Olen löytänyt Kalenterimanian vasta tämän vuoden alussa ja koko kalenteriharrastus oli itselle täysin uusi juttu ennen sitä. Aiemmin olin pitänyt kalentereita, mutta en ollut koristellut enkä muutenkaan käyttänyt aikaa niiden kanssa, ylös vain kaikki tarpeelliset jutut that’s it! Mutta kun harrastuksen löysin, vei se täysin mennessään. Ja kun ihmisenä olen paljon tyyppiä joko/tai niin se oli kerralla syvään päähän hyppy.
Ensimmäisenä isoin Happy Planner, joka löytyi ja sitä tuunaamaan. Oli ihan kivaa hommaa, mutta kun A4-kokoisia sivuja täytti, tarvitsi tavaraa ihan valtavasti… Sitten tulivat bullet journalit ja niitä piti saada kahdessa eri sävyssäkin, koska mustat sivut ovat aika ihania! No bujot ovat vieläkin ihania ja niissä pidänkin eri trackereitä toistaiseksi. Lisäksi tuli hankittua leimoja, tarroja ja washeja ja vaikka mitä… Kaikkea oli kiva tehdä ja kaikkea oli kiva hankkia ja tuntui että vähän jokaista piti koettaa. Kivaa tekemistä oli, mutta tuntui että jokin vielä puuttui.
Sitten bongasin Kalenterimanian kirppikseltä tukun vintage-juttuja, jotka oli pakko saada. Ja kun tuotteet tulivat minulle, tiesin että tämä on mun juttuni! Rouheampi vintage ja steampunk yhdistettynä hahmotarroihin ja ihanat vanhat maanläheiset sävyt. Olin täysin myyty!
Tähän sitten oli tietysti pakko saada vielä traveler’s notebook camelin värisenä. Ja tiedättekö sen tunteen, kun tuntuu että kaikki vaan loksahtaa paikalleen. Tiedän täysin mitä haluan jatkossa tehdä, millaisia sivuja, miten koristelen, mitä seuraan! Ihanaa!
Lisäksi olen hankkinut myös vanhempia naistenlehtiä, joita on tarkoitus jatkossa käyttää myös travelerin sivuilla. Mutta vielä en ole malttanut näitä alkaa saksimaan. Ja koluan nettikirppiksiä ja antikvariaatteja läpi, jos se helmi sieltä vielä löytyy, eli vanha Vogue kohtalaiseen hintaan.
Tällä hetkellä tälle tyylille on varmaan olemassa jokin hieno sanakin, mutta minulle se on vintage traveler’s. En ole tätä tutkinut vielä sen tarkemmin, koska tämä ahaa-elämys siitä mikä tyylini tulee olemaan, on vasta ihan viime aikoina selkiytynyt. Mutta otan vinkkejä vastaan ja haluan oppia tästä tyylistä ehdottomasti lisää! Oletko löytänyt oman tyylisi? Vai onko hauskempaa tehdä sivusta erilaisia?
Journaling cardsit ovat pieniä kalenteriaskartelussa käytettäviä kortteja, joissa on kuvia ja inspiroivia mietelauseita. Innostuin journaling cardseista bujoiluharrastukseni alkuvaiheessa vuonna 2017. Olimme käymässä Gdanskissa ja löysin kirjakaupasta pienen kokoelman eri kokoisia kaksipuolisia kortteja. Kortit miellyttivät minua. Säästin niitä pitkään enkä osannut aluksi oikein tehdä niillä mitään. Vasta myöhemmin aloin käyttää niitä itse kalenteriaskartelussa.
Journaling cardseja on olemassa kahta eri tyyppiä – valmiiksi tehtyjä ja itsetäytettäviä. Valmiit kortit ovat kortteja, joihin ei tule mitään omaa tekstiä. Ne sopivat kuukausiaukeamiin, sillä ne ovat usein visuaalisesti näyttäviä. Itse täytettäviin kortteihin on varattu suuri tila omalle tekstille ja korttien käyttötarkoituskin on toinen. Nämä kortit sopivat esim. päiväsivuille kehystämään mieluisaa muistoa, träkkerien pitämiseen tai muistuttamaan tehtävästä, joka on tehtävä. Joskus löytää kortin, joka sopii erityisen hyvin muodoltaan siihen tekstiin, jonka siihen laittaa. Pyramidin muotoiseen korttiin merkitsin kerran eri chackrat päästä varpaaseen.
Toisinaan korteissa yhdistyy kummatkin korttityypit ja visuaalisesti näyttävän kortin toiselle puolelle mahtuu omaa testiä. Tälläisestä kortista saa kaiken irti, kun laittaa sen kiinni kalenteriin kaksipuoleisella teipillä tai washilla yhdestä kulmasta, niin että kortti on käännettävissä.
