Avainsana: perjantaipäiväkirja

Perjantaipäiväkirja – Tia

Mainos: Ecoline Brush Pen Suomalainen kirjakauppa. Yhteistyökalenteri Ainoalta, Annika Välimäen kalenteri 2024.

Mitä kuuluu päiväkirjalle?
Viimeksi kirjoittelin joulun alla. Olin käynyt personal trainerilla, etsinyt kuntouttavaa työkokeilupaikkaa lähetellen pelottavia hakemuksia ja elämäni ensimmäisiä cv:itä. Kävimme perheen kanssa Luostolla lomailemassa ja saavuimme jouluksi kotiin yöjunalla. Sain vuoden lisää mittariin ja vuosikin vaihtui.

Miten vuosi 2024 on alkanut ja mitä siihen on kuulunut?
Lisää kuntouttavan työkokeilupaikan hakua, haastatteluja, paikan löytyminen ja kuntoutuksen aloittaminen. Fiilis oli aika mieletön ja tippa tuli linssiin, ajanjakso kotona loppuu ja arki alkaa uudelleen. Koko perhe opettelee siihen millaista arki on, kun minä palaa kevyesti (5h) työelämään reilu kahden vuoden tauon jälkeen. Ihan kuin lähtisin joka päivä seikkailuun, pois kotiympyröistä. Kokeilu kestää 3-6kk ja sinä aikana varmistuu mitä polveni kestää leikkauksen ja pitkän sairasloman jälkeen. Vuoteen on kuulunut myös kunnon kohottamista salilla. Jatkoin meidän mahtavan tiimin kanssa pienryhmävalmennuksessa meidän huippu PT:n kanssa. Torstaitiimi – parasta sekoilua, hah! Uusi kalenteri on ollut myös matkassa mukana joka päivä ja yhteiselo sujuu mukavasti.

Odotukseni keväälle?
Ihan ensimmäisenä kaipaan rutiineja, pysyvyyttä ja palkkapäiviä. Tämän kun olen saanut, uskallan unelmoida isommin. Mistä sitten unelmoin? En uskalla ääneen sanoa, sen verran taikauskoinen olen. Aika näyttää ja perjantaipäiväkirja kertoo, heh! Toivon kuitenkin, että uusi arki tuo toivottua rauhaa mielelle, että kaikki kääntyy parhain päin ja perheemme menot tasaantuvat rutiineiksi uuden arjen opettelussa. Nyt, kun kuntoutus on alkanut, tyhjänpanttinen tietämättömyys ja tyhjänpäällä olo on kadonnut, riittää energiaa taas kalenteriharrastuksillekin paremmin. Kevät koittaa ja kohta saa alkaa miettimään jo puutarhajuttuja sekä esikasvatuksia. Kaiken kaikkiaan, paino on tippunut rinnan päältä ja on helpompi hengittää.

Lukuhaaste on lähtenyt hyvin käyntiin. Tavoite 12 kirjaa vuonna 2024, sekä 15 minuuttia lukua päivässä. Jälkimmäinen ei ole ihan joka päivä toteutunut (kuten kuvasta näkyy), mutta yhteenlaskettu lukuaika on enemmän, joten plussan puolella ollaan. Sain myös tammikuun aikana 4 kirjaa luettua/kuunneltua, joten siinäkin ollaan hyvin edellä. Helmikuulle näyttäisi ainakin 2 kirjaa tulevan valmiiksi ja silloin olisi puolet tavoitteesta saatu kasaan. Tämmöistä pohdintaa tähän kohtaa vuotta. Nyt haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa viikonloppua!

Perjantaipäiväkirja – Laura H.

Heipä hei! Eipä ole pitkä aika, kun viimeksi kirjoittelin päiväkirjapostausta. Edelleen on väsymystä ilmoilla, mutta ehkä hieman paremmin olen jaksanut. Ainakin noin yleisesti ottaen, mutta muutokset ja ennakoimattomuus tuottavat haasteita.

Kuten esimerkiksi autoni hajoaminen. Tuntuu aivan maailmanlopulta. Tilanne, jota en voinut ennakoida ollenkaan ja joka pakotti minut niin paljon oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Ensinnäkin autoni hajosi keskelle risteystä. Onneksi ei vilkkaaseen risteykseen, mutta liikennettä kuitenkin oli. Sain lopulta autoa liikkeelle vielä sen verran, että sain sen sivuun bussipysäkille. Sitten täytyi soittaa ensin töihin, että myöhästyn ja vakuutusyhtiöön hinausta tilaamaan. Oli aivan kamala ilmoittaa töihin, että tulen joskus kun saan tilanteen selvitettyä. Ja sitten se vakuutusyhtiö puhelu, asiakaspalvelija oli todella mukava ja ystävällinen, mutta se ei siltikään helpota puheluiden soittamista. Inhoan puheluita, siis yli kaiken, inhoan soittaa yhtään mihinkään. Mieluiten aina asioin chatillä tai jopa vaikka paikanpäällä, mutta puhelut ovat kammottavia. Ylitin, kuitenkin itseni ja soitin kaikki tarvittavat puhelut. Mutta sen jälkeen meinasi tulla kyllä itku.

Myöhemmin sain tietää, että autoni on korjaamolla ainakin kaksi viikkoa. Sen jälkeen tuntui, kun vapauteni olisi viety kokonaan. Oma auto on merkinnyt mulle aina vapautta liikkua milloin vaan ja missä haluan. Vaikka Helsingissä julkinen liikenne on todella kattava ja hyvä, on silti aina aikataulujen varassa ja joku vuoro saattaa jäädä ajamatta. Omalla autolla voin mennä vapaasti. Loppujen lopuksi liikun autolla vähän, silti kun se mahdollisuus viedään pois tuntuu aika kamalalta. Mullakin on kutenkin ollut auto vuodesta 2013 asti.

Varmasti kaksi viikkoa menee lopulta tosi nopeasti, mutta välillä vaan vastoinkäymiset saa kaiken tuntumaan todella vaikealta.