Avainsana: kevättä ilmassa

Kadonneen inspiraation löytyminen

Olen jo aiemminkin valitellut inspiraation puutetta. Tämä vuosi on ollut monella tapaa raskas. En ole tällaista angstia tuntenutkaan sitten teinivuosien, jolloin se oli enemmän kantava voima luovuudelle. Kahden kotona vietetyn vuoden jälkeen kaikki mitä maailmalla on tänä vuonna tapahtunut oli liikaa. Ukrainaan kohdistunut epäreilu sota sai minut tuntemaan käsittämätöntä avuttomuuden tunnetta. Siksi ehkä kaikki luova jäi helposti taka- alalle. Vaikka itselle tällainen asioista irrottautuminen ei ole helppoa niin olen yrittänyt antaa itselle hieman armoa ja aikaa kerätä sitä intoa tekemiseen taas.

Otin askeleen taaksepäin ja mietin mikä omalla kohdalla tämän harrastuksen kohdalla toimii ja mikä ei. Huomasin että alkuvuodesta käyttöön otetut traveler´s notebookin kannet ei vaan ole ominta minua. Olen suurimman osan elämästäni ollut kasvissyöjä ja rakastan eläimiä. Siksi nahkaiset kannet, joskin kierrätettynä hankitut ei vaan tuntuneet itsellä hyvältä. Sitten kun kalenterivihkon sivut loppui, päätin siirtyä eteenpäin. Löysinkin kirpputorilta hyvän jatkajan kalenteriksi. Kannet siihen olen jo suunnitellut kierrätysmateriaaleista. Esittelen niitä sitten myöhemmin ryhmässä. Pidän yksinkertaisista, selkeistä ja maanläheisistä sävyistä. Siksi tämä muutos tuntuu nyt oikealta. Bullet journalina ollut halpa vihko on toiminut hyvin guassivärien kanssa niin sen pidän vielä, vaikka se ei nyt enää kokonsa puolesta mahdukkaan tn:n väliin.

Nyt kun aurinko on taas alkanut vähitellen herätellä luontoa olen huomannut, että oma luovuuskin on sieltä hiljalleen herännyt. Myös ryhmän herääminen ja kaikkien ihanat kuvat on tuonut myös valtavasti intoa aloittaa tekeminen. Olen jo kahdesti kaivanut bujon esiin maalailuja varten ja nytkin se odottelee tuossa jo seuraavaa. Kun helmikuussa laitoin bujon syrjään, mielessä on painanut mitä tehdä väliin jääneelle ajalle. Yleensä olen kirinyt ajan kiinni ja tehnyt sivut jälkikäteen. Kolme kuukautta on kuitenkin pitkä aika rakentaa jälkikäteen sivuille. En halunnut jättää ajankulkua täysin huomioimatta. Nyt sitten päädyinkin tekemään vain kuukauden kansisivut ja hyppäämään suoraan toukokuuhun. Ehkä se kertoo ajankulusta sen minkä tarvitsee.

Minulle inspiraation puuttuminen ei tarkoita etteikö niitä ideoita olisi kokoajan ollut. Niiden vieminen paperille asti on vaan ollut hukassa. Ehkä pieni tauko on tehnyt hyvää ja nyt sieltä syntyy jotain uutta ja parempaa. Tai ainakin sieltä kumpuaa jotain itselle tärkeää, se itse tekeminen. Oli se sitten maalaaminen, piirtäminen, luominen tai muuten vaan käsillä tekeminen. Inspiroivaa kevään alkua kaikille.

Katja

Kevättä ilmassa

Kuvissa näkyvissä maalauksissa käytetyt guassivärit on saatu yhteistyössä Suomen Taidetarvikkeelta ja akryylimaalit Paperipilveltä.

Kevät on monelle meistä uudistumisen aikaa. Luonto heräilee eloon talven jäljiltä ja valon määrä lisääntyy. Sitä tuntee itsekin olevansa kuin talviunilta heräilevä karhu, jonka kasvoja lämmittää kevätaurinko ja jonka nenään kantautuu raikas uudelleensyntymisen tuoksu. Yhtäkkiä maailma tuntuu olevan jälleen täynnä mahdollisuuksia ja luovuus kukkii kilpaa eriväristen kukkien kanssa. Jokainen vasta-auennut silmu ja ohi lentävä perhonen on potentiaalinen kipinä hiljalleen kytevälle inspiraatiolle. 

Itselleni tämä kevät on merkinnyt uudistumista monellakin tapaa. Konkreettisimmillaan se tarkoitti uuteen asuntoon muuttamista maaliskuun lopulla. Uudet kotikulmat, asumismuodon muutos kerrostalosta paritaloon ja suuremman asunnon tuoma lisätila ovat vain joitakin esimerkkejä tapahtuneista muutoksista. Samalla muutos tuntuu tapahtuneen myös pään sisällä. Uudet ympyrät virkistävät mieltä ja oman kodin laittaminen on ollut terapeuttista, vaikkakin välillä työlästä. 

Olen tässä viime viikkoina huomannut, että näillä pienen pienillä asioilla on ollut merkitystä myös kalenteriharrastuksen osalta. En ole jahdannut inspiraatiota mitenkään erityisen kiihkeästi, vaan olen ilokseni nähnyt sitä vähän kaikkialla. Milloin huomaan innostuvani uuden kodin pihanurmikolla tepastelevasta mustarastaasta, milloin taas sateen jälkeinen raikas tuoksu innoittaa minut miettimään uutta teemaa bullet journalin viikkoaukeamalle. Joskus ihan vain sohvannurkka tuntuu riittävän kutsuvalta ja saatan käpertyä viltin alle muistikirja ja kynä seuranani. 

Ideoita tuntuu olevan kaikkialla: väreissä, tuoksuissa, kodin pinnoilla, juuri kaivetussa kukkapenkissä… Ihan missä vain. Tärkeintä kuitenkin on, että kaikki se on aivan silmieni edessä. En ole tehnyt harrastuksen osalta mitään suuria muutoksia nyt kevään mittaan, mutta ympärillä tapahtuvat muutokset ja luonnollinen uudistuminen näkyvät myös tavassani tehdä kalenteria. Silmien auki pitäminen jokapäiväisille asioille ja kauneuden sekä ihmeellisyyden näkeminen ympäröivässä arjessa pitävät mielenkiintoa yllä, vaikka en ole varsinaisesti keksinyt mitään uutta tapaa harrastaa tai hankkinut uutta kalenteria. Tyypillinen, aina jossakin kohtaa väistämättä tuleva, kyllästyminen ja kaipuu isommille kalenterimuutoksille on pysynyt poissa, kun olen niin vilpittömän ihastunut ja hämmästynyt siitä kaikesta, mitä ympärilläni näen. 

Kun inspiraatiota ei ole, sitä ei tarvitse eikä pidäkään väkisin pakottaa. Joskus kuitenkin riittää, kun tarkastelee hieman pidempään niitä vasta puhjenneita puiden silmuja tai pysähtyy kuuntelemaan linnunlaulua matkalla töihin. Se seuraava ajatus tai ideanpoikanen voi syntyä kovin yllättävissäkin paikoissa. Ja jos kevät ei jostain syystä inspiroikaan juuri sinua tai pelkästään sanan ”uudistuminen” kuuleminen saa ihokarvat nousemaan pystyyn, ei hätää. Jokaiselle meistä löytyy jotakin. Jos ei nyt, niin aivan varmasti myöhemmin. Muista pitää silmät auki ja olla armollinen itseäsi kohtaan. 

Inspiroivaa ja sallivaa kevättä! 
-Carita