Avainsana: Midori

Lähtölaskenta työelämään

Helmikuu on vihdoin startannut ja sen myötä myös allekirjoittaneen viimeinen kuukausi kotona ja hoitovapaalla. Kieltämättä jännittää tuhottomasti palata takaisin töihin yli vuoden poissaolon jälkeen, mutta samalla odotan sitä myös todella paljon. Vaikka olenkin nauttinut näistä kuukausista kotona, en näe itseäni pullantuoksuisena kotiäitinä ja sormet syyhyävät päästä takaisin tekemään sitä, missä olen hyvä. Minusta on myös ihana, että puolisoni pystyy ja on halukas jäämään lapsemme kanssa kotiin, jotta saan hypätä takaisin työelämään.

Tämän vuoden kalenterivalinta olikin minulle hetken aikaa suuri mysteeri, kun ensimmäiset kaksi kuukautta en tavallaan sen suuremmin tarvitsisi itselleni tilaa kuin satunnaisille menoille. Viime vuoden Jibun Techo B6 Slim toimikin minulla enemmän porttina luovuuteen ja rentoutumiseen, vaikka siellä toki oli merkintöjä menoista ja arkisia (kodin huoltoon liittyviä) merkintöjä. Kalenterissa oli kuitenkin todella paljon turhaa trackeria ja listatilaa, jotka jäivät kokonaan minulta käyttämättä. Halusin jotain, mikä olisi juuri minun tarpeilleni sopiva.

Kun näin ensimmäistä kertaa uusimman ylläpitovahvistuksemme, Emmin, A6 Hobonichin, rakastuin siihen ihan super paljon. Koska kyseessä on pienikokoinen kalenteri, tässä versiossa ei ole lainkaan viikkosivuja suuremman, A5 koon Cousinin tavoin. Kuitenkin minua vetivät puoleensa todella paljon päiväsivut ja niiden tuomat mahdollisuudet: kirjoitustilaa olisi tarvittaessa oikeasti paljon, mutta jos päivälle ei suuremmin olisi tiedossa mitään, sen voisi koristella täyteen.

Mutta ne puuttuvat viikkosivut… Teen käytännössä vuorotyötä, koska olen kaupan alalla, mutta esihenkilönä en ihan niin epäsäännöllisesti, kuin myyjänä. Haluan kuitenkin nähdä työvuoroni ja tietyt muistettavat deadlinet yhdeltä vilkaisulta. Ratkaisin tämän ongelman vahingossa sillä, että en voinut vastustaa kiusausta, kun näin kissateemaisen Midorin Datebookin. Minä en tule vaakapäivien kanssa toimeen, olen sen useaan otteeseen maininnut, mutta kissaihmisenä tämä kalenteri huusi nimeäni ja se päätyi koossa A6 ostoskoriini.

Midori onkin tarkoitettu minulle nopeiden merkkausten ja menojen kirjaamiseen. En aio, koska en vain osaa elää vaakapäivien kanssa, koristella tätä kalenteria sen kummemmin. Päivätarroja on tullut toki laiteltua, koska kalenteri on täysin japaniksi. Hobonichissa puolestaan kk-näkymä on samalla myös tulevaisuuslokina, tukemassa Midorin viikkonäkymiä. Hobonichini on Planner A6 eli englanninkielinen versio, jossa koko vuosi on yksissä kansissa. Koska olen jo nyt aloittanut aika reilulla koristelutavalla päiväsivujen kanssa, toivon, että sidonta kestää loppuun saakka. Sen näemme sitten myöhemmin.

Tällä hetkellä kalenterikokoonpanoni tuntuu todella hyvältä ja, yllättävää kyllä, todella kotoisalta. Ehkä tässä on pientä kalenterirauhaa havaittavissa. Saamme nähdä kuitenkin, kuinka käy, kun olen ollut takaisin työelämässä, miten olemme oikeasti pärjänneet. Siihen saakka nautimme yhteisistä tuunaushetkistä ja rauhallisista illoista Hobonichini parissa.

– Laura S.

Uuteen nousuun

**Kuvassa näkyvä Traveler`s notebook saatu yhteistyössä Urban Kit Supplylta.

Pitkän suvantovaiheen jälkeen tuntuu vihdoin siltä, että paperikalenteri on taas osa arkea. Meinasin aluksi kirjoittaa, että kalenteri mutta kännykän kalenteri on kyllä jo pitkään ollut osa arkeani. Sinne olen kirjoittanut ylös kaiken muistettavan, mutta viime kuukausina kipinä kalenterihommia kohtaan on syttynyt uudestaan.

Koin ison ahaa-elämyksen alkusyksystä, kun tajusin että kalenteri on tosiaan ennen kaikkea ajankäyttöväline. Se, miltä se näyttää on loppujen lopuksi sivuseikka. Olen harmitellut, kun en enää arjen myllerryksessä jaksa ja ehdi kerrostaa tarroja ja washeja tai edes pohtimaan, että mitä kynää nyt käyttäisin tämän merkinnän tekemiseen. Merkinnät tehdään lennossa palaverien keskellä ja ne voivat muuttua käytännössä koska tahansa. Ei siinä ehdi sen enempää pohtia tarrojen ja teippien väriharmoniaa.

On ollut vapauttavaa ottaa paperikalenteri taas käyttöön ilman paineita. Aluksi tein päivämerkinnät ihan kynällä, kirjoitin rumasti päivämäärän viikkoaukeaman päivämääräpalleroon, jotta ylipäätään pystyin ottamaan kalenterin käyttöön taas. Sitten kirjoitin jo aiemmin sovitut asiat ylös. Jossain kohtaa lähdin kaivelemaan tarralootaa ja löysin päivätarrat. Kaikki kittini ja totesin, että nyt on aika. Lätkin päivätarrat kalenteriin ja muutamat funktionaaliset ikonitarrat myös. En enempää. Seuraava askel oli muutamat boxitarrat, joilla merkitsen sovittuja menoja, esimerkiksi Turun Kirjamessut.

Näin olen pikkuhiljaa tehden pitänyt innostusta ja inspiraatiota yllä. En kerrankin elämässäni hypännyt suoraan syvään päätyyn, vaan kuuntelin itseäni ja tiedostin omat resurssini. Nyt olen pikkuhiljaa alkanut rakentamaan kalenterin viereen lukujournalia, mutta se onkin sitten ihan toinen tarina…

-Mira