Avainsana: leimailu

Postimerkkitarrat

Vietän luvattoman paljon aikaa Instagramissa ja vähän väliä löydän sieltä aivan ihania ideoita, joita on tietenkin päästävä kokeilemaan, mikäli omista varastoista löytyy moiseen materiaaleja. Kaikkeen ei (valitettavasti) löydy, joten niitä on tyydyttävä vain kaihoisasti ihailemaan, ellei sitten keksi tapaa soveltaa.

Näiden postimerkkiä muistuttavien tarrojen kohdalla kävi niin onnellisesti, että melkein kaikki löytyi, mutta taisin tehdessäni sekoittaa joukkoon myös omia ideoita materiaalien suhteen.

Olen havainnut A4-kokoiset valkoiset tarra-arkit erittäin toimivaksi materiaaliksi omissa kalenterihommissani. Käytin niitä myös tässä projektissa vaikka tavallinen paperi ajaisi varmasti saman asian. Silloin tarvitaan vain liimaa tarran kiinnitykseen.

Aloitin taustan leimaamisella. Käytin mm. erilaisia tekstileimasimia ja Distress Inkin Black soot -mustetta ja leimailin tekstejä eri päin paperille.

Seuraavaksi valitsin taustojen päälle liimattavat kuvat. Tässä sarjassa käytin erilaisia washiteippejä ja –tarroja, niistä tausta kuultaa kivasti läpi. Kukkatarroissa on valmiina taustapaperi, mikä helpottaa leikkaamista todella paljon. Sellaisessa teipissä, jossa sitä ei ole, käytän leikkaamisen helpottamiseksi säästämiäni toiselta puolelta vähän liukkaita palasia (esim. noiden A4-tarrapaperien taustoja tai muita, keltainen lappunen kuvassa liittyy tähän). Sitten vaan vähän sommitellen valitut kuvat taustoihin kiinni.

Seuraava vaihe onkin leikkaaminen harkkosaksilla. Itse olen leikannut vapaasti sen tarkemmin mittaamatta, koska en koe tarpeelliseksi, että tarrat olisivat justiinsa samankokoisia. Toki mitatakin voi.

Kun kaikki sivut on harkkosaksilla leikattu, tarrat ovat valmiita! Olen piirtänyt joihinkin mustat kehykset ohuella tussilla, se antaa vähän toisenlaista ilmettä ja ryhtiä yksittäiseen tarraan. Olen myös kokeillut monilla erilaisilla kuvilla ja käyttänyt vanhan kirjan sivuja taustana. Joihinkin olen sutinut ruskeata mustetta ”vanhentamaan” tarraa. Mahdollisuudet variaatioihin ovat loputtomat!

Asia, joka minulta puuttuu viimeisen silauksen aikaansaamiseksi, on postimerkissä oleva postitusleima. Sellaisiakin on tulossa toivottavasti lähitulevaisuudessa, kunhan tilattu tuote saavuttaa määränpäänsä.

Tämä on todella koukuttavaa puuhaa. Mutta kyllä näillä saa mukavaa ilmettä kalenterin sivuille! Suosittelen kokeilemaan!

-Kirsi

Kirjabujoilua

Aura Monochrome Slim saatu kaupallisessa yhteistyössä / Ainoa

En saanut koskaan korkattua minkäänlaista päivittäiseen käyttöön tarkoitettua kalenteria tälle vuodelle, mutta rakkauteni viime vuonna aloittamaani kirja-aiheiseen Auraan on vain syventynyt. Olen testaillut siihen kaikennäköistä, kuten tässä postauksessa jo kerroinkin, ja uusin lähestymiseni asiaan on ollut vesivärit. Carita on herättänyt isosti kaipuun maalaukseen myös omalla kohdallani, joten Capsakan taideteosten ja oman tyttöystävän vesiväri-innostuksen myötä päätin myös itse lähteä lisäämään maaleja Auraani.

Maalien lisäksi myös erilaiset yliviivaustussit, mustekynät ja muut aiemmin penaaliin unohtuneet tarvikkeet ovat saaneet uuden mahdollisuuden. Viimeksi töpöttelin mustetyynyllä suoraan sivuille, ja roiskin viuhkasiveltimellä akvarelleja taustakoristeluiksi. Tykkään yhä ihan älyttömästi puuhailla tämän reading journalin kanssa, ja tämän tykästymisen myötä syttyikin into Kalenterimanian Facebook-ryhmän uuteen sisältöön, eli kirjahaasteeseen. #KMkirjahaaste on pyörinyt ryhmässä toistaiseksi ensimmäistä kertaa, ja hyvän vastaanoton myötä se tulee saamaan jatkoa myös heinäkuun puolella.

Lukemisen ja kalenteriharrastuksen yhdistäminen tuntuu tosi kivalta ja luontevalta, ja suosittelen hyvin suurella lämmöllä kaikkia kirjaihmisiä ja lukutoukkia kokeilemaan lukupäiväkirjan rakentamista. Omani ei niinkään sisällä mitään isoja seurantalogeja, vaan on ennemmin täynnä listoja, yhteenvetoja ja väriä.

Onko teillä jo kirjabujo, tai satuitteko innostumaan ryhmän #KMkirjabingoon? Heittäkää mua myös ehdottomasti omilla lukuvinkeillänne, niin voin tehdä niistä vaikka oman sivun Auraani!

– Milja