Avainsana: throwback thursday

Inspiraationa itselle tärkeä henkilö – Laura

Kun ylläpidon keskuudessa sovittiin tästä haasteesta, tiesin heti kenet valitsen. Tietysti inspiroidun todella monesta ihmisestä, mutta tällä artistilla on sydämessäni erityinen paikka. Tämä artisti on Juha Tapio.

Olen kuunnellut Juha Tapion musiikkia 17 vuotta. Se on aika pitkä aika, yli puolet elämästäni. Olen ollut aina sellainen yksinäinen sielu, lapsena ja nuorena oli vaikea löytää ystäviä, ja olin pitkään koulukiusattu. Vuosien ajan etsin omaa paikkaani, kipuilin ja koin, etten kertakaikkiaan kuulu mihinkään. 15- vuotiaana menin sitten Oronmyllyn rippikouluun, joka oli yksityinen rippikoulu. Ja siellä suurin osa ei tuntenut toisiaan, olin kuin uuden alun edessä.

Rippikouluaika oli kuin olisin ollut jossain kuplassa missä kaikki oli hyvin, lauloin, nauroin ja tunsin olevani elossa ja pidetty. Kotiin palattuani pidin yhteyttä rippikoulukavereihin, kirjoiteltiin ja soiteltiin. Vuoden päästä siitä oli juhlavuosi Oronmyllyllä ja sinne oli kutsuttu kaikki sielä rippileirillä olleet vuosien ajalta. Intoa puhkuen lähdin Oronmyllyä kohti, teltta kainalossa. Päästyäni paikalle kupla rikkoontui. Kaikilla olikin tällä kertaa mukana aiemmin leireillä olleet sisarukset, kaverit ja sukulaiset. Oli kuin olisin tullut aivan eri paikkaan. En osannut mennä mihinkään porukkaan, kasasin teltan ja mietin mitä ihmettä teen. En muista enää olinko yhden vai useamman yön, mutta yhtenä iltana oli leirikeskuksessa esiintyjä, jota sitten kaikki menivät kuuntelemaan. En ollut itse rahaa ottanut mukaan, joten jäin lukemaan kirjaa aulaan. Jonkun ajan kuluttua mies tuli kysymään, enkö osallistu tilaisuuteen. Kun kerroin tilanteen, minut ohjattiin takakautta kuuntelemaan musiikkia. En kehdannut kieltäytyä, ja siinä sitten hiippailin takariviin.

Kun sitten kitara alkoi soida ja Juha laulaa, tuntui että laulut olisi tehty suoraan minulle. Tuo silmät kiinni laulava artisti lauloi niin osuvin sanoin, että kyyneleet vain valuivat poskilleni. Loppureissu on hämärän peitossa. Mutta muistan maanneeni teltassa, jotenkin tietäen että elämä kantaa. Vaikka mitä tulisi, tulisi aina uusi aamu. Kotona kerroin tietysti kokemuksestani ja varsinkin äitini kanssa jaamme tämän fanituksen. Olen ollut monilla keikoilla, kuunnellut kappaleita uudestaan ja uudestaan, ja eheytynyt itse siinä samalla. Se on aika paljon se.

Haasteen toteutin traveler´s notebookin vihkoon. Valikoin yhden suosikki kappaleistani sekä aiheeseen sopivia tarroja. Tätä oli todella mukava tehdä ja tykkään millainen aukemasta tuli.

-Laura

Ps. Kurkkaa ennen minua inspiroituneet: Milja, Inka, Mirppu, Suvi, Nanna, Piia, Carita ja Aj.

.

Inspiraationa itselle tärkeä henkilö – Piia

Tämänkertaisen postauksen aihe oli minulle haasteellinen, koska en osannut päättää kenet itselleni tärkeän henkilön valitsisin. Mietin myös, minkä kalenterin aukeaman koristelisin. Kalenteriksi valikoitui Ajaston Studia -lukuvuosikalenteri, johon olen tehnyt aikaisemminkin haastepostaukseen liittyvän koristelun.

En myöskään osannut päättää, mitä kaikkea haluaisin aukeamalle laittaa. Muistin kuitenkin ihanan ystäväni sanat: ”Just breathe”. Niinpä henkäisin pari kertaa oikein syvään ja aloin toteuttaa kalenteriaukeamaa ystäväni muistolle. Meitä yhdisti monikin asia, mutta tärkein niistä on meri. Tähän liittyen luonnolliseksi teemaväriksi valikoituivat sekä sininen että vedenvihreä.

Päätin tehdä aukeaman kynillä ja tarroilla koristellen. Olin jo aikaisemmin hankkinut Tigerista tarroja sen kummemmin miettimättä, miten niitä käyttäisin. Muistan ajatelleeni tarroja ostaessani, että kyllä ne joskus jotenkin tulee hyödynnettyä.

Kyniksi valikoituivat Stabilon Tropikana- ja Paper Maten Ink Joy -seteistä erisävyiset siniset ja vihreät kuulakärkikynät. Paitsi, että vihreä väri symboloi toivoa, toimii se rakkaan meriteeman ja värin yhdistäjänä.

Valitsin koristeluun meriteemaisia tarroja, joilla jokaisella on oma erityinen merkitys. Esimerkiksi ankkuri kuvaa toivoa ja lisäksi se muistuttaa minua vahvasti pitämään kiinni, etten olisi juurettomana tuuliajoilla.

Ystävälläni oli aina ja joka hetkeen jokin sopiva sanonta, ja tästä syystä halusin kerätä aukeamalle sanontoja hänestä muistuttamaan.

Vaikka ystäväni on jo edesmennyt, ei se tarkoita, etteikö hän olisi silti mielessäni lähes päivittäin. Tuntuu lohdulliselta, että kun ikävä iskee, voin aina avata ylläolevan kalenteriaukeaman ja muistella yhteisiä aikojamme.