Avainsana: tiistai

S-koon Nuunan matka pikkubujosta soulbookiksi

”Olipa vallan järkevää aloittaa pikkusiskobujo S-koon Nuunaan, mitä minä oikein ajattelin?”, tuskailin eräänä päivänä huomatessani, että joko L-koon Nuunaan jää tekemättä merkintöjä, tai vaihtoehtoisesti S-koon Nuuna lojuu melkein tyhjänpanttina. Tajusin pian, ettei bujojen tarvitse, eikä edes pidä olla samanlaisia. Miksen yhtä hyvin voisi alkaa viedä S-kokoista Nuunaa soulbookimaisempaan suuntaan? Niinpä rupesin pikkuhiljaa rakentamaan maaliskuusta alkaen näkymiä siten, että pienen tilan sijaan jättäisin päiväkirjamaisesti reilusti tilaa kyseisen päivän herättämille ajatuksille pakollisten meno- ja tekemismerkintöjen lisäksi. Olen ihastellut kauan Leuchtturmin ”Some lines a day” viiden vuoden päiväkirjaa, mutta tili ei anna myöten ostaa sellaista. Miksipä en siis tekisi itse vastaavanlaista toteutusta, mutta viikkotasolla ja aina muutamaksi kuukaudeksi ja viikoksi kerrallaan? S-koko on siitäkin hyvä, että sitä voi pitää mukana missä vain käsilaukun tuntumatta kiviä täynnä olevalta.

Tein myös oman aukeaman sille, mitä olen minäkin päivänä ajatellut, jos mielen päällä on jotain erityistä. Mikä ero sitten tässä ja päiväkohtaisissa ajatuksissa on? Ajattelen itse niin, että tälle aukeamalle voin heittää mieltä erityisesti painavat asiat, ja viikon kohdalle taasen ihan arkisiakin juttuja: mitä olen tehnyt, onko koiramme keksinyt jotain hölmöyksiä, millainen olo on, miten töissä on sujunut… ja niin edelleen. Kirjoittaminen on aina ollut minulle hyvä tapa jäsentää ajatuksiani. Olen oppinut lukemaan jo ennen kouluun menoa, ja heti aakkoset opittuani aloin kirjoittaa. Sen jälkeen se onkin ollut pysyvä osa elämääni, joten soulbookmainen pikkusiskobujo ei olekaan huonompi idea.

Olen aina ollut myös melkoinen taivaanrannanmaalari ja unelmoija. Onneksi avopuolisoni on meistä se realistisempi ja jalat maassa olevampi tapaus – muuten olisin varmasti alkanut jo toteuttaa asioita, jotka eivät sitten onnistukaan. Mikään ei silti estä unelmoimasta, ja sen vuoksi teinkin unelmakarttasivun itselleni. Siinä pohdin omia vahvuuksiani ja unelmiani. Osan niistä ei tarvitsekaan koskaan toteutua, unelmointihan ei maksa mitään. Luulen joutuvani tekemään vielä uudemman unelmasivun, sillä pienen koon muistikirjaan ei mahdu aivan niin paljon asioita, kuin haluaisin. Tähän kuitenkin palaan aina, kun tuntuu siltä että arki potkii päähän ja tuntuu, ettei minusta kuitenkaan koskaan tule mitään.

Olen myös rakastunut journaling cardeihin ja die cutseihin erilaisten tarrojen lisäksi. Journaling Cardit tulivat heti käyttöön tehtyäni sivun, johon palata aina kun masentaa, eikä tunnu siltä että osaisin yhtään mitään. Joskus tuntuu hyvältä märehtiä omassa itsesäälissä, mutta pidemmän päälle se ei ole hedelmällistä. Mitä siis tehdä, kun ahdistaa? Ruksin kohtia, jotka toteutan heti mielen madellessa pohjamudissa. Olenkin jo aikaisemmin kirjoitellut siitä, kuinka bujoilu- ja plannerointiharrastus on antanut paljon enemmän kuin ottanut (paitsi rahaa, jolla tehdä hankintoja). Kalenterimanian sivuilla on lämminhenkinen ja tsemppaava ilmapiiri, mutta käsin kirjoittamalla kaoottisimmatkin ajatukset muotoutuvat selkeämmiksi. Lisäksi positiivisten asioiden kirjaaminen ylös auttaa ajattelemaan asioita muutenkin positiivisemmin.

Suosittelen soulbookmaista bujoa tai planneria jokaiselle, joka haluaa purkaa ajatuksiaan auki kirjoittamalla ja opetella sen avulla sekä tuntemaan itseään ja sisäistä maailmaansa paremmin, että oppimaan positiivisempaa ajattelua. Näin kevään korvilla se onkin hyödyksi, sillä ainakin Ylä-Savossa ainakin paukkuvat tämän tekstin kirjoitushetkellä pakkaset, pimeää on vielä suuren osan vuorokaudesta, ja arkinen puurtaminen muun muassa töiden parissa väsyttää. Tämän tekstin myötä toivotan jokaiselle mukavaa, sekä sisäisesti että ulkoisesti valoisaa kevättä.

