Avainsana: kissa


kesä
2023

Yondu-bujo

categories: DoubleTuesday

Olen aina innostunut oppimaan uutta, etenkin paperiaskartelun saralla. Viime kuussa osallistuin päivän mittaiselle kirjansidontakurssille, jossa opin tekemään ns. kopti-sidonnan. 

Kurssin jälkeen olenkin sitonut jo useamman pienen kirjasen, pitääkseni uutta taitoa yllä. Olen yrittänyt aina uutta kirjasta suunnitellessa miettiä, mihin tarkoitukseen tämän vihon teen, jotta en huku tarpeettomiin pieniin muistikirjoihin. Tässä postauksessa esittelen yhtä kirjasta, nimittäen uudelle kissanpennullemme tekemääni bujoa.

Meille muutti maine coonin pentu, ja rotukissan hoitoon liittyy vähän enemmän yksityiskohtia, kuin olen tottunut. Kasvattajalta tuli loistava infopaketti hoitoon liittyen, mutta tällaisena kalenteri-ihmisenä halusin ruokinta- ym. ohjeet käsinkosketeltavaan muotoon. Samalla bujo tulee toimimaan myös mukavana muistokirjana. 

Kanteen valitsin kevään taidegrafiikan tunneilla syntyneen kuivaneulatyöni, mallina Yondu-pentumme 8-viikkoisena.

Seuraavaksi ohjelmassa oli materiaalien valinta. Sidoin kirjaan viisi paperinippua, joihin valitsin pistepaperia, blankoa luonnoskirjapaperia, sekä piristykseksi kauniita kuviopapereita kertyneistä kokoelmistani. Kansina käytetään paksumpaa kartonkia, joiden reunat värjäsin mustetyynyllä hankaamalla. Lisäksi tykkään laittaa kirjan kiinni pysymisen avuksi nauhat. Ja koska olen innokas kierrättäjä, minulla on vanha mekko leikattuna sopiviksi kangaskaistaleiksi.

Kansien valmistelu jatkui liimaamalla valitut kansipaperit paikoilleen, ja valmistelemalla paperit sopivan paksuisiksi nipuiksi. Tein kaavapaperin materiaalien rei’ittämisen avuksi, ja sitten pääsikin naskali töihin. Jokainen paperinippu rei’itetään keskiaukeamiltaan valmiiksi, ompelun helpottamiseksi, sekä toki myös kansikartongit.

Ompelu tapahtuu vahatulla langalla, mikä helpottaa nippujen paikallaan pysymistä. Neulana kätevin on kaareva neula. Yhden neulan ketjupistosidoksella syntyy kaunis neulosjälki kirjan selkään, minkä vuoksi minua ei häiritse sidonnan näkyviin jääminen tällä sidontatekniikalla.

Ja siinäpä se prosessi sitten olikin. Sidonnan ompelun jälkeen tuntuu vähän hassultakin, että tässäkö se nyt oli, ja tänne pitäisi muka uskaltaa omia harakanvarpaita raapustaa?! 

– Susanna


touko
2021

Kynä ja vesivärit

categories: 101

Tässä kevään aikana minulle tuli Instagramissa vastaan video, josta inspiroiduin ja halusin testata sitä kalenteriaskartelussa. Videolla oli useampi eläin tehty paperille niin, että kynällä oli tehty vain silmät sekä suu ja vesiväreillä syntyi itse hahmo. Krokotiililla oli hampaat sekä selän sahalaita ja vihreällä vesivärillä sivellin muodosti vartalon. Nallella oli silmät sekä nenä ja ruskealla vesivärillä hetkessä pyöreä pää pienillä korvilla. Oli pakko itsekin kokeilla onnistuisinko? Heti syvään päätyyn ja ilman harjoittelua suoraan kalenterin viikkoaukeamaa tekemään, apua!

Ajatus oli tehdä samanlaisia eläimiä, mutta koska olen tunnetusti huono seuraamaan ohjeita ja aina sovellan, tuli tästäkin hieman erilainen. Ensimmäiseksi piirsin kukille varret ja ajatus kauniista laventelinkukista siinsi mielessä. Se olikin vaikeaa. En ole koskaan aikuisiällä suuremmin maalannut, lapsuudessa kylläkin, eivätkä pensselit nyt tukeneet kokeiluani. En lannistunut vaan tuputtelin markettivesivärejä ja Gansai Tambin gem colors vesivärejä päällekkäin. Jälkimmäiset ovat ihanat metallihohtoiset.

Väriä vaihtaessa otin siveltimeen vähän lisää vettä ja ”puhdistin” pensselin aukeamalle pilviksi. Kalenterini on Putingin Muumi-lukuvuosikalenteri eikä sen sivut ole ehkä tehty vesiväreille, mutta kalenteri yllätti minut. Kyllä, paperi meni kuprulle, mutta värit eivät tulleet läpi. Kalenterin sivujen alareunoissa seikkailee Muumiaiheisia pikkukuvia ja tälle aukeamalle osui pieni kissa. Siitä se ajatus sitten lähti. Koitin matkia kuvan kissaa, mutta vesiväritekniikalla. Piirsin silmät, nenän, viikset ja hännän varjostukset kapealla kuitukärkisellä kynällä ja oranssilla vesivärillä tein kaksi palloa, kolmiot korviksi sekä hännän. Lisäsin varjostukseksi kultaista vesiväriä.

Kun maalaus oli melkein kuiva laitoin vielä suttupaperin aukeaman väliin ja kalenterin kiinni, jotta minimoin kuprut. Tämä oli kivaa vaihtelua kalenterituunailuun, vaikka Art Journalissa tuleekin maalattua. Muutenkin todella yksinkertaisesti muutamalla ääriviivalla ja vesivärillä saa kivoja juttuja aikaan. Itse jatkan vielä treenaamista. Ihan liian vähän tulee käytettyä vesivärejä vaikka rakastan niistä jäävää jälkeä.

Terkuin Linksu.