Avainsana: tiistaipostaus

Kalenterimaanikoksi sattumalta

Olen 26-vuotias, nykyään tamperelainen nainen joka rakastaa käsitöitä ja askartelua. Lapsesta asti olen tykännyt hamstrata kauniita vihkoja ja kirjoittaa päiväkirjaa välillä vähän harvemmin ja useammin.

Ensimmäinen askel kalenterimaanikon tielle alkoi kun törmäsin huhtikuussa 2017 Suomalaisessa kirjakaupassa bujoon. Bujo oli minulle tuolloin aivan uusi sana.

Oma silloinen kalenteri ei vastannut tarpeitani eikä siihen mahtunut kaikki tarpeellinen, joten ihastuin bujoon ja haaveilin omasta. Suomalaisesta kirjakaupasta ostinkin ensimmäisen bujoni ja tarvikkeet, jotta pääsin alkuun. Myyjä hehkutti minulle kassalla Kalenterimanian Facebook-ryhmää, että sieltä saisin paljon hyviä ideoita. En ollut aikaisemmin kuullut tästä – niinpä liityin ryhmään.

Aluksi olin hiljainen sivusta seurailija ja sain ryhmästä paljon ihania ideoita sekä tietoa. Ryhmän avulla löysin tieni myös ensimmäistä kertaa Se Hämeenpuiston vihkokauppaan. Astuttuani ensimmäistä kertaa Vihkokauppaan maniani syventyi ja hankin ensimmäisen plannerini. Ihastuin Carpe Diemin A5 kokoisen planneriin.

Siitä tämä sitten lähti!

Nyt omistan Carpe Diemin A5:n, Priman Traveler’s Notebookin Jet Setterin, Carpe Diem personalin, Happy Planner minin, Paperhousen Wild and Free -kalenterin, L-kokoisen Nuunan ja uusin tulokkaani on Priman passport kokoinen Traveler’s Notebook Minty Dreams. Näistä parhaillaan aktiivisessa käytössä on Happy Planner mini, joka kulkee mukanani joka paikassa. Uusimmasta tulokkaastani tulee minulle uusi lompakko, kunhan saan kotiutettua tärkeimmän osan. Lisäksi on tullut hamstrattua mm. ihania washiteippejä, tarroja ja die-cutseja.

Kalenterimanian Facebook-ryhmästä ja nettisivuilta olen saanut ihania ideoita, tavannut ihania ihmisiä ja saanut ystäviä. Tämä harrastus on vienyt multa jalat alta ja on erittäin tärkeä osa mun arkea <3
Janita

Eroon Post-It -lapuista!

Kokelaaksi itseni vielä koen, kun ei ole bujoilua vielä tullut vuottakaan täyteen. Aloitin elokuun puolivälistä 2017, enkä enää pois anna.

Erilliset kalenterit ja post-it -laput jäivät unholaan, kun lähdin selvittämään bullet journalin periaatteita tyttäreni innostamana. Harmi, etten muistanut aikanaan ottaa kuvaa siitä post-it -tapetoinnista, mikä minulla oli mm. työpöydän taustaseinällä, pöydällä näppiksen ympärillä, jopa käsilaukussa. Jos se oli hurjan epäkäytännöllistä ja virheherkkää, niin se oli myös rumaa ja epäsiistiä.

Hommasin suurinpiirtein ensimmäisen pisteellisen muistikirjan, minkä nokkani eteen sain. Se sattui olemaan Bujo Internationalin Lulu, ja vaikka se oli kevyt, siinä oli ohuet sivut, pehmeät kannet ja siten hyvin helposti kaikki väritkin meni läpi, tykkäsin siitä hirmuisesti. Mun eka bujo! Alkuun oli sivut melkoisen tyhjät, mutta sain silti vähennettyä post-it -lappuja ympäriltä kummasti. Aikaa myöten tuli leikkeitä, tarroja ja muita koristeitakin mukaan. Pääasia silti edelleen toimivuudessa, eli käytäntö edellä. Upotin sivuihin paljon listoja, aloitin päiväkirjamaiset selittelyt, kirjasin unia ylös. Pikkuhiljaa kaikenlaista seurantaakin tuli lisää. Ja huomasin, että vaikka toisaalta bujoiluun saa myös kulumaan aikaa, se myös luo aikaa muulta, kun ei tarvitse enää miettiä onko tehtävään käsillä oikea post-it -lappu, onko siihen tehty kaikki muutokset, mitä on pitänyt, vai onko niistä muutoksista mahdollisesti oma lappunen jossain, vai onko edes muutoksia. Nyt on kaikki tärkeä koko ajan ajantasaisena bujossa mukana.

Liityin Kalenterimanian FB-ryhmään ja sieltä upeassa porukassa syntyi uusia ideoita koko ajan, mitä voi bujoilussa käyttää. Mun ”liikkuva” elämä on siirtynyt bujoon, eli käytännössä mun koko elämä on siinä yksissä kansissa.

Etsin toista Lulu-vihkoa kuukauden, mutten löytänyt mistään enää. Tilasin sitten Nuunan seuraavaksi bujoksi, kun vuosi oli vaihtumassa ja paljon asioita jo kirjattavana uuteen vuoteen. Vanha Lulu kesti neljä ja puoli kuukautta. Nuunan epäilen kestävän noin puoli vuotta. Erilaisia isoja tapahtumia tässä tiedossa, joihin kuluu monia sivuja valmisteluihin bujosta.

Päätoimintona bujollani on edelleen kalenteri, etten erillistä sellaista kaipaa, mutta myös kalenterin ohella tehtävien seuranta. Miten upealta se tuntuukaan, kun voi oikeasti merkitä jonkun iät ja ajat oikeaa aikaa ja energiapuuskaa odottaneen toimen tehdyksi! Vau! Lisäksi bujo muuntuu kätevästi arjessa tarpeen mukaan. Nautin siitäkin, kun jokainen viikko, jokainen kuukausi, on erilainen. Niinkuin elämäkin.

Oikein upeaa keväänodotteluaikaa kaikille ”kalenteripuuhaajille”!

Toivottaa Birgit