Avainsana: kalenterimanian kirppis

Ikävä entistä kalenteria

Moni manialainen on tuuliviiri kalentereiden osalta. Rakastutaan yhteen, ihastutaan toiseen, seilataan vaihtoehtojen välillä ja parhaimmillaan vaihdetaan kalenteria useita kertoja viikossa. Minä olen yksi näistä seilaajista. Olen ollut läpi elämäni samanlainen, olen esimerkiksi muuttanut miljoonia kertoja, koska minun on vaikea juurtua paikoilleni. Nykyinen kotimme on edelleen koti, koska en halua tyttärelleni loputonta muuttorumbaa. Sen sijaan teen jatkuvasti muutoksia kodissamme. Siirrän huonekaluja, vaihtelen kaappien sisältöjä tai teen muita isompia ja pienempiä muutoksia.

Kalenterimeressä seilatessani en oikeastaan jää kaipaamaan aiempia kalentereitani. Kun sen aika on ohi, se on ohi ja olen mennyt jo eteenpäin. Paitsi yhden kohdalla. Muutama vuosi sitten sain käsiini Recollectionsin vetoketjuplannerin ja se olikin sitten menoa. Sitä käytin melkein koko vuoden. Käyttö loppui, kuten olen useampaan kertaan maininnutkin, isoveljeni kuolemaan. Kalenteri ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan, joten nyt noin kuukausi sitten päätin, että on aika tehdä asialle jotain.

Arvelin, ettei kukaan myy minulle pelkkää sisältöä ja halusin nimenomaan Recollectionsin insertit enkä esimerkiksi Ajaston, vaikka nekin kansiin sopivat. Tein ostoilmoituksen Kalenterimanian Kirppikselle. Ilmoituksessa kerroin, että haluan kannet ja sisukset. Muutamia tarjouksia tuli, mutta lopulta Karita tarjosi jättipottia. Käyttämättömät, päiväämättömät insertit ilman kansia. Järkihintaan. Hieman hypähtelin riemusta.

Nyt kaunis Live for today, Plan for tomorrow -kalenterini on ollut taas muutaman viikon käytössäni ja se on tehnyt minut todella onnelliseksi. Vaikka taas kerran haen omaa tyyliäni, tiedän, että tämä on nyt tässä taas hetken. Muutoksia on tullut verrattuna aiempiin kalenterihini. En edes yritä pitää päiväkirjaa tässä, vaan minulla on (vielä tyhjä, voi aloittamisen vaikeus!) Wonder Woman Moleskine sitä varten. Olen unohtanut käyttää washeja ja mm. käyttänyt kittejä, vaikka en niistä mitään ymmärrä.

Aika näyttää millainen matka meillä on edessämme, mutta juuri nyt, tällä hetkellä, olen taltuttanut kalenteri-ikäväni.

-Mirppu

Harrastuksen Haasteet – Nanna

Nettishoppailu on tehnyt kaiken aivan liian helpoksi. Yritykset tarjoavat suoraveloituksen lisäksi laskun tai osamaksuvaihtoehdon joka minunlaiselleni himoshoppaajalle on painajainen. Muutamalla klikkauksella tavara ostoskoriin ja seuraavalla kassalle. Parissa minuutissa tililtä on kadonnut rahaa ja kuitti ostoksesta saapunut sähköpostiin. Piinaavan odottelun jälkeen tarava saapuu kotiovelle ja minä olen onnellinen. Pankkitilini ei niinkään.

Riittääkö no spend -tarra hillitsemään ostomaniaa? Siinä kysymys johon varmasti moni haluaisi tietää vastauksen. Kun kolme vuotta sitten löysin kalenteriharrastuksen ei minulla silloin käynyt mielessäkään kuinka paljon ihminen voi saada rahaa kulumaan tarroja ostamalla. Vuosien varrella olen perustellut asiaa itselleni eri näkökulmista. Minulla ei ole mitään muuta rahaa vievää säännöllistä harrastusta, eikä lapsia joiden harrastuksia maksella, joten miksi en voisi panostaa tähän.

Onneksi on olemassa Kalenterimanian kirppis jossa myydä ne heräteostokset, jotka eivät koskaan päätyneet käyttöön saakka. Washeja on laatikollinen, vaikka käytän niistä vain kourallista. Vihkoja löytyy useita enkä käytä niistä yhtäkään. Päätös ostolakosta murtuu sillä sekunnilla, kun huomaan kaupassa jotain uutta ja ihanaa. Ostotavasta pois pääsemiseen menee aikaa ja mielihyvä jonka ostamisesta saa on kuitenkin vain hetkellinen. Se tulisi muistaa aina ennen ostopäätöstä.

Olen yrittänyt opetella olemaan harkitsevaisempi ja miettimään onko tuunaustarvikkeille oikeasti käyttöä ennen ostoaikeita. Olen sopinut itseni kanssa, että ostaa saa vasta silloin, kun tiedän sen todella tulevan käyttöön.

Omista harrastuksen haasteitaan aiemmin ovat kertoneet Piia, AJ, Milja, Inka ja Mira.

xoxo Nanna