Avainsana: leuchtturm 1917

Bullet journal arjen apulaisena

Kalenterit ovat aina olleet lähellä sydäntä ja kulkeneet mukana lukiosta lähtien. Tentit, harjoittelut, tehtävien deadlinet ja työvuorot oli kirjattuna eri värisillä kynillä ja tuntui, että nyt tästä vuodesta selvitään. Tai sitten ei, kalenteri oli hukassa, tehtävät/tentit unohtuivat tai olivat myöhässä ja muutenkin arki oli yhtä kaaosta.

Sain ADHD-diagnoosin. Vuosien kipuilun jälkeen aloin löytää keinoja arjen hallintaan erilaisten listojen ja nimenomaan kalenterin avulla. Puhelimessakin oli erilaisia sovelluksia ja muistutuksia tekemättömistä tehtävistä. Puhelin kalenterina ei kuitenkaan tuntunut hyvältä.

Olen aina ollut hyvin visuaalinen ihminen, asiat jäävät paremmin mieleen, kun ne näkee ns. mustana valkoisella. Opiskelukaverit tekivät muistiinpanoja tabletilla, läppärillä… Minä kuuliaisesti kirjoitin kaiken käsin. 

Viime vuoden loppupuolella päätin, että nyt ihan oikeasti otan kalenterin käyttöön ja kuumeisen harkinnan jälkeen käyttöön tuli Burden Scribble II. Googlettelin hartaasti kalenteria ja sitä kautta päädyin Kalenterimanian blogiin. Blogikirjoituksessa oli kaunis, tarroin koristeltu kalenteri ja vinkkejä rakentaa toimiva kalenteri. Olin myyty.

Burden kanssa taival päättyi lyhyeen, kun Kalenterimanian Facebook-ryhmän inspiroimana innostuin bujoilusta. Tarkan harkinnan ja perehtymisen jälkeen päädyin Leuchttrumin vaaleanvihreään muistikirjaan. Rakkaustarinamme alkoi hyvinkin kiihkeästi ja palavasti, kunnes se sammui. Sivuja selatessani havahduin siihen, että eihän tämä ole bullet journal. Missä listat, trackerit? Eihän tämä minua auttaisi mitenkään arjessa. Hetken kipuilin osaamattomuuttani ja päätin, että uusi muistikirja lähtee tilaukseen.

Nuuna to the rescue! Nyt vihdoin minulla on BUJO. Ennen Nuunani korkkaamista suunnittelin tarkkaan layoutit, future logit ja mitä näitä nyt on. Nyt aukeamia koristavat to do -listat, tyttären hoitoajat jne. Muistiinpanoille ja tajunnanvirralle on runsaasti tilaa. Ja ne trackerit! Minulla on trackerit! Aion seurata mm. rahankäyttöä ja omaa osuuttani kotitöistä.

Aamuni alkaa bujon kanssa. Katson päivän menot, tarkistan hoitoajat ja mitä tehtävälistalla vielä on jäljellä. Arki tuntuu nyt rullaavan paljon helpommin, miehenikin on aamuisin oppinut kysymään, että mitä bujo sanoo? 

Sivujen tuunaaminen on terapeuttista ja loistava tapa rentoutua kuormittavan päivän jälkeen. Tällä hetkellä käytössä on vain kasa tusseja, akvarellikynät ja lyijykynä. Nukuksissa ollut piirrustusinto on nostanut päätään ja Nuunan sivut ovat toimineet myös eräänlaisena luonnoskirjana. 

Kalenterimanian jäseniltä olen saanut valtavasti tukea, ymmärrystä, inspiraatiota ja vinkkejä. On ihanaa olla osa tätä yhteisöä, jossa luova hulluus sallitaan ja siihen jopa kannustetaan.

– Minttu

Kalenterivuosi 2021 – Taru

Vuonna 2021 olen palannut kalentereiden osalta niin sanotusti juurilleni. Olen siis aloittanut vuonna 2016 bullet journalilla eli bujoilulla. Viime vuosina minulla on ollut käytössäni kuitenkin traveler’s notebook sekä A6-kokoinen Stalogy. Vuoden 2020 lopulla halusin palata takaisin bujoilun pariin, sillä olin aika hukassa koko kalenteriharrastuksen kanssa. Minulla oli jopa yli puolen vuoden tauko kaikista kalenterijutuista. Päädyin palaamaan suosikkimuistikirjani pariin eli A5 -kokoiseen Leuchtturmiin

Leuchtturmissa rakastan sen kauniin luonnollisen väristä paperia, jossa vesivärit liukuvat upeasti. Tykkään ohuista sivuista joista näkyy hieman läpi. Siitä tulee oma “efektinsä”. 

Tämä vuosi tuntuu kalentereiden osalta tosi selkeältä. Sen sijaan, että olen viime vuosina vähän etsinyt sitä omaa tyyliä ja vaihtanut aika useinkin muistikirjaa, nyt kaikki tuntuu taas varmalta. Niin sanottu kalenterirauha on siis löydetty. Tämän hetkinen bujoni on yli puolessa välissä, joten tänä vuonna on vielä luvassa toiseen muistikirjaan siirtyminen. Kuitenkin olen aika varma, että seuraava bujoni tulee olemaan oranssin värisessä Leuchtturmissa, jonka sain viime vuonna syntymäpäivälahjaksi. 

Vaikka olin pitkään sitä mieltä, että A6-koko on se mun juttu, nyt oon tajunnut että A5-koko antaa enemmän tilaa luovuudelle. Siihen mahtuu aivan eri tavalla piirtämään ja käyttämään eri materiaaleja. Aluksi kun siirryin A6-koosta A5-kokoon sivuni tuntuivat aika tyhjiltä, kun en ollut tottunut täyttämään niin suuria sivuja. Nyt kuitenkin kaikki sujuu loistavasti. 

Tänä vuonna minulla on myös ensimmäistä kertaa käytössä kunnollinen lukupäiväkirja. Luen aika paljon ja aikaisemmin minulla on ollut vain pieni vihko mihin olen listannut lukemiani kirjoja. Nyt nappasin hyllystäni yhden Leuchtturmin muistikirjan ja aloin täyttämään siihen erilaisia kirjoihin liittyviä listoja (luetut kirjat, mitä tahtoisin lukea, klassikoita, jne). Lukupäiväkirjassa minulla on myös kuukausittain yhteenveto luetuista kirjoista ja jokaisesta kirjasta lyhyt päiväkirjamainen merkintä, mitä mieltä olen kirjasta ollut. Tähän muistikirjaan tulee mahtumaan lukupäiväkirja vielä monta vuotta, joten voin jo kuvitella miten ihana muistikirja tästä tulee täytenä. 

Lisäksi harrastan myös art journalia, mutta tätä en ole osannut pitää vielä yhden luonnoskirjan sisällä. Näitä minulta siis löytyy lukuisia. Suosikkini on neliskanttisessa Suomalaisesta Kirjakaupasta ostetussa luonnoskirjassa. Se on sopivan pieni ja siinä on hyvä paperi mille maalailla ja toteuttaa niitä hassuja ja hulluja ideoita. 

Tiivistettynä mun kalenterivuosi näyttää hyvältä ja selkeältä. Tällä hetkellä en usko, että minulla tulee suuria muutoksia kalenterikentällä, mutta haaveilen ehkä salaa jonkun valmiskalenterin tuunaamisesta art journal -tyylillä. Saa nähdä ilmestyykö minulle jossain vaiheessa vuotta vielä tämmöinen? Ja onko se rengasplanner vaiko jokin “tavallinen kalenteri”? Sen vain aika näyttää. 

-Taru