Avainsana: se hämeenpuiston vihkokauppa

Lauran Art Journal matka – tekstuureja

Postauksessa näkyvä Dingbats Pro -muistikirja, sapluuna ja Distress Oxide muste on saatu Vihkokaupalta.
Modeling Paste on ostettu Suomen Taidetarvikkeelta.

Viikko lähenee loppuaan ja onkin aika hypätä tämän kertaisen art journal matkani kyytiin. Marraskuu lähes yllätti minut, elin vielä pitkälti lokakuuta ja kaikki tekemiseni oli suunnattu siihen, että sain suoritettua loppuun #the100dayproject -haasteeni. En ole ehtinyt samalla tavalla tehdä mitään art journaliini ja tuntui siltä, ettei minikokoisten töiden jälkeen ollutkaan niin helppoa palata isomman muistikirjan pariin.

Nappasin kuitenkin ilman sen suurempaa suunnitelmaa spraypullon ja Distress Paint maalin värissä Saltwater taffy. Ruiskuttelin ensin vettä ja levitin sen vielä kauttaaltaan paperille, jonka jälkeen laitoin alkuun ohuen kerroksen maalia.

Sitten sain idean: en ollut vieläkään testannut, miten maali käyttäytyy tuorekelmun kanssa. Kipitin keittiöön ja hain kelmurullasta palasen. Ohut kerros maalia oli lähes kuivunut sillä välin, joten levitin uuden ohuen kerroksen sivulle, jonka jälkeen painoin kelmun maalin päälle. En tiennyt, kauan kelmun kuuluu paikoillaan olla, mutta odotin muutaman minuutin ennen sen poistoa. Oletettavasti minulla ei ollut tarpeeksi maalia tai jo kertaalleen samalla värillä maalattu pohja oli ongelma, mutta kuvio kelmun poiston jälkeen oli todella huomaamaton.

Painoin tosin kelmun viereiselle tyhjälle sivulle ja sain super kivan näköisen kuvioinnin aikaiseksi. Olen harrastanut jo hetken sitä, että länttään ylijäämämaalit ja putsailen mustetuputtimeni art journalin sivuille, sillä nämä jämät saavat lopulta todella kivan näköisiä pohjia aikaiseksi. Tämän kimppuun onkin kiva palata sitten myöhemmin.

Seuraavaksi kaivoin aiemmin kesällä ylläripaketista saamani sapluunan ja musteen esille. Valitsin muutamia virkkeitä sapluunasta ja levitin mustetta harjalla. Koska harvemmin muistan (tai jaksan) puhdistaa musteenlevitystyökalujani kunnolla, tälläkin kertaa oranssi sai hieman viimeksi käytettyä ruskeaa välillä kaverikseen. Toisaalta mixed media töissä tämä ei minua ainakaan haittaa. Jos haluaisin jotain puhdasta väriä johonkin, ottaisin vain uuden tyynyn käyttöön.

Seuraavana vuorossa oli modeling paste eli kohopasta. Ostin alkusyksyllä tämän reissullani, sillä aiempi halpa kohopastani oli välillä niin löysää, että se kaikista yrityksistäni huolimatta levisi todella herkästi sapluunan alle. Koostumuksen huomasin heti paljon jämäkämmäksi kuin aiemmassani. Levitin kohopastan palettiveitsellä, olen todennut tämän kaikista helpoimmaksi tavaksi saada pinta tasoitettua. Vielä helpompaa olisi varmasti astetta isomman veitsen kera, joten ehkä setti menee jossain vaiheessa ostoslistalle.

Ja kuten kaikki art journal sarjaani aiemmin lukeneet tai livejäni seuranneet tietävät, kärsivällisyys kuivumisen kanssa ei ole koskaan ollut minun juttuni. Joten suosiolla lähdin tässä vaiheessa tekemään muutamat kotityöt alta pois. Suosittelen myös esimerkiksi omien askartelujälkien siivoilua samalla, kun odottaa tämän aineen kuivumista.

Valitsin samalla, kun odotin, että kohopasta kuivuu, työn viimeistelyä varten yhden tyttötarran. Käyttämäni tyttö on La Dolce Vitan tarroja, joihin olen ihastunut jo muutama vuosi sitten. Leikkasin suurimmat valkoisesta reunasta pois, sillä tällä kertaa se ei sellaisenaan sopinut osaksi työtä.

Kun kohopasta oli kuivunut tarpeeksi, käytin Distressin Oxide Sprayta (wilted violet) avaamalla korkin ja ”pilliosuudella” roiskin pieniä musteläiskiä sivulle. Lisäksi kaadoin pienen määrän väriä myttyyn vessapaperia, jolla sitten levitin ja tuputin kohokuvioiden päälle väriä.

