Avainsana: Kalenterikuulumiset

Alkuvuoden kalenterikuulumiset

Talvi tuntuu aina loputtoman pitkältä, mutta niin se kevät sieltä taas vain hiipii, ja eletään jo maaliskuuta! Samalla minulla alkoi kolmas kuukausi A6-kokoisen Wonderland 222 -kalenterin parissa. Kirjoittelin joulukuussa viime vuoden puolella kalenterisuunnitelmistani tälle vuodelle, ja tuolloin olin innostuksesta huolimatta hyvin epävarma tuosta pienestä, päiväämättömästä kalenterista. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että alkujännityksestä toivuttuani Wonderland alkoi tuntua juuri sopivalta valinnalta tälle vuodelle.

Hyvin nopeasti huomasin, etten todellakaan tarvitse toista kalenteria tai mitään muutakaan ylimääräistä, sillä kompaktista koostaan huolimatta Wonderland syö sisäänsä oikeastaan kaiken tarvitsemani. Perinteisten kalenterisivujen lisäksi olen laittanut sinne lukuseurantaa, erilaisia listoja ja muita itselleni merkittäviä juttuja. Kun minun täytyy merkitä jotain muistiin tai tiedän tarvitsevani joitain tietoja myöhemmin, kaivan aina ensimmäiseksi fyysisen kalenterin esiin, koska se on vain niin kätevä.

Alkuun olin aika skeptinen, onko Wonderlandissa vähän liikaakin kaikkea, mutta ainakin toistaiseksi olen kokenut sen lähinnä virkistävänä. Olen keksinyt käyttöä niin neljännesvuosittaisille sivuille, kuukausiaukeamille kuin tracker-sivuillekin. Yllätyksekseni en ole edes onnistunut vielä tekemään näiden täytöstä suorittamista, vaan pidän ne ajan tasalla omaksi ilokseni ja hyödykseni.

Päiväämättömyys oli ehkä alkuun se, mikä jännitti minua kaikkein eniten. Sain kuitenkin päivättyä kaikki pidemmän aikavälin sivut heti alkuun ja viikkoaukeamien tekemisen ja päiväämisen olen kokenut ainakin vielä pelkästään terapeuttisena. En ole aikoihin ostanut mitään, jos muutamia päivämäärätarroja ei lasketa, vaan edelleen hyödynnän mahdollisimman paljon kaikkea mitä minulle on vuosien varrella kertynyt. Olen huomannut, että se on pakottanut ja myös mahdollistanut luovaksi heittäytymisen. Jokainen aukeama on mysteeri ennen kuin se vähitellen muodostuu, ja se on oikeastaan aika kutkuttava tunne. Voisi siis todeta, että päiväämättömyys ruokkii luovuuttani juuri oikealla tavalla tällä hetkellä.

Viime vuonna minua harmitti kovasti, etten juurikaan saanut aikaiseksi maalata mitään. Uskon tämän johtuneen pääasiassa siitä, ettei silloinen kalenterini oikein kestänyt vesivärejä enkä löytänyt itsestäni riittävästi motivaatiota muuhun kuin kalenterin parissa puuhasteluun. Nyt Wonderland 222:n kanssa päätin muuttaa asian, sillä sen paperi kestää vesivärejä ilahduttavan hyvin. Niinpä olen ottanut tavaksi maalata jokaiselle kuukaudelle kansilehden. Lisäksi olen alkanut haastaa itseäni maalaamaan pienemmille alueille, ja maalaukset koristavatkin nykyään myös kuukausiaukeamiani.

Wonderland 222 on siis tällä hetkellä oikea sekametelisoppa, mutta rakastan sitä. Se on materiaalien, välineiden ja erilaisten kokeilujen muodostama luova kaaos, mutta samaan aikaan se on minun tarpeisiini sopiva ja funktionaalinen. Kalenteri on minulle edelleen ensisijaisesti ajanhallintaväline ja sen toimivuus on tärkeää, mutta siksipä olenkin erityisen iloinen, että käytännöllisyydestä huolimatta pääsen purkamaan siihen myös luovuuttani. Toivon kovasti, että tämä innostus kestää läpi koko vuoden!

Mukavaa kevättä,
Carita

Kaikki on tahmeaa ja lemuaa

Postauksessa mainittu tahmea traveler`s notebook on ostettu kaupallisessa yhteistyössä Klemmarikellarista

Pirteää alkuviikkoa kaikille, mitä teille kuuluu? Olisi kiva kuulla teidän kaikkien kuulumisia, sillä tällä hetkellä tuntuu että lillun täysin oman arkeni vietävissä. Rehellisesti on jotenkin todella irtonainen olo, vaikka samalla tunnen vahvasti olevani juuri siellä missä pitääkin. Viihdyn töissäni, vaikka nyt onkin erinäisistä syistä ollut aikamoista emotionaalista vuoristorataa. Olen oppinut paljon omasta jaksamisestani, löytänyt itseni jollain tasolla uudestaan ja oikeastaan ehkä tärkeimpänä: saanut uuden ystävän. Tämähän ei siis mitenkään liity Kalenterimaniaan, mutta halusin silti kertoa.

Mutta jos menen nyt vihdoin siihen asiaan tai aiheeseen, eli kalentereihin. Kalenteri ja penaali kulkevat minulla mukanani töissä ja ovat aiheuttaneet parin työkaverin osalta kiinnostuneita kysymyksiä. Minullahan on käytössäni standard-kokoinen traveler`s notebook jota oikeasti tykkään esitellä. Se on simppelin ja siistin näköinen, mutta kätkee sisäänsä kaikenlaista. Nyt myös Teho-juomaa. Nimittäin juuri tänä aamuna, samana päivänä siis kun kirjoitan, hajosi laukkuuni Teho-juomatölkki. En voi käsittää miten tuo jumalten juoma kääntyi minua vastaan, mutta niin vain kävi. Ja voin kertoa, että se tähmärä litku, niin paljon kuin sitä juotuna rakastankin, on varsin kettumainen siivottava nahkalaukusta. Ja kalenterin kansista, puhumattakaan kangaslompakosta ja kankaisesta penaalista. Tai niistä maskeista joita kannan mukanani. H U O H.

Oikeasti tämä onnettomuus ei suuremmin harmittanut minua, oikeastaan se nauratti. Koska se on juuri sellainen asia mitä minulle tapahtuu. Syy hajoamiselle oli nimittäin virkkuukoukku. Niinpä, tiedän että jokainen siellä ruudun toisella puolen joka oikeasti tuntee minut, kohottaa nyt kulmiaan. MITÄ, VIRKKUUKOUKKU? Mutta kyllä vain, olen tässä syysalkajaispuhteikseni opetellut virkkaamaan. Teen tossuja. Ja sitten aion tehdä uuden aluevaltauksen ja yrittää kutoa kirjoneulesukat. Ja ehkä jotain kalentereihin liittyvää! Uusi ystäväni nimittäin opetteli myös virkkaamaan ja hän teki penaalin! Ja se vasta nätti penaali onkin.

Mitä minulle siis kuuluu? Tähmärää ja lemuavaista. Toivottavasti teillä on ollut rauhallisempi viikon aloitus.

-Mira