Art Journal, toisin sanottuna Artist’s Journal, eli suomennettuna taiteilijan päiväkirja, on nimensä mukaisesti taidetarkoitukseen tarkoitettu kirja, vihko, lehtiö tai muu nide omiin taidemuistiinpanoihin. Tarkoituksena on kääntää perinteinen kirjoitettu päiväkirja visuaaliseen muotoon – esimerkiksi luonnoslehtiöt voi halutessaan myös määritellä jonkinlaisiksi art journaleiksi.
Art journalissa sekoittuu useimmiten perinteinen päiväkirjamainen muoto yhteen piirtämisen, maalaamisen ja kollaasien tekemisen kanssa. Jokainen mahdollinen tekniikka, tyyli, materiaali ja tapa on yleistä art journalissa, ja useimmiten sekatekniikka (mixed media) on art journalistien suosiossa. Varsinaisia sääntöjä ei taidepäiväkirjan pitämisessä ole – sivuja voi siis täyttää joko pelkästään maaleilla, tai esimerkiksi kirjaten omien luonnostensa kautta omaa kehitystä.
Art journaliin voi myös kirjata jokaisen sivun yhteyteen käytetyt tuotteet, tehdä värivertailusivuja esimerkiksi eri merkkien vesiväreillä, tai piirtää oman päivän tapahtumansa kirjoittamisen sijaan. Art journalin pääpiirre pysyy oman taiteellisuuden esiintuomisessa, luovuudessa ja omien taitojen ja tyylimuutosten seuraamisessa. Usein art journaliin lisätään päivämäärät sivujen kohdalle, jotta päiväkirjamaisuus säilyy. Tämäkään ei kuitenkaan ole millään tapaa pakollinen tehdä, ja taidepäiväkirjan toteuttaminen on varsin vapaata.
Art journalia voi käyttää esimerkiksi omien tunteiden hallintaan, joidenkin isompien elämänmuutosten tueksi tai käsittelyyn, tai yksinkertaisesti kirjan pitämisen luovasta tekemisestä nauttimisen vuoksi. Mikään ei estä myöskään yhdistämästä näistä kaikista isompaa kokonaisuutta, ja tekemään oman art journalin esimerkiksi Traveler’s Notebookin vihkoihin.
Esimerkiksi Kalenterimaniassa pyörivä doodle challenge on oiva ensiaskel art journalin aloittamiseen.
Suosittuja tuotteita nimenomaan art journal mielessä suunnittelee Jane Davenport, ja niistä löytyy laaja valikoima esimerkiksi Heidin Korttipajalta.
Junk Journal, eli ”roskapäiväkirja”, yhdistää yleisimmin erilaisia askarteluvälineitä ja -tarvikkeita, sekä kierrätettyjä materiaaleja. Junk journal -nimi tuleekin kierrätysmateriaalien hyödyntämisestä. Esimerkiksi roska- ja mainosposti, ilmaisjakelulehdet, tuotteiden pakkausmateriaalit, vaatteiden hintalaput, hedelmätarrat ja muut muuten roskiin päätyvät tuotteet löytävät oman paikkansa junk journalin sivuilta.
Junk journaliin voi yhdistää myös uusia tuotteita, kuten tarroja ja papereita. Musteiden, kynien ja maalien käyttö on myös mahdollista sivujen koristelussa.
Junk journalista on myös yhtenä tyylisuuntana vintage-journalin pitäminen, jolloin junk journaliin lisätyt ja tehdyt asiat on tehty muistuttamaan vanhempia – eli vintage – aikoja, tai sivuissa on hyödynnetty pelkästään esimerkiksi vanhoja valokuvia ja muistoja. Esimerkiksi teellä ja kahvilla sivuista voi tehdä vanhemman näköiset ja täten vintagehenkiset.
Junk journal on erinomainen tapa kierrättää lehtileikkeitä, kirjekuoria ja postimerkkejä, ja sen toteuttaminen on helppoa. Kollaasitekniikan ansiosta jokaisesta journalista tulee erilainen, ja aukeamilla voi tuoda omaa persoonallisuutta ja luovuutta esiin vaihtelemalla tekniikkaa ja tyyliä vaikka jokaisella aukeamalla.
Junk journalissa saadaan kontrastia valkoisiin, tyhjiin sivuihin tekemällä aukeamista erilaisten tekstuurien ja visuaalisten asioiden avulla rönsyileviä. Journaliin voi piilottaa taskuja, kiinnittää kauppakuitteja, ostoslistoja tai vaikka hyvän karkin käärepaperin. Junk journalin lähestymistapa onkin varsin kasuaali ja rento, ja epätäydellinen ulkoasu tuo oman tunteensa kirjaan.
Muut Kalenteritermistö auki -postaukset löydät täältä!
Ihan älyttömän suuri kiitos myös kuvia omista teoksistaan tätä postausta varten lähettäneille ryhmäläisille. Katsokaa nyt millaisia taideteoksia, vau! Harmi etten voinut ihan jokaista tähän postaukseen ahtaa, mutta lisää art journal -kuvia löydätte myös tosiaan ryhmän puolelta kuvakansiosta!
Kuvaan ihan valtavia määriä muutenkin mutta aina välillä herään siihen ajatukseen, että siellä ne kuvat sitten lojuvat. Puhelimen, koneen tai kovalevyn uumenissa. Tällä kertaa halusin tallentaa ne hieman konkreettisemmin, joten päätin pitkästä aikaa päästää askarteluinnon valloilleen ja toteuttaa jotain kevyttä varsinaisten töiden ohella. Visuaalisen alan sekatyöläisenä aikaa on harvoin omille projekteille, joten tämän matkapäiväkirjan tekeminen toimi myös laatuaikana itseni kanssa.
Ideana oli tehdä asiat mahdollisimman helposti ja rennosti sen kummemmin stressaamatta materiaaleista tai lopputuloksestakaan. Asiakastöissä on aina budjetti, deadline ja monta mielipidettä, joiden seassa taiteilla, joten tällainen itselle tekeminen tuntuu aivan superrentouttavalta.
Kun maali oli kuivunut, kuivaharjoittelin kuvien asettelua jakamalla ne aukeama kerrallaan suurin piirtein paikoilleen. Tämä lähinnä siksi, että halusin matkalta samasta paikasta otetut kuvat samalle aukeamalle ja muutenkin jonkinlaisen löyhän aikajärjestyksen kuville. Kun suunnitelma oli selvä, nappasin paketillisen valokuvankiinnitystarroja ja pistin tuulemaan. Nämä pikkuruiset tarrat ovat aivan mahtavia kuvien kiinnittämiseen muuallakin, muistan nämä jo lapsuudesta, kun äitini kasaili erilaisia valokuva-albumeita ja ilahduin suunnattomasti, kun huomasin Suomalaisen kirjakaupan myyvän näitä edelleen. Käytän samoja tarroja myös bujossa, kun haluan kiinnittää sinne jotain.
En halunnut varsinaisesti kirjoittaa albumiin kovin pitkästi vaan pitää sen selvästi kuvapäiväkirjana. Joitain avainsanoja, paikkoja ja päivämääriä halusin kuitenkin kirjata ylös ja sen toteutin yksinkertaisesti dymolla. Rouhea musta dymoteippi sopi mainiosti tummanpuhuvan albumin kuvateksteiksi. Jätin myös tilaa matkakumppanin eli miehen teksteille, dymolla niitä on helppo lisätä vielä myöhemminkin.