Avainsana: to do listat

Miten kaaokseen saatiin joku tolkku?

Minähän olen ollut juuri se, joka kirjoitti muistiinpanot ja tapaamiset johonkin kirjekuoren kulmaan ja hukkasi sen sitten heti seuraavassa käänteessä. Ihan tavalliseksi tuli ne puhelut, kun neuvolasta soitettiin ”sä et taida olla tulossa, kun ei vieläkään näy” ja vastaukseksi jouduin toteamaan ”Ai kato joo, tota, voitasko siirtää ens viikolle?”

Kolme lasta neuvoloineen ja muine tapaamisineen, maatila ja sen kautta tulevat lukemattomat kokoukset, palaverit, tapaamiset ja se aika vähä oma elämä mihin ehtii. Isännän kaikki menot. Ei tuo paletti pysynyt kasassa pelkkien post it -lappujen varassa.

Jo vuosi sitten eräs sukuun saatu naisihminen puhui mulle bullet journalista. Asiaa silloin hetken tutkin, mutta sehän jäi sitten kaiken säätämisen keskellä unohduksiin. Johonkin takaraivoon asia kuitenkin jäi kytemään, sillä viime syksyllä juttu pomppas uudestaan mieleen. Kyselin asiasta hieman enemmän ja tultiin siihen tulokseen, että perinteinen, muistikirjamainen bujo ei ole mun juttu. Tästä päädyttiin mietinnän jälkeen Traveler’s notebookiin. Kyllä, siinä se on! Selasin nettikauppoja ja löysin omannäköiseni kannet – tai kolmet, jos totta puhutaan. Kalenteri ja pakolliset muistettavat yhteen kokonaisuuteen ja parit kannet vihkoineen sitten erinäisille muille asioille, kuten lasten jutuille. Yhdessä TN:ssäni on vain harrastusjuttuja. Olin kovin tyytyväinen pari kuukautta.
Sitten tuli rinnalle Nuuna, kaunis ja oikein hehkuvan värinen Nuuna. En vieläkään bujoile, vaan Nuuna on saanut sisuksiinsa kaikki listat, suunnitelmat ja trackerit.

Ei vaan ollut kalenterirauha vieläkään balanssissa näidenkään jälkeen, ja jotain uupui vieäkin. Huomasin selaavani kauppojen sivuja edestakaisin, ja aina päätyväni MAMBI:n tuotteisiin. Ja sieltähän se yksi keskiviikkoilta sitten iski silmille; Happy Planner Super Mom! Siihen lisäksi vielä parit lisäinsertit ja aika iso kasa tarroja. Sain tuon Happy Plannerin kynsiini kaksi päivää sitten ja voin sanoa, että kalenterirauha on nyt saavutettu. Pikalistana toimii pikkuinen violetti Leuchtturm1917. Siihen tulee kaikki viikon tylsät hommat, jotka sitten iloisena vedän yli kun ne on tehty. Hyvin palkitsevaa sellainen, kun oikeasti näkee, että tälläkin viikolla on tullut jotain tehtyä, vaikka itsestä tuntuu, ettei mitään ole saanut aikaan.

Ottakaa kaaosta niskasta kiinni ja jos yksi kalenteri ei riitä, niin hommatkaa monta. Missään ei ole määritelty, paljonko saa olla kalentereita tai vihkoja, kunhan saat elämäsi järjestykseen.

Elämän keskeltä, Sini S

En jaksa kiinnostua mistään hirveän pitkään – paitsi bujoilusta

Otsikko kertoo minusta varmasti ihmisenä jo jotain – ja jokainen, joka on samanlainen, tietää mistä puhun. Itselläni ei ole mitään keskittymistä tai kiinnostuksen ylläpitoa haittaavia diagnooseja (tietääkseni), olen vain perustavanlaatuisesti asioista täysiä innostuva ja yhtä lujaa siitä