Avainsana: päiväkirja

Arjen hahmotelmaa – Päiväkirjapohja

Olen vuosien ajan haaveillut säännöllisestä ja systemaattisesta päiväkirjan kirjoittamisesta. Muutaman kesän ajan olenkin pystynyt kirjoittamaan kesäpäiväkirjaa, mutta aina syksyn saapuessa kirjoitusrutiini on loppunut. Jälleen olen kirjoittanut jo kuukauden ajan päiväkirjaa. Olen ottanut tavaksi joka aamuisen pienen kirjoitushetken ja se on tuntunut hyvältä. Heinäkuun Arjen hahmotelmaa -postaukseeni päädyinkin tekemään pelkistetyn päiväkirjapohjan.

Aluksi hahmottelin lyijykynän ja viivoittimen avulla aukeaman kahdeksaan samankokoiseen osioon. Samalla luonnostelin viikonpäivien ”otsikot” ja pienen kuukausinäkymän aukeaman vasempaan yläreunaan. Seuraavaksi vahvistin vaakaviivat vaaleanvihreällä kynällä vapaalla kädellä, pyyhkäisin tussilla taustat jokaiselle päivälle ja vihreällä kynällä kirjoitin päivät. Lopuksi vielä ohuella turkoosilla kynällä vahvistin yläreunan kuukausinäkymän, johon merkitsin kuluvan viikon.

Aukeamasta tuli kiva ja varmasti käyttötarkoituksensa täyttävä toteutus. Kirjoitatko sinä päiväkirjaa? Millaiseen muistikirjaan ja mihin muotoon olet tehdessäsi päätynyt? Olisi kiva nähdä ja keskustella erilaisista päiväkirjakokemuksista ryhmän puolella.

”Arjen hahmotelmaa” on vuonna 2023 kerran kuukaudessa keskiviikkoisin ilmestyvä postaussarja 101-vinkkipalstalla. Niissä hyvin helpoilla ja yksinkertaisilla välineillä sekä materiaaleilla pääasiassa kirjoittaen ja piirtäen pyrin tekemään tuiki tavallista arkea helpottavaa elämän kokonaisuutta hahmottavia asioita. Aiemmat postaukset pääset lukemaan täältä. Lähde mukaan tekemään kalenteristasi ja/tai muistikirjastasi sinun tarpeitasi ja toiveitasi täyttävää ajankäyttövälinettä.

Terveisin Aliisa

Perjantaipäiväkirja – Janita V.

Keväästä saakka minusta on tuntunut, että ajatukseni käyvät ruumiillista toimintaa nopeammin. Huomaan yrittäväni hoitaa useaa tehtävää yhtä aikaa ja harvoin onnistun saamaan mitään niistä tehdyksi. Ajatukseni vaeltavat pois tehtävistä, jotka eivät kiinnosta minua ja siirrän niitä loputtomasti tulevaisuuteen. Esimerkiksi kirjoittaminen on yksi niistä asioista, jota en millään muotoa tunne omakseni. Siksi jätän tällaiset asiat viime hetkeen ja lopulta istun yöhön saakka kirjoittamassa, että saan sovitut tehtävät määräaikaan mennessä hoidetuksi.

Haluaisin lukea enemmän kirjoja, mutta jos teksti ei heti kiinnosta minua tai tunnu helposti luettavalta jätän sen kesken. Hyllyssäni on monta kesken jäänyttä kirjaa, joille en ole antanut uutta mahdollisuutta. Lukemisen olen yrittänyt korvata äänikirjoilla. Sitä luulisi olevan helppo keskittyä kuuntelemaan kuulokkeista tulevaa ääntä. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta. Aivoni ovat kuin televisio, jossa kaikki kanavat ovat yhtä aikaa päällä. Yritä siinä sitten keskittyä yhteen äänilähteeseen, kun 99 muuta kanavaa huutaa vieressä.

Illalla pään tyynyyn laskiessani televisio on edelleen päällä, vaikka kuinka väsyttäisi. Yritän käyttää kaiken energiani niiden 99 kanavan sulkemiseen ja keskittää mieleni niistä yhteen. Nuku, nuku, nuku. Voi, kuinka ihanaa olisi vain laskea pää tyynyyn ja viisi minuuttia myöhemmin olla täydessä unessa. Aivoni ovat kuitenkin toista mieltä. Nousen käymään pissalla vähintään kahdesti, vaikka olisin juuri nukkumaan mennessä käynyt tarpeillani. Huomaan mieleni vaeltavan loputtomassa ajatuksien valtameressä, jossa minä pikku sintti yritän räpiköidä eteenpäin.

Keväästä saakka olen käynyt keskustelua itseni kanssa mahdollisesta syystä aivoissa jatkuvasti käynnissä olevalle toiminnalle. Olen keskustellut ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Olen tehnyt netissä aikuisille suunnatun ADHD-testin ja todennut, että kaikki testin kysymykset ovat paikkaansa pitäviä kohdallani. Silti en ole saanut aikaiseksi viedä asiaa eteenpäin, vaikka tiedostan hyvin miten paljon apua siitä voisi olla. Sitä vain on hirveän vaikeaa myöntää itselleen, että omassa mielessä on jokin vialla. Sitä ei olekaan niin tasapainoinen ihminen, kun on itsestään ajatellut.

-Janita V. ja ne 99 muuta kanavaa