Avainsana: mirppu

Koronavuosi

Laitan tämän postauksen alkuun nyt varmuuden vuoksi Trigger Warning – korona ja ahdistus

Vuosi 2020 oli monella tapaa hyvin poikkeuksellinen, tai siis on edelleen, sillä tätä vuotta on vielä pari viikkoa jäljellä. Kun vuosi vaihtui, ajattelin että tästä vuodesta tulee kliseisesti nyt SE VUOSI. Saan työpaikan, asiat normalisoituvat, lapseni on niin iso, että voimme aloittaa yhteiset puuhat ihan eri tavalla jne. Kyllä te tiedätte. Vuosi alkoikin hyvin, kunnes uutisia koronasta alkoi hiipiä korviini.

Vielä alkuvuodesta, vuoden ekoina kuukausina koristelin innokkaasti kalenteria ja tein merkintöjä. Kävin työhaastatteluissa, yksi elämääni ahdistusta tuonut asia saatiin pois päiväjärjestyksestä ja päästiin jopa laivalle lapsen kanssa. Ja sitten se iski. Korona. Karanteeni. Pikkuhiljaa kalenteri ja kaikki oheistoiminta jäi, ei vaan ollut energiaa laittaa siihen. Päivät hakivat uutta muotoaan. Lapsen rytmistä piti pitää kiinni, ei voinut vaan lamaantua. Keväästä selvittiin ja sitten tuli kesä. Valo ja ilo ja hetkellinen vapaus. Kesän kiireet veivät mennessään ja kalenteri oli edelleen heitettynä puolihuolimattomasti pöydälleni.

Syksyn pimeyden hiipiessä ympärillemme hiipi koronakin taas alitajuntaani, hakemistani työpaikoista ei kuulunut mitään, osalta tuli yhteisposti, että ilmoittamamme paikka ei ole avoinna enää, katsotaan kun tilanne tasoittuu. Kalenteri ei tuonut vieläkään iloa, kun jokainen päivä tuntui suossa tarpomiselta, en halua kirjata niitä tunteita ylös. Laiskasti tein muutamia merkintöjä, yritin etsiä inspiraatitoa Youtubesta. Aiemmin sain inspistä viimeistään, kun tuunasin yhdessä ystävieni kanssa, tänä vuonna ne hetket on voitu laskea yhden käden sormilla.

Vielä muutama kuukausi sitten elättelin toiveita, että esimerksi Inka pääsisi vielä ennen joulua käymään meillä. Mutta ei. Koronavuosi iski minuun kovaa, kovempaa kuin halusin uskoa ja myöntää. Kun on tällainen sosiaalinen eläin kuin minä, on iso isku kun suurin osa ihmiskontakteista otetaan pois. Onneksi joulu tekee tuloaan, meillä on jotain odotettavaa, jotain tehtävää ja jotain yhteistä. Toivottavasti joulu pelastaa tämän vuoden. Ja toivon, todella toivon, että vuosi 2021 on meille kaikille helpompi.

-Mira

Valoa pimeyteen – Mira

Kun Carita ehdotti tätä aihetta seuraavaksi torstaihaasteeksi, tiesin heti miten haluan toteuttaa sen. Kerrankin en lähde itselleni tyypillisesti toteuttamaan viikkoaukeamaa tai jotain muuta ”perusjuttua”, vaan uskallan ajatella ns. laatikon ulkopuolelta.

Alusta asti kaikenlaiset vaihdot ja rak-postit ovat olleet iso osa ryhmää. Olen itsekin ollut useaan kertaan rak-postin kohde ja joka kerta se ilahduttaa yhtä paljon. Että joku ihan oikeasti on ajatellut minua ja halunnut lähettää minulle postia. Juuri minulle. Siksi päätin kirjoittaa kirjeen ja lähettää mukaan muutamat tarrat.

Tiesin myös heti kenelle postin omistan. Tämä posti lähti ryhmäläiselle, jota ihailen valtavasti. Joka on minusta kaikkien voimakkaiden naishahmojen kaltainen, supermutsi, ihmenainen, joku jota voi katsoa hieman ylöspäin. En aina ymmärrä, mistä hän löytää sisunsa jatkaa eteenpäin ja toivon, että minäkin löydän itseeni yhtä paljon sisua joskus.

Ryhmä on läpi vuosien toiminut minulle siis inspiraationa niin monella tapaa. Tottakai olen löytänyt iloa ja ideoita tekemiseen, mutta ryhmän tärkein anti on kuitenkin sen ihmiset. Sillä ilman ihmisiä, ei ole ryhmää. Kiitos kun olette olemassa. Teidän takianne huominen on aina hieman parempi.

-Mira