Avainsana: plannerointi

HP Mini, eikä nyt puhuta tietokoneista

Kalenterimania-ryhmä sekä Kalenterimanian blogi voivat olla petollisia paikkoja harrastukseen hurahtaneelle ihmiselle. Minultahan löytyy Nuunaa, Filofaxia ja planneria eri tarkoituksiin, mutta ei auta: näin kuvia muiden Happy Planner Mini (Me and My Big Ideas-sarja) ryhmässä, ja jostain kumman syystä ostohousut livahtivat jalkaan nopeammin kuin ehdin sanoa ”kahvi”. Minut tuntevat tietävät, etten voisi elää ilman tuota mustaa elämän eliksiiriä, ja samanlainen tunne minulle tuli HP Ministä. Tsekkailin verkkokauppoja läpi päätyen tilaamaan Chic Companylta Happy Planner Minin, jonka kansi sopi minun tilanteeseeni paremmin kuin hyvin. Carpe Diemin A5-kokoinen planneri on ihana, mutta se ja L-kokoinen Nuuna yhdessä saavat tilan loppumaan laukusta. Sen vuoksi kaipasin pienempää versiota plannerista, joka kulkisi kivasti mukana S-koon Nuunan kanssa.

Lopulta HP Mini saapui postiin, ja revin paketin auki kuin lapsi joululahjansa konsanaan. Se oli AIVAN I-HA-NA. Sitä ei siis ollut kehuttu turhaan Maniaperheessä, ja minäkin innostuin täyttelemään ja tuunaamaan sitä. Kaveriksi tilasin Chic Companylta Happy Planneriin suunniteltuja opiskelijateemaisia tarroja, sillä HP Mini toimii samalla pääsykoetsempparina kulkien mukana myös kirjastoon.

Aikaisemmin olen ollut ehkä hieman viivakammoinen, mutta HP Miniin ne sopivat, eivätkä ne häiritse minua, vannoutunutta blanko- ja pistesivujen kannattajaa tippaakaan. Koristelulle on tilaa, ja lisäksi päivänäkymille on helppo tehdä pieniä muistiinpanoja.

Happy Planner on nimensä mukainen. Jokaisella aukeamalla on tilaa positiivisille ajatuksille, tai vaihtoehtoisesti valmiiksi jokin positiivinen ajatelma. Lisäksi välilehdillä on kannustavia ajatelmia unelmien ja suunnitelmien toteutukseen. Se sopii minulle, peruspessimistille, paremmin kuin hyvin. Toisinaan minua jopa oksettaa liika positiivisuus, mutta tässä plannerissa se vain kuuluu asiaan, eikä häiritse lainkaan.

Uskon tämän kannustavan minua myös miettimään, missä olen tällä hetkellä menossa, sillä jokaista kuukautta edeltää paitsi tärkeiden päivämäärien, muistettavien asioiden ja muistiinpanojen sivu, sinne voi myös kirjata muun muassa mitä lukee milläkin hetkellä.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen HP Miniin, ja jo parin päivän tuttavuuden perusteella olen sitä mieltä, etten voisi koskaan luopua siitä. Uskon sen, CD A5 Floral Dotin kanssa, olevan jatkossa luottoystäväni. Se kulkee aina mukana, ja tuunaaminen sekä muistiinpanojen kirjoittaminen sujuvat erinomaisesti. En viitsi edes pahoitella mainontatyylistä tekstiä, sillä olen sitä mieltä, että jokaiselta itseään kunnioittavalta ja unelmiaan toteuttavalta ihmiseltä pitäisi löytyä ikioma Happy Planner. Erityisesti se sopii ihmisille, joilla on taipumusta negatiiviseen ajatteluun. Joten: ostakaa, ostakaa nyt ihmeessä omanne pois! Jollei verkkokaupasta tällaisia löydy, niin ei kun kauppiaalle viestiä, ja sellainen lähtee tilaukseen. (Samalla siis kehotan hankkimaan nämä jutut suomalaisten pienyrittäjien putiikeista.)

Ihania plannerihetkiä ja -innostusta itse kullekin toivotellen,

ilmeisen hurahtanut KM:n jäsenpostailija Anna

Esittely ja set up: Minun Traveler’s Notebookini

Tänään esittelen teille kaunottareni Aasiasta eli minun Traveler’s Notebookini. Olen ollut luvattoman innoissani tästä kalenterista ja sen on kyllä jutuistani huomannut – sekä tiliotteestani. Näissä kalentereissa hyvä puoli on se, että niistä jokainen on erilainen kokonaisuus! Hankin Traveler’s Notebookini yksityisempään käyttöön kun toinen käytössäni oleva kalenteri. Tätä selailemaan ei ole kenelläkään asiaa – paitsi teillä nyt! Minulla Traveler’s Notebook on minulla päiväkirjan ja kalenterin yhdistelmä ja se pitelee sisällään kaikkea muutakin mahdollista. Yksi kuminauha, suuri tehtävä. Pidemmittä puheitta, aloitetaan matka minun Traveler’s Notebookin salatuille sivuille!

