Avainsana: Kiitos

Lempimuisto Kalenterimaniasta – Inka

Ensin pidin tätä torstaihaastetta aivan ihanana ideana – mukavia muistoja Kalenterimaniasta vuosien varrelta! Kun haaste pyörähti käyntiin, tajusin kuitenkin että voi elämä – minunkin pitäisi siis kyetä valitsemaan YKSI muisto, josta kirjoittaa?! Pidän tätä melko lailla mahdottomana tehtävänä. Lisäksi haasteen postauksista muun muassa Miran osallistuminen sai sitä lukiessani minut parkumaan silmät päästäni.. itkua ja päänvaivaa oman muiston valitsemisesta, ah kuinka rentouttavaa!

Tekisi hieman mieli valita sama muisto Lauran kanssa, eli vuoden 2019 suurmiitti ja etenkin sen etkot Turussa. Hyvää pizzaa, ihania naisia ja naurua – bueno. Yritän kuitenkin keksiä jotain omaa sanottavaa, vähän kuin Piia Tamperetta muistellessaan ja Suvi haasteen starttauspostauksessa.

Tykkään monesta miittimuistosta, ja ensitapaamiset kaikkien ylläpitäjien kesken ovat myös kullanarvoisina mielessäni. Pohdin, pohdin ja pohdin piiiitkään, mikä olisi ollut se hetki jossa yhdistyisi lempparipiirteeni Kalenterimaniasta yleensä, sekä ylläpidon kesken toimimisesta manian eteen. Postauksen deadline alkoi jo painaa kovasti päälle, kun vihdoin sen oivalsin. #kmkesämiitti20 oli niin monen hyvän asian summa, etten voisi olla valitsematta sitä. Kyseessä ei ole vuosien taakse palaava muistelo, vaan hyvinkin tuoreessa muistissa oleva tapahtuma.

Vuosittaisten suurmiittien järjestäminen on aina ison ja pitkäjänteisen työn tulos, eikä stressaamiselta ole yhtenäkään vuonna ylläpidonkaan kesken täysin vältytty. Tänä vuonna kuitenkin tuntui että asiat sujuivat – koronasta huolimatta! Pandemia laittoi kapuloita huolella rattaisiin, ja muutoksia jouduttiin tekemään miitin ajankohdasta lähtien useita. Yhteistyöllä kuitenkin selätettiin eteen tulleet haasteet, ja miittipäivän aamuna vallitsi Karkkilassa hyvä fiilis. Työnjaot olivat selvät, koristeita lensi somistetiimin toimesta seinälle ja tavaroita pussitettiin järjestelmällisestä goodie bageihin. Koko miittipäivän tunsi tilassa ympärillään lämpöä, iloa ja naurua kuului milloin mistäkin puolelta hallia. Päivä tuntui erittäin onnistuneelta. Loppusiivoilut yhdessä kaikkien osallistujien kesken sujuivat lähes silmänräpäyksessä kun kaikki osallistuivat – kiitos vielä siitä jokaiselle!

KIITOS vielä kerran tästä kesämiitistä ylläpito – päivä oli kultaa ja oon meidän tiimistä super ylpeä, tästä jäi ihana musito!

♥, Inka

Inka ja kalenterimania, alkaen 2016

En hyvään toviin keksinyt mistä kirjoittaisin tänä maanantaina. Pohdin mistä en olisi jo ehtinyt Kalenterimania-vuosieni aika kirjoittaa? Olen kirjoittanut haastepostauksia, plan with Inka-postauksia, ajatuksia kalenterimanian vaikutuksista elämääni, diy-postauksia.. Olen jopa haastatellut parempaa puoliskoani harrastuksen tiimoilta – kahdesti! Jäin jumiin miettimään sitä, että mitä uutta ja ennennäkemätöntä keksisin, kunnes hyväksyin sen että tähän väliin en uudelleen keksittyä pyörää taitaisi hatustani taikoa. Joten jospa keskittyisinkin siihen, mitä kaikkea on tapahtunut näiden vuosien aikana, ja mitä kaikkea olen ehtinyt kokeilemaan harrastusmielessä?

