Avainsana: Tarrojen säilytys

Shakertasku bujoon

Uusi bullet journalini näkee päivänvalon Heinäkuusta alkaen edellisen tultua täyteen, joten oli aika valmistautua uuden Nuunan käyttöönottoon. Sydämestä jää palanen vanhaan bujoon, mutta vielä enemmän minua vetää puoleensa uusi Nuuna, joka on tyyliltään hieman erilainen kuin vanha. Olen löytänyt pastellisen ja söpöilyn lisäksi myös synkemmät värit.

Puolitoista kuukautta olenkin sitä saanut tuunailtua viikkoaukeamien merkeissä, mutta jotain olellista puuttui, nimittäin tasku tarroille etukannen sisälle. Vanhassa bujossa minulla on teipattuna vain pala muovitaskua, joka sekin ajaa asian, mutta ei ihan miellytä silmää tavalla joka minua ilahduttaisi aina kannen avattuani. 

Hankin laminointilaitteen askarteluja varten, mutta minulla ei ole rengaskalenteria käytössä, johon voisi tehdä shakereita ja välilehtiä, eikä niitä oikein voi Nuunaan toteuttaa. Vai voiko? Enpä olisi uskonut, että vannoutunut Nuunatyttö onkin alkanut haaveilemaan rengasplannerista, koska sormet syyhyää shakeraskarteluun. Näin ollen sain ajatuksen, että haluan laminoida shakertaskun tarroille Nuunaan. Tässä postauksessa kerron miten toteutin tarrataskukokeiluni.

Sitten päästäänkin asian ytimeen ja kaivetaan kaikki askarteluhärpäkkeet esiin. Eihän vapaa-aikaa paremmin voisi käyttääkään, kun näpertelemällä kalenteriaskareiden kimpussa. L kokoiseen Nuunaan sopii täydellisesti A5 kokoinen laminointitasku.  Jos käyttää pienempää Nuunaa tai muuta vihkoa, täytyy laminointitaskua lopuksi pienentää.

Leikkasin lisäksi aavistuksen pienemmän palan muovitaskua sekä kolmanneksi vielä pienemmän läpinäkyvän pussukan. Niitä kun on kertynyt tuotetilauksista ja olen säilönyt ne askarteluja varten. Kaikki pakkauspussukat eivät sovi laminointiin. Kerran laminointikone veti kokeiluni ihan kuplalle ja rullalle. Ongelma kytee huonolaatuisessa muovissa. Yleensä sen kuitenkin erottaa onko kirkkaat pakkauspussukat hyvälaatuisia vai sekundaa.

Seuraavaksi leikkasin A5 kokoiset reunat. Tähän sopii hyvin kuviollinen kartonki tai miksi ei yksivärinenkin, mutta halusin maalata vesiväreillä galaksiteemalla. Toki tämän voi kukin toteuttaa haluamallaan tavalla tai jättää reunat kokonaan pois mikäli niitä ei halua.

Laminointitaskuun laitetaan ensin muovitasku jonka päälle pienempi muovipussukka. Laitoin varmuuden vuoksi washia että shakertasku olisi helpompi saada auki, mutta se olikin turhaa sillä eihän se umpeudu kun ei reunat osu laminointikalvoon. 

Kuten arvata saattaa siinä häärätessäni en liiemmin miettinyt miten työvaiheet etenee ja unohdin teipata shakerpussukan taustareunoihin takaa joten tein sen vaikean kautta jäljestäpäin. Työn suunnittelu ei niinkään ole vahvuuteni. Monesti alan vaan tekemään ja katson mitä siitä tulee. Onneksi aina ei tarvitse olla työvaiheiden tasalla ja pienet aivopierut ei haittaa.

Laitoin vielä pari planeettatarraa ennen laminointia ja sitten vedin työn laminointikoneesta läpi. Tämän jälkeen leikkasin yläreunan auki ja valitsin haluamani paljetit ja hileet. Tilpehöörit kuuluu etumaiseen pieneen taskuun ja sen jälkeen yläreuna suljetaan kirkkaalla teipillä kiinni. Isompi takatasku on tarrojen tallelokero. Tämän jälkeen ei tarvitse kuin teipata tasku kannen sisäosaan. Käytin tähän kirkasta pakkausteippiä. Myös ohuempi teippi tai kontaktimuovi käy tähän. Voisin ajatella laminointikalvonkin tilalle kontaktimuovia, jos en omistaisi laminointikonetta. Silloin reunakartongin kannattaa olla melko paksua, että shakerista saa jämäkän.

Taskusta tuli nätti ja tuplatasku on hyödyllinen, niin ei mene kaikki sekaisin samaan taskuun. Jos mielii niin viereiselle sivulle kanteen voi tehdä vaikka dashboardin muistilapuille. Ei sitten tarvinnutkaan hankkia rengasplanneria shaker ihastuksen takia. Nyt ei voi tulla kuin hyvälle mielelle kannen avattua.