Gdanskin jälkeen jäin keräämään journaling cardseja. Kortteja löysin erityisesti Heidin korttipajalta. Siellä myydään eri teemoihin – mm. kesä, käsityöt ja merirosvot – liittyviä isoja kartonkeja, jotka leikataan itse korttimuotoon. Vaikka kortit ovatkin sellaisenaan valmiita huomasin, että kortista tulee vielä hienompi, kun siihen laittaa itse jonkin pienen tarra- tai tekstilisän. Se tuo kaksiuloitteiseen korttiin ripauksen kaivattua kolmiuloitteisuutta.
Myöhemmin aloin myös tehdä näitä kortteja kokonaan itse. Korttipohjana toimii esimerkiksi leikattu kartonki. Korttien teossa voi myös hyödyntää aikakausilehtiä, tarroja, washeja, leimoja, vanhoja kalentereita ja lastenkirjojen kuvia… Vain mielikuvitus on rajana. Washit kannattaa laittaa liimalla kiinni sillä niillä on muuten ikävä taipumus alkaa irrota kortista myöhemmin.
Jossain vaiheessa huomasin, että kätevin ja halvin pohjamateriaali on pelikortti. Sen koko ja jäntevä materiaali sopii erinomaisesti kortteihin ja näin itseltä säästyy leikkaamisenkin vaiva. Tigerista ostamani sydämenmuotoisen korttipelipakan korteista sain tehtyä suuren joukon journaling cardseja.
En ole itse mitenkään suunnitelmallinen ihminen, joten minulle sopiva metodi tehdä kortteja on tutustua käytössä olevaan materiaaliin ja miettiä, mikä kuva tai teksti inspiroi. Levitän suuren joukon kortteja kirjoituspöydälle ja lisään niihin elementtejä yksi kerrallaan kunnes kortit tulevat valmiiksi.
Journaling cardsit kaipaavat jonkinlaista moniuloitteista vaikutelmaa. Käyttötarkoitus estää käyttämästä niissä varsinaista kohoelementtiä, sillä kalentereilla on ikävä taipumus kerätä liikaa paksuutta muutenkin. Huomasin, että kolmiulotteinen vaikutelma syntyy, kun laittaa elementtejä vinottain korttiin niin että osa päätyy kortin ulkopuolelle. Vanhat postimerkit toimivat näin mielestäni tosi hyvin. Niistä saa sopivaa ”eletyn elämän tuntua” muistikorttiin. Muistikortilla voi olla myös epätasaiset reunat.
Moniulotteisuutta saa aikaan joskus päinvastaisellakin keinolla – korostamalla kahden erilaisen asian samanlaisuutta. Yhdessä kortissani on yhdistetty ihmisten ja lintujen pesänrakennus. Monitasoisuutta saa aikaan myös, jos laittaa kortin päälle kuvan joka liittyy kortin pohjalla olevaan teemaan. Toisinaan tämä tekniikka toimii kuin katsoisi kiikareilla kaukanaa olevaa kohdetta ja kiikarit suurentaisivat yhden osan siitä.
Välillä teen kortteja, joissa teksti ja kuva ovat keskenään ristiriidassa. Syntyy huumorin tai ironian vaikutelma. Katsoja tulee korttia katsoessaan hämmentyneeksi ja joutuu miettimään, mitä kortti yrittää sanoa.
Harrastuksen alkuvaiheessa tuli tehtyä paljon tsemppikortteja, sillä suuri osa valmiista tekstitarroista keskittyy saavutusten tavoittamiseen ja täysillä elämiseen.
Nykyään osa korteistani on jopa vähän alavireisiä. Tämä johtuu varmaan vastavaikutuksesta, sillä olen vähän väsynyt kannustustarroihin ja ällöpositiivisuuteen. Elämässä on harvoin edessä mikään elämää suurempi projekti – varsinkaan näin korona-aikana. Eikä jokaista asunnon siivousta viitsi juhlistaa mahtipontisella ”Seaze the day” -tekstillä.
Miksei korteissa ja bullet journalissa ei voisi kertoa myös epäonnistumisista tai ikävistä kokemuksista, sillä myös ne kuuluvat jokaisen elämään? Liika positiivisuuden ylistäminen saa aikaan tunteen, että joudut peittämään osan itsestäsi tai esittämään jotakuta toista ollaksesi hyväksytty. Se on ehkä työpaikalla joskus välttämätöntä, mutta toivoisin että jokainen voisi olla aidosti oma itsensä omassa kalenterissaan. Toivotankin itse ”pahanmielen tarrat” ja muut vastaavat materiaalit tervetulleeksi, ettei apeita tekstejä tarvitsisi etsiä vanhoista runokirjoista.
Toisaalta kaikki kortit eivät tarvitse mitään tekstiä tai selkeää sanomaa. Tällä tyttökortilla ei ole mitään erityistä sanottavaa. Kunhan kortin epätasaiset reunat hyväilevät naisen muotoja.
