Avainsana: matkailu

Tuunattavat mukana matkalla

Postauksessa näkyvät kalenterit saatu yhteistyössä Ajastolta.

Mukavaa marraskuista maanantaita ja terveiset täältä reissun päältä vielä tovin aikaa. Hetken olenkin ollut maniajutuista hieman taka-alalla, mutta nopeammin kuin huomaattekaan, joulukuun alusta olen jo takaisin täysissä tohinoissa. Reissussa ollessa kalenteri ja päiväkirja ovat kuin huomaamatta tulleet todella tarpeeseen ja toimivat matkan jälkeen niitä selaillessa erinomaisina aikakapseleina matkalla koetuista asioista. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että olen kaikista mahdollisista reissun päällä muuttuvista tilanteista huolimatta kirjoittanut menemisiäni, tekemisiäni ja tuntemuksiani muistiin, koska niitä ei voi missään valuutassa mitata, vaan ovat todellakin korvaamattomia kokemuksia.

Näin jälkikäteen pohdittuna matkalle valmistautumiseni tapahtui hyvin kaaoottisissa tunnelmissa. Lähtöaamuna sulloin vielä erittäin epämääräisen kasan tuunausjuttuja kangaskassiin. Hauska tapahtuma sattuikin heti Helsinki-Vantaan lentokentän turvatarkastuksessa, kun käsimatkatavaroiden läpivalaisun jälkeen virkailija halusi katsoa tarkemmin erään peltirasian sisältöä, joka tietysti oli tuossa kangaskassissa kaikkein alimmaisena ja sisälsi ylläripylläri washisampleja.

Edellä mainitun washirasian lisäksi otin mukaani Note Minin 2023, Kamun 2023-2024, art journalin, muistikirjan, listavihkon, Fiskarsin pienet suorakärkiset sakset, UHU-liimapuikon, Tacky Glue liiman, kaksipuolisen teipin, tarroja, papereita ja kaksi penaalia, jotka sisältävät hyvin kirjavan kokoelman erilaisia kyniä ja tusseja. Lähes kaikkea onkin tullut reissun aikana käytettyä, mutta ihan ne perusvälineet ja -materiaalit olen kokenut kaikista tarpeellisimmiksi, kuten hyvän kynän, sakset ja liiman. Matkan varrelta on myös mukaani tarttunut washeja, tarroja ja papereita, kuten erilaisia esitteitä, joita olen hyödyntänyt jo reissun päällä tapahtuneissa tuunailuissa. Kuinka kattavan tuunausmateriaaliarsenaalin sinä otat matkallesi mukaan?

Hyvää viikon alkua just sulle!
Reissuterveisin Aliisa

Perjantaipäiväkirja – Laura H.

Hei! Viimeksi kirjoittaessani kerroin koulukiusaamisesta nuoruudessani ja siitä millaiset arvet se on jättänyt. Palataan ihan pikkuisen vielä tuohon aiheeseen, sillä se vaikuttaa varmasti aina ja ikuisesti elämääni. Minulla ei ole koskaan ollut montaa ystävää ja vaikka niitä on Kalenterimanian kautta löytynyt lisää, asumme valitettavasti eri puolilla Suomea. Siitä syystä ei tuosta noin vain sovita, että hei mennään leffaan tai shoppailemaan. Kyllä minulta löytyy ystäviä ja kavereita myös lähempää, mutta olemme aivan erilaisissa elämäntilanteissa ja aina ei ole mahdollisuutta noin vain ottaa ja lähteä. Tästä syystä olen joutunut opettelemaan asioiden tekemistä yksin. Asioiden tekeminen yksin on aivan eri asia, kuin olisi yksinäinen. Se on silti ollut itselleni haastavaa koulukiusaamisen takia, sillä se on upottanut päähäni ”mitähän toikin ajattelee” -ajatukset. Niille ei pitäisi antaa tilaa, mutta alkuun se oli haastavaa. Nykyään menee paremmin.

Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että tänä kesänä olen tehnyt yksin kaksi pientä reissua kotimaan sisällä. Tämä on itselleni iso juttu, sillä myös uudet ja tuntemattomat tilanteet ahdistavat. Ensimmäinen tämän kesän reissuista suuntautui Poriin, jossa itseasiassa tavattiin meidän Kalenterimanian kautta tutustuneen porukan kanssa. Jäin kuitenkin yksikseni Poriin pyörimään ja olin varautunut jäämään yöksi, koska inhoan pitkiä ajomatkoja. Kaksi kertaa kolmen tunnin mittaiset ajomatkat olivat vain liikaa yhdelle päivälle. Menin siis hotelliin ja vietin toisenkin päivän Porissa. Tein kaikkea kivaa, eikä tarvinnut välittää kenenkään toisen aikatauluista. Toinen reissu suuntautui Kotkaan (jossa olen nytkin tätä kirjoittaessani). Olen aina jotenkin olettanut, että tänne olisi (Helsingistä) pidempi matka. Tänne ajoikin vain reilussa tunnissa. Varasin itselleni hotellin kahdeksi yöksi ja olen nämä päivät mennyt ihan fiiliksen mukaan. Olen tehnyt juuri sitä mitä mikä sillä hetkellä tuntuu kivalle.

Aina ei ole ollut näin helppoa. Ensimmäisiä kertoja päässä pyöri ajatukset ”noi varmaan ajattelee, että mulla ei ole ketään kenen kanssa tänne tulla”, ”kaikki tuijottaa” ja monen monta muuta ajatusta. Olen kuitenkin oppinut arvostamaan omaa aikaa ja mahdollisuutta tehdä asioita juuri siihen tahtiin kuin itse haluaa. Ei tarvitse kysellä keneltäkään mitään, eikä mennä toisen tahdissa. Itse rakastan valokuvata ja saatan uppoutua semmoiseen kuplaan, etten huomaa edes ajankulkua. Se voisi olla matkakumppanille tylsää, jos meillä ei olisi samoja kiinnostuksen kohteita. Siksi on ollut tärkeää oppia olemaan myös itseni kanssa.

Tie on ollut tähän pisteeseen omassa päässä hankala, mutta todellakin sen arvoinen <3

~ Laura H.