Avainsana: Kalenterituunaus

Ensimmäinen Hoboni

Tammikuun loppupuolella se heräsi: halu kokeilla jotain uutta. Olin reilu vuosi sitten hurahtanut tarrojen ja PET-teippien käyttöön arttikirjoissani, ja muistojen tallentaminen skräppäyksen muodossa oli jäänyt melkein kokonaan artteilun jalkoihin. Parin tutun innoittamana päätin kokeilla, osaisinko yhdistää artteilun ja muistojen tallentamisen päiväkirjassa. Halusin kirjan, jossa olisi sivu per päivä, valmiiksi päivätyt sivut ja vähän vettäkin kestävä paperi. Minulle suositeltiin Hobonichi Cousinia, ja loppu on historiaa.

Koska olin myöhään liikkeellä, kotimaisten kauppojen hobovalikoima oli suppea, ja otin melkein vahingossa Avec-version, jossa vuosi on jaettu kahteen kirjaan. Nyt ajattelen, että se oli oikeastaan täydellinen valinta, koska haluan ottaa kirjan myös matkoille mukaan, ja näin siinä on vähemmän kannettavaa. Kansiin valitsin lempivärini turkoosin (ja lisäksi kirkkaat suojakannet), mutta ne olivatkin sisältä vaaleanpunaiset. Totuin niihin nopeasti ja olen tykännyt, mutta ehkä joskus siirryn asiallisempiin nahkakansiin. Toistaiseksi kansia koristaa myös Maiju Liisin epäasiallinen tarra.

Hobon myötä alkoi tietysti armoton säätö kynien kanssa. Aiemmin lempikynäni oli ollut Pentel Energel, joka kyllä toimii tomoe river -paperilla, mutta huomasin heti kaipaavani jotain kapeakärkisempää ja nopeammin kuivuvaa. Testasin helposti saatavilla olevaa Uni Jetstreamia ja opin, että kuulakärkikynän paksuus 0,7 mm on kapeampi kuin geelikynän 0,5 mm. Vaikka Jetstream olikin ihan kiva, kun olin tilaamassa kirjoitusalustaa (pencil board), otin samalla kokeeksi myös 0,5-millisen Zebra Blen -kuulakärkikynän. Siinä olen toistaiseksi pysynyt, mutta veikkaan, että jossain vaiheessa kyllästyn kuivakkaan riipusteluun ja tutustun täytekynien ihmeelliseen maailmaan…

Ihmeen hyvin olen jaksanut ja ehtinyt tuunailla päiväkirjan sivuja, olen tykännyt päivittäisestä luovasta hetkestä. Joskus panostan koristeluun enemmän, joskus vähemmän. Tykkään käyttää taustalla Distress Oxide -musteita, kuten yllä olevassa aukeamassa (jossa käytössä vielä Jetstream-kynä). PET-teipit, tarrat, siirtokuvat ja washiteipit ovat myös kovassa käytössä, ja olenpa kokeillut aukeamiin vesivärejä, gessoa ja servettejäkin. Tuoreimpaan sivuun tein vähän kollaasia vanhoista kirjansivuista ja muista lippulappusista. En oikein osaa vielä arvioida, miten paksu kirjasta tulee tällaisella käytöllä, mutta sen näkee sitten. Ilmeisesti hoboissa on ainakin kestävä sidonta.

Olen miettinyt, rupeaisinko tekemään jotain myös viikko- ja kuukausisivuille. Luen paljon, joten voisin merkitä lukemani kirjat kuukausinäkymään kansikuvatulosteilla. Viikkonäkymään taas voisin tulostaa viikon aikana ottamiani kuvia memory planning -tyyliin. Varsinaisena kalenterina minulla on pitkään ollut Google, mutta saa nähdä, mihin tämä hoboharrastus tästä vielä kehittyy!

Tanja

Kirje vuodelle 2024 – Tia

Karkauspäivä ja helmikuun viimeinen. Ylläpidon torstaihaasteessa pohditaan alkanutta ja kuluvaa vuotta 2024 ja mitä siltä mahdollisesti odottaa? Itselle vuosi on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti ja kotona löhöily on taakse jäänyttä elämää. Viime perjantaina avasin perjantaipäiväkirjassa matkaani kuntoutuksen saralla. Kuntoutusta on kuukausi takana ja ainakin kaksi edessä, aika näyttää. Kesällä viimeistään tiedetään miten ja minkälaista työtä kroppa kestää. Ennen kaikkea odotan tulevalta paljon uusia kokemuksia ja oivalluksia, sekä itseni kehittämistä uusien haasteiden edessä.

Kalenteriharrastuksien parissa haluan edelleen jatkaa tarvikevarastojen tyhjentämistä ja tavaroiden minimointia. Hillotut tarrat ja washiteipit ilahduttavat enemmän kalenterin välissä, kuin kaapissa. Vuoden vaihdettua Ajaston Wega Life 2023/2024 on vähän joutunut unholaan tiiviin puolivuotisen käytön jälkeen ja Ainoalta saamani Annika Välimäen kalenteri 2024 on vietyä huomioni. Tavoite jatkaa tuunaustarvike ostelujen osalta hillittyä linjaa, välttämättömiä (kuten liimat, kaksipuolista teippiä, yms.) ja suosia kirppistelyä tarvittaessa. Sain myös idean uudelle muistikirjalle. Muistikirja, johon merkataan kaikki kotona rempallaan olevat asiat. Nyt on helppo jättää huomioimatta puuttuva jalkalista aulan nurkassa, mutta to do -listalta se joskus ehkä tulisi hankittua. Sinne voisi myös merkata haaveet remontoimisesta ja kalustehankinnoista.

Tavoitteena tälle vuodelle on myös herätellä kaikki vanhat rakkaat käsityölajit eloon, kuten matonkuteista virkkaus. Kohta saa aloittaa puutarhaharrastukset puutarhasuunnitteluiden merkeissä. Haluisin saada korttiaskarteluita varastoon ja joululahjat alulle ennen juhannusta. Lapsille uudet villasukat ja ompelukoneet huoltoon, jotta saisin ommeltua talouteen uusia vaatteita (koska omistan ”pienen kangaskaupan”, heh). Salitreenit jatkuvat vielä ohjatusti, mutta ennen kesää pitäisi löytää innostus käymiseen ilman valmentajaa (pt) ja treenikavereiden joukkovoimaa. Postausta raapiessani mieleen tulee, että ehkä vuoden sanat (3) voisi olla luovuus, inspiraatio sekä toteutus, jos asioita saisi myös aikaiseksi, eikä vain haaveilisi niistä.

Mitä sinä kirjoittaisit vuodelle 2024?