Kaivoin ennen tämän postauksen napputelemisen aloitusta esiin ensiesittäytymiseni täällä blogissa, syyskuulta 2016. 2016, herraisä sentään. Melkolailla on ehtinyt tapahtua sitten tuon postauksen, mutta useat tuolloin kirjoittamani faktat pitävät myös yhä paikkansa. Saman katon alla asuu edelleen sama mies sekä 3 käärmettä, katto vain on vaihtunut omakotitalon harjakatoksi ja asukkaita on ilmaantunut lisää yhden liskon ja koiran verran. Suosikkijuttujen listalla keikkuvat edelleen samoina vuoteen 2016 verraten Kalenterimania (daa), pokémonit ja kaalilaatikko. Mitä virkkaamiseen taas tulee, en taida edes tietää missä virkkuukoukkuni tällä hetkellä on..

Tuon postauksen kuvissa näkyvä kalenteri on edelleen olemassa, vaikkakaan ei enää allekirjoittaneen omistuksessa. Perhepiirissä tuo vaaleanpunainen kiinanihme pysyi kumminkin, kun se muutti äitini luo muistaakseni 2017 alkuvuodesta. Kalenterin lisäksi kuvissa huomiota kiinnitti korvanlehtien venytyksien ja poskieni koko – korviksien halkaisijasta on nimittäin lähtenyt yli sentti pois, poskista ei valitettavasti voi sanoa samaa.. Mutta samaksi hörhöksi tunnistan kyllä tuonkin Inkan kuin sen joka kurkkii peilistä tänäpäivänä, ja hymyily kalentereiden parissa irtoaa ihan samaan tapaan – jollei jopa hieman leveämmin – katsokaa vaikka!

En uskalla vannoa muistanko kaikki tuota vaaleanpunaista söpöläistä seuranneet kalenterini, saatikka niiden kronologista järjestystä elämässäni, mutta ainakin ne parhaat palat. Heidi Swappilta on minun elämääni jättäneet jälkensä Memory Planner sekä Traveler’s Notebook, Mambilta Choose Joy Every Day-kantinen Classic Happy Planner & Websters Pagesilta minttuinen Traveler’s Notebook. Ajaston valikoimasta olen tutustunut aikanaan Doodleen, ja uudemmista Planner-muistikirjaan sekä harmaaseen versioon Arkista. Huh, onhan ollut monia kalentereita matkalla nyt vallitsevaan kohtalaisen vakaaseen kalenterirauhaan!

Mikä sitten onkaan tilanne tällä hetkellä kalenterirepertuaarissani? Tällä hetkellä on käytössä kolmen kopla opuksia, kaksi kalenterikäytössä ja yksi art journalina. Ainoalta yhteistyössä saatu Aura on käytössä bullet journalina, ja art journalia toteutan Kalenterimanian alkuhuumassa Ikeasta ostettuun tyhjä-sivuiseen vihkoon. Perinteisin kolmesta kalenteri-asiastani on Tigerista ostetut rengaskannet, ja niiden sisään kätkettynä on Vihkokaupalta ostetut kotimaiset StellaPapersin viikkosivut. Art Journal on tällä hetkellä ehkä se, joka inspiroi ja kutsuu pariinsa kaikista eniten, vaikka hyvin tasavertaisen ihania ovat kyllä kaikki kolme kaunokaistani. Vaikkakaan art journal ei kyllä päälle päin ole kovin komia – vielä!

Paljon on mahtunut matkaan kalenterimaanikkona, ja toivottavasti vielä paljon enemmän tulee mahtumaan. Melkeinhän tässä tulee tippa linssiin kun pohtii kaikkea mitä on tapahtunut tämän upean yhteisön parissa, ja millaisia kohtaamisia toisten harrastajien kanssa on saanut kokea. Rakkautta ja kalenterimaniaa!

♥, Inka