Olen tilannut Traveler’s Notebookini Wishistä tänä keväänä. Se on aitoa nahkaa ja ottaa siis itseensä ihanasti jokaisen käytössä tulevan naarmun ja kolhun. Kokona on regular ja olen hieman kahden vaiheilla, olisiko seuraava Traveler’s Notebookini hippusen pienempi kooltaan. Saa nähdä mitä hetken käytettyäni tuumaan – nyt toisaalta tuntuu, että tämäkään koko ei riitä kaikelle mitä haluaisin siellä mukanani kantaa! Etsin pitkään täydellistä väriä ja sen lisäksi erityistä sulkumekanismia. Jotenkin en vakuuttunut perusmekanismista, jossa kuminauha pujotetaan yläkautta Traveler’s Notebookin ympärille. Viikkoja siinä kesti, että löysin oikean värin JA oikean sulkumekanismin, mutta onnistuin ja olen erittäin tyytyväinen valintaani! Tässä mallissa kuminauha nostetaan edessä olevasta tapista ja kiepautetaan myötäpäivään Traveler’s Notebookin ympäriltä pois. Kalenterikoru on itse tehty nauhoista ja parista uusiokäyttöön päässeestä koristeesta. Laiskiaischarm on riipuksesta tuunattu – ketju pois, laatta kuminauhaan ja menoksi!

Kun saamme avattua ihanuuden niin ensimmäisenä vihkona löytyy kalenterivihko. Minulla on käytössä ruskeakantiset blankot vihkot ja sen verran olen arastellut, että kansia en ole koristellut. Odotan sitä täydellistä ideaa tulevaksi. Sen sijaan olen koristellut sisäkantta sekä ensimmäistä sivua aina vihkon teemaan sopivaksi. Kalenterivihko on arkisin eli sen koristeluun kuuluu ilman muuta kahvitarra ja paahtoleipä-muistilaput. Kantavana teemana vihkojen sisäkannessa minulla on paljon rakastamani Traveler’s Notebookin tarrat – sellainen on jokaisessa vihkossani! Ne on erilaisia, mutta niissä on aina paikka nimelle tai muille tiedoille. Ihana punainen lanka muuten niin sekalaisessa sillisalaatissa!

Kalenterivihkon takakannessa on liimattuna muutamaa erilaista post-it-lappua – koskaan ei tiedä milloin niitä tarvitsee! Toisena kantavana teemana ja tyylinä Traveler’s Notebookissani on vintage ja eräänlainen rouheus. Kotikalenterini on täynnä raikkautta, blingiä ja pompomia, mutta tämä on jotain ihan eri maata ja niin halusinkin. Aina ei tunnu pinkiltä ja pörröiseltä – maanläheinen väritys ja kulunut olemus sopii omalla tavallaan aina. Kalenterivihkon jälkeen tulee ensimmäinen zipper pocket ja se on täynnä mitä erilaisimpia tarroja! On postimerkkiä, kahvikuppia, herätyskelloa, leimaa ja maatuskaa..Tänne aina jemmaan ainakin sen muutaman kun sattuu jotain ihanaa vastaan!

Tarrapocketin jälkeen tulee viime postauksessakin näkynyt taskusto. Tein siis skräppipaperista taskuston viime postauksessani ja nyt se on jo kovassa käytössä! Se pitää hyvin kasassa ja myös toisaalta esillä Traveler’s Notebookissa käyttämäni kuviopaperit. Muutamaa laatua sieltä jo löytyykin – on kukkaa, nuolta, palloa, vintagekelloja, foilattua… Ja tietenkin tuo ihana all you need is coffee & planners- muki, jonka sain yhdeltä ihanalta maanikolta kesämiitissä..! I love it.

Taskuston jälkeen tulee vastakkain kahden zipper pocketin toiset puolet eli korttitaskustot. Niihin olen jemmannut ihanimpien tyyliin sopivien washiteippien samplet ja niitä ei voi koskaan olla liikaa! Paitsi sitten kun minun ’erityinen sulkumekanismini’ laukeaa. Sitä odotellessa on aina tilaa kierittää pari samplea lisää. Suosikkini näkyvät seuraavassa kuvassa, mutta näissä Top3-lista on ehdottomasti: dream catcherit, sukat narulla sekä mustat kissat.

