Avainsana: jäsenet

Olipa kerran..

..olipa kerran hetki, päivä, viikko, vuosi ja kokonainen elämä..
..elä tässä ja nyt..
..älä eilisessä, älä huomisessa..
Näillä sanoilla alkoi minun taipaleeni Kalenterimania-maailmassa. En pysty palauttamaan mieleeni, että mitä kautta asiaan oikeastaan ensimmäisenä törmäsin, mutta fb-ryhmään liityttyäni, olen löytänyt jotain, jonka luulin jo kadottaneeni.
    image1
Helmikuussa jouduin jäämään työuupumuksen vuoksi virkavapaalle. Väsymys ja voimattomuus tuntuivat vievän värit, ilon ja positiivisen elämänasenteeni kokonaan. Ristipistoilu oli ollut jo useamman vuoden tärkeä osa elämääni, mutta sairaslomani aikana valitettavasti neulakin tuntui liian painavalta.
image2
Huhtikuun alkupuolella iski sitten tämä Kalenterimania. Ensimmäiseksi tilasin itselleni Personal Notebookin (Persoonallinen kalenteri), vaihdoin siihen avattavat metallirenkaat ja suunnittelin itse omat kuukausi- ja viikkoaukeamat. Skräppäys-harrastuksen tiimoilta kotoa löytyi valmiiksi jo melkoisesti tuunailuun sopivia tarvikkeita, mutta paljon löytyi myös uusia tarpeita – se kun taitaa olla yksi tämän manian sivuvaikutuksista! Metallirenkaat vaihtuivat melko pian HP:n kiekkoihin ja lopulta päädyin vielä siirtämään tekemäni sivut Happy Planneriin.
image3
Kalenteriin aloin kirjoitella ’päivän positiiviset’-ajatukset ja asiat. Pienin askelin, pieniä hetkiä kerrallaan – sitä kautta värit, tekemisen ilo ja perus-positiivisuuteni alkoi ottaa vallan uupumuksestani. Toukokuun puolella olin valmis palaamaan takaisin töihin.
image5
Mottoni on aina ollut: ’Asioilla on tapana järjestyä!’ Nyt ja tulevaisuudessa asiani järjestyvät myös kalentereiden muodossa. Työnkuvani muuttuu syksyn tullen, pääsen palaamaan minulle rakkaaseen luokanopettajan työhön. Siihen liittyen suunnittelen itselleni syksyksi opekalenteria isosta HP:sta. Ehkäpä ensi syksynä luokallinen oppilaita pääsee tuunailemaan itselleen lukujärjestyksiä – teippejä, leimoja, tarroja tällä opella taitaa riittää nyt jo vaikka vähän isommallekin joukolle.
image4
Toivotan onnellista eloa ja oloa teille jokaiselle! Kiitos, että saan olla yksi Kalenterimanialainen!
..sirpa

Pieni taskunen

Meille kaikille pukkaa postilaatikkoon, lähes viikottain, kirjekuoria laskuineen. Ei mukavaa, eihän? Mutta jospa ryhdyttäisiin niiden putkahtelu kääntämään iloksi. Löysin nimittäin joitakin kuukausia sitten, yllätys yllätys, pinterestistä hauskan idean missä oli hyödynnetty virallisten kirjekuorien läpinäkyvää osoiteikkunaa. Niistä oli väkerretty pieni tasku. Itse otin tuon idean välittömästi käyttöön sillä kalenterin väliin tulee toisinaan säilöttyä jos vaikka mitä ja kaikkein parhaiten ne säilyvät pienissä taskuissa. Näin olen itse asian kokenut.
Tasku on äärimmäisen helppo tehdä. Osoiteikkuna pitää leikata irti siten, että muutaman sentin verran jäisi itse kuorta jäljelle sillä taskuosan reunoja täytyy hiukan taittaa, jolloin saadaan tasku aikaiseksi. Suuaukon reunaa ei taiteta.

Taittelun jälkeen voi taskua hieman koristaa. Itse koristelin toisen taskun pinkillä musteella mitä tuputin sabluunan läpi ja toisen sitten ihan vain teipeillä.

Kun kalenterisi sivun olet koristanut valmiiksi taskua varten niin voit sen aukeamalle liimata.

Itse kun kirjoittelen paljon asioita ylös, ihan kuin päiväkirjaan, niin on jotkut viikot sellaisia että juttua riittää kerrottavaksi niin paljon ettei kalenterin viikkoaukeama riitä. Niinpä kirjoittelen Project Lifen -kortteihin muistot ja sujautan ne tuollaisiin taskuihin.

Näin ne säilyvät mukana eikä tarvitse välittää, että tila loppuisi kesken. Toki kalenteri pursuaa loppuvuotta kohti mentäessä, mutta mitä sitten!! Se on kuitenkin kalenteri täynnä ihania muistoja.

Kuvat ja teksti: Jaana Vessari