Lopuksi nappasin taas mustetyynyt ja levitin lisää oranssia kohopastan päälle ja muutamia sivalluksia efektiksi sivun reunoille. Viimeisenä tein valkoisella maalitussilla pieniä pisteitä violetin kaveriksi ja liimasin tyttötarran sivulle. (Ihastuttava apurini päätti myös jättää jälkensä tämän kertaiseen työhön muutaman kissankarvan myötä, hupsis!)

Lopputuloksena yksinkertainen, mutta mielestäni kaunis sivu. Tämä myös herätteli ihanasti taas luovuutta ja fiilistä tehdä lisää! Tuttuun tapaan voit lukaista sarjan aiemmat osat täältä. Inspiroivia tuunailuhetkiä sinulle ja ryhmässä nähdään!

– Laura S.

Lauran Art Journal matka – gellipainantaa

Postauksessa näkyvä Dingbats Pro -muistikirja on saatu Vihkokaupalta.
Gellilevy ja akryylitela on ostettu Suomen Taidetarvikkeelta.

Dina Wakley Median Fierce -leimasinsetti ja käytetty sapluuna ostettu Heidin Korttipajalta.

Hei ja tervetuloa mukaani, kun kokeilen ensimmäistä kertaa gellipainantaa. (Okei, Roihuvuoren miitissä pääsin hieman sotkemaan, mutta en laske sitä.) Pääsin käymään syyskuun lopulla paikan päällä Suomen Taidetarvikkeessa ja päätin toteuttaa samalla pitkään haaveilulistallani olevan gellilevyn (gel plate) hankkimisen, sillä oma Instagramini on viime aikoina ollut todella täynnä toinen toistaan upeampia gellipainantatekniikoita. Suosituksesta ostin myös normaalin kumisen telan sijaan akryylisen telan (omani on Speedball 4″ acrylic roller), koska olen kuullut kuinka hankala kumista telaa on akryylimaaleista puhdistaa. Ja nyt ensimmäisen käyttökerran jälkeen en voi kuin suositella tätä kyseistä rolleria kaikille!

Ei muuta kuin tuumasta toimeen! Väriä voi levittää telan lisäksi myös siveltimellä tai töpöttämällä, mutta päätin tällä kertaa mennä ”klassisen” kautta. Laitoin muutaman pisaran kutakin väriä levylle ja lähdin levittelemään sitä telalla. Ainoa miinuspuoli tässä vaiheessa oli se, että tela piti todella kovaa vikisevää ääntä (puolisoni tuli kysymään, pitääkö sitä jotenkin öljytä). Mutta se on todella pieni paha siihen verrattuna, kuinka helppo tela oli maalista puhdistaa!

Seuraavaksi painoin vielä märän maalin päälle sapluunan ja levitin maalia telalla siihen päälle. Näin jälkikäteen ajatellen, olisi pitänyt antaa joko maalin kuivaa pidempää tai vain painaa sapluuna märälle maalille, mutta ei enää levittää telalla uutta päälle. Kun märkään maaliin painaa sapluunan taikka jonkin muun materiaalin, tarttuu märkä maali siihen ja kuvio tulee jo sitä kautta!

Seuraavana muistin sentään antaa maalien kuivua kunnolla! Multitaskaaminen gellilevyn kanssa touhutessa voisi toimia: maalin kuivuessa voi vaikka koristella kalenteria tai siivota jo aiheutettuja sotkuja. Jotta koko levylle painettu grafiikka nousee ylös, viimeisenä lisätään vielä ohuelti kerros maalia, joka nappaa kaikki muut kerrokset mukaansa. Valitsin tähän hieman keltaista ja oranssia, jotka kuitenkin sekoittuivat toisiinsa enemmän kuin oli aluksi tarkoitus

Helpointa kuvan keskittämisen kanssa olisi varmasti ollut se, että painaa irtonaisen paperin levyn päälle, mutta pois se minusta! Joten Lauran kokeilevassa askartelunurkassa painettiin muistikirja suoraan levylle. Keskellehän tuo ei mennyt sitten lainkaan, mutta otin isona erävoittona sen, että kaikki maalikerrokset lähtivät mukaan ja aikaansaatu kuva oli oikeasti hieno! Gellipainannanssa parasta onkin se, ettei koskaan tarkalleen tiedä, mitä sieltä paperille nousee.

Koska tuo grafiikka oli yläreunassa, nappasin Dina Wakley Median Fierce -leimasinsetin, jolla täyttelin hieman tyhjää tilaa. Musteena käytin Versa Fine Clairia värissä Nocturne.

Ja tällainen siitä lopulta tuli! Pakko sanoa, että nyt innostuin. Pitää vielä lukita ostohousut hetkeksi jalkaan, koska lähdin heti haaveilemaan myös pyöreästä levystä ja ehkä myös hieman isommasta kuin tämä 5 in x 7 in eli about kokoa B6 (muistikirja on puolestaan B5).

Tuttuun tapaan voit lukaista sarjan aiemmat osat täältä. Inspiroivia tuunailuhetkiä sinulle ja ryhmässä nähdään!

– Laura S.