Kuten näkyy, toisellekin puolelle saa hyvin vielä parit washisamplet ujutettua siellä olevaan pystytaskuun! Seuraavaksi esittelyvuorossa olevat kaksi vihkoa ovat enemmän ja vähemmän henkilökohtaisia eli niiden sivuja en juuri levittele kuvien muodossa – sanallisesti kyllä, kuten kaikkea muutakin! Kuten huomaatte – kartonkikannet hohtavat koskemattomuuttaan. Minusta on mukavampi jättää ne odottamaan sitä täydellistä korttia, die-cutsia tai mitä se ikinä sattuu olemaankaan mikä on sitten rakkautta ensisilmäyksellä!

Seuraava vihko on minun Project-me- vihkoni. Se on se päiväkirjaosuus, jonne kirjoitan asiat juuri miten ne ovat ja juuri silloin kun ne ovat. Siellä ei kaunistella eikä tehdä tikusta asiaa – siellä yksikin lause voi tiivistää kaiken mitä mielessä pyörii. Päiväkirja on minulle ehdottoman yksityinen kokoelma ja sen kirjoittaminen on aikanaan jäänyt sen vuoksi, että sen koskemattomuus on rikottu. Olin kirjoittamatta melkein 10 vuotta kunnes nyt Kalenterimania sai sen kipinän jälleen syttymään. Nyt uskallan hiljalleen ja se tuntuu paremmalta kuin koskaan ennen! Sen kannessa oleva pikkukirjekuori on oikea ja sen sisältä tulevassa lapussa lukee kuin muistutuksena ’You are enough, a thousand times enough’. Täydellinen aloitussivu Project Me- osuudelle.

Traveler’s Notebookini viimeinen vihko on minun Junk Journal ja Smash book- tyyppinen vihkoni. Sinne olen leikannut, liimannut, askarrellut ja kirjoittanut kaikenlaista mahdollista mitä mieleeni on tullut ja matkalta on mukaan tarttunut! Osa menee toki kalenteriosioon sitä mukaan kun on muistiin laitettavaa, mutta tänne teen kokonaisia sivuja tai aukeamia teeman mukaan eli paljon laajemmin. On äityidestä, kesäpäivästä omalla terassilla, vähän vintagea ja vanhan ajan neuvoja naiseuteen ja avioliittoon – eli siis vaikka ja mitä! Tärkeintä, että niissä tuntuu se fiilis ja niillä on minulle joku sanoma mihin voi palata aina uudestaan ja uudestaan. Olen ajatellut, että tämä vihko voi hyvinkin olla pysyvä osa Traveler’s Notebookiani – sen voisi aina siirtää seuraaviin kansiin  mukaan vaikka muut osiot säilöökin pois kun tulevat täyteen. Vai onko sitten jo ihan eri kujeet? Saa nähdä! Se tässä parasta onkin – kukin tekee juuri niin kuin tykkää.

Traveler’s Notebookini viimeinen osio toinen zipper pocket. Se sisältää kaikkea liimattavaa: tageja, die-cutseja ja leikattuja kuvioita. Niitä mahtuu ohuutensa vuoksi paljon mukaan ja joskus voikin sopivassa hetkessä napata taskusta jotain ja soveltaa siitä oma sivu tai aukeamakin jos oikein ajatus lentää! Tällaista fiiliksen mukaan tehtävää ’anna mennä’- tyyppistä askartelua itse vielä opettelen – minulla kun aina pitäisi (muka) olla suunnitelma ja sommittelu ja niin edelleen… Yritän opetella sanomaan itselleni¨, että ’hiiteen tuollaiset rajoitukset: nyt minä aion sotkea silmittömästi ja katsoa mitä siitä tulee!’ Pikkuhiljaa niin tapahtuukin – ja ai että, kun se onkin kivaa.

Tällainen on minun Traveler’s Notebookini. Toukokuussa se minun hyppysiini saapui enkä ole juuri malttanut sitä silmistäni jättää. Pidän siitä näin mutta sen sijaan, että tekisin siitä nyt tietyn tyylisen, aion katsoa rauhassa mitä kaikkea sinne kertyykään ja annan sen muotoutua itse. Ehkä se kertookin minulle, minkä tyylinen MINÄ olen. Tähän aiheeseen palataan vielä – aivan varmasti.

-Anna-Johanna