<3:lla Anna

Käsityö- ja blogibujoni

Olen aina pitänyt käsitöistäni päiväkirjaa, koska tykkään seurata tekemisiäni ja kirjata uusia ideoita/ohjeita muistiin. Kirjoittaminen yksiin kansiin on minulle kätevin tapa ohjeiden tallettamiseen, koska a) netin kirjanmerkkeihin tallennetut ohjeet jää usein käyttämättä b) tulostettuja ohjeita on kansiollinen ja pelkkä kansiossa oleminen tarkoittaa sitä, että ohjeet jää unholaan ja c) kun ohjeet tai linkit ohjeeseen on tuolla bujossa, ne on helposti löydettävissä.

Innostuttuani viime vuoden lopulla bujoilusta, ajattelin ottaa käyttöön oman bujon myös käsitöille. Aiemmin kaikki ohjeet oli kirjoitettu peräkkäin ruutuvihkoihin ja valmistuneet työt merkkasin käytössä olevaan kalenteriin. Tulostettuja ohjeita oli iso kansiollinen ja omat ruutupiirrokset olivat repäisytaskukansiossa sikin sokin. Sekava soppa, joka ei hirveästi silmiä hivellyt. Kaipasin selkeyttä ja helppoutta.

Sopivaa bujoa etsimään siis. Omaa silmääni miellytti eniten Leuchtturm1917 värissä Emerald. Klik vaan ostoskoriin Vihkokaupan sivuilla (kertaa kaksi ja kolme eri väreissä). Kun kirja on kaunis, sitä on kiva täyttää ja käyttää. Bujon alussa on sisällysluettelo, jotta löydän helposti etsimäni ja lopussa ideapankki, jossa on linkit minua kiinnostaviin ohjeisiin (olkoon tämä ohje sitten omassa kansiossani tulostettuna tai tallennettuna tietokoneelle/kirjanmerkkeihin netissä).

Käytössäni on kuukausiaukeama, jonka koristelen maltillisesti, koska haluan sen miellyttävän omaa silmääni. Kuukausiaukeamalle merkitsen tekemäni käsityöt ja ideoita, mitä haluan kyseisessä kuussa saada aikaan. Kuukausiaukeaman jälkeen onkin ohjeiden vuoro. Ohjeet ovat peräkkäin ilman sen suurempia koristeluita. Tosin kuvat valmiista töistä ajattelin lisätä aina ohjeen loppuun.

Käytössä oleva kynä on ZIG Millenium 005, joka osoittautui parhaaksi omaan käyttöön. Letun sivut on ihanan ohutta, pinnoitettua paperia, jossa kynä liukuu kuin itsestään. Jälki kuultaa hieman sivujen läpi, muttei kuitenkaan häiritsevästi. Tässä bujossa saa elämänjälki näkyä – onhan käsityöt suuri osa elämääni.

Ja koska tästä kirjoittamisesta on tullut pitkän tauon jälkeen minulle tärkeää, on blogijututkin nykyään yksien kansien välissä. Blogibujon virkaa toimittaa Leuchtturm1917 värissä Berry. Letussa ei ole valmiina kynälenkkiä, joten viritin vihkon omasta kuminauhasta sellaisen. No joo – vedin vaan tuon vihkon oman kuminauhan kulmittain vihkon yli. Normaalistihan se menisi pitkittäin. Mutta niin on edukas idea, kun ei maksana mittään! 😉 Lettuihin on saatavilla erikseen kynäpidike, niitäkin minulla on pari valmiina.

Tässä bujossa on enemmän suunnitelmallisuutta kuin käsityöbujossa. Sisällysluettelon jälkeen on tulevaisuusloki, johon kirjoitan tärkeät päivät muistiin sekä kirjoitus-/askarteluideoita kuukausittain/vuodenajan mukaan ja lisäksi on kuukausinäkymä, johon merkkaan mitä olen milloinkin kirjoittanut. Nämä kuukausiboksit on peräkanaa ja välissä pientä tilastoseurantaa. Ihan vain mielenkiinnosta omasta aktiivisuudesta ja esim. sivuilla vierailijoista sekä Instagramin tykkäyksistä.

Teen myös varsinaiset kuukausisivut, joihin kirjoitan itselle muistiinpanoja ja esim. aikatauluja. Tämänkin bujon lopusta löytyy ideapankki, johon olen kerännyt ideoita blogikirjoituksia varten. Tämä bujo kulkee aika usein mukanani, sillä jos en kirjoita ideaani heti ylös, tämä vatipää sen unohtaa – jos ei kokonaan niin ainakin joksikin aikaa. Ja kun ideat on paperilla ylhäällä, on helpompi varastaa itselle aikaa blogitekstien kirjoittamiseen. Tai näin ainakin luulen. Inspiroivia kuvia olen myös tulostellut bujoani koristamaan. Onhan kauniita kuvia kiva katsella :).

Joku päivä haluan vielä hankkia puhelimeen sopivan tulostimen. Olisi niin kätevää tulostaa omat valokuvat suoraan luurista tarrapaperille missä ja milloin vain. HP Sprocket vois olla aika jees. Ehkä joskus. Aina pitää olla pieniä haaveita.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Ihanaa alkanutta viikkoa just sulle!

<3:llä Pirre