-Jenessa

Sannan matka Kalenterimaniassa

Moi! Mä kerron teille nyt oman tarinani. Olipa kerran sellainen heikko hetki live-elämässäni, sellainen fiilis mikä varmaan jokaiselle äidille tulee joskus. On niin väsynyt arkeen ja arjen pyörittämiseen, että toivoo voivansa vaan kadota johonkin parin kuukauden lomalle. Ajattelin sitten, että kyselen muilta äideiltä yhdessä Facebook-ryhmässä, että mitä ne tekee kun tuntuu että ei vaan jaksa. Millä piristää itseään tyyliin nollabudjetilla?

Monelta tulikin vastauksia kynttiläillallisesta suklaalevyn syömiseen ja saunomiseen, kynsien lakkaukseen ym. Tavallaan kivalta kuulosti kaikki, mutta ehdotuksissa oli monta muttaa. Meillä ei oo saunaa, ei voi polttaa kynttilöitä, kun hömelöt koirat varmaan tönäisisi pöytää niin, että kynttilät kaatuisi. Enkä ole osannut koskaan kaunistautua millään muotoa jne. Sitten ihanaakin ihanampi Anna-Johanna vinkkasi kalenterituunauksesta. Olin että täh, mikä/mitä se on? Googlailin hieman ja heti alkoi tuntua, että joo, tämähän voisi ollakin kivaa, ja laitoin liittymispyyntöä Kalenterimania ryhmään. Seuraavaksi googlailin kaikenlaista aiheesta ja ryhmään päästyäni minua vietiin. Ryhmä täynnä ihanaa positiivisuutta, ryhmä täynnä ihania ihmisiä. Jonkun julkasun teinkin ryhmään siinä heti ihan alkumetreillä ja moni ihana ihminen ilmoitti haluavansa lähettää minulle happy mailia. Saamieni happymailien avulla pääsin ihanasti alkuun tuunailussa, rahat kun olivat kutakuinkin nollissa.

Nyt on hetki tässä harrastuksessa mukana roikuttu, alkuun Elämäni vuosi -kalenterilla. Aika nopeesti sitten alkoi himottaa Happy Planner ja oman kalenterin tekeminen ensi vuodelle. Jossakin vaiheessa sain sitten käsiini sen Happy Plannerinkin ja Elämäni vuosi jäi taka-alalle. Hokasin, että tavallaanhan mulla on ollu pitkin elämääni eväät tähän harrastukseen, mutta en ole osannut yhdistää harrastuksiani yhteen. Tarroja olen aina tykännyt katsella ja yhdelle kalenterille teinkin itse kannet joskus vuosia sitten. Olen myös tuunannut kannet yhteen A5-kansioon (tämä kuva löytyi vanhoista kuvista, tehty tilkkumaalaustekniikalla), ja se sisälsi Burden kalenterin ja muita tärkeitä juttuja.

Aika alkuvaiheessa tein kannet myös Elämäni vuosi -kalenterille, jotka ovatkin vilahdelleet lataamissani kuvissa Kalenterimaniassa. Tuunaukseen etsin mainoslehdistä kuvia, ostin joitain markettitarroja ja pohdin koko ajan, mitä vielä voisin hyödyntää jotenkin tässä harrastuksesa.

Tärkein aarteeni ovat nuo minun kalenterikoruni, kun tietysti jossain kohtaa alkoivat sellaisetkin himottaa. Olin nähnyt niin ihania koruja ihmisillä. Pitkään etsin ja mietin, että millainen koru olisi minun näköinen. Eräänä päivänä pojat toivat koulussa tekemänsä avaimenperät kotiin ja ne nähdessäni palaset loksahtivat paikoilleen. Tiesin heti, että siinä ovat nyt minun kalenterikoruni!

Kun minulla ei ole rahaa ostaa tarroja, mutta kankaita on nurkkiin kertynyt ja on taitoa ommella. Niin keksin sitten eräänä päivänä huhuilla ryhmässä, että haluaisiko joku vaihtaa tarroja johonki ommeltuun. Moni halusikin, ja nämä ompeluksista saadut Happy mailit ovat ollet minulle iso pelastus, joiden avulla pääsin niin ihanasti aloittelemaan tätä harrastusta.

Tarroja alkoikin sitten kertyä kivasti ja ostinkin hologrammikuoria Tokmannilta, että laitan tarrat niihin. Melko nopeasti kuitenkin totesin, että ne ovat hankalat käytössä ja aloinkin miettiä, mikä olisi helppo ja kiva tapa kaikki tarra ihanuudet säilyttää. Sen mietinnän myötä syntyi tämä tarrakirja ja myöhemmin sitten näille markettitarroille oma pikkuinen tarrakirjansa.

Käsillä tekeminen on aina ollut minulle tärkeätä, mutta tämä on jotenkin niin erilaista, mieltä rauhottavaa. On kivaa, kun tätä voin tehdä kotona, kahvilassa (miitit) tai missä vaan!

Nauttikaa tästä ihanasta harrastuksesta, puhukaa muille siitä (osa haluaa kokeilla ja osa tyrmää heti, mutta ei lannistuta. Eikö olekkin ihanaa viedä tätä ilosanomaa eteenpäin?) ja rakastakaa omaa käden jälkeänne, kuka mitenkin sitä toteuttaa. Ei ole olemassa oikeaa eikä väärää tapaa tuunata!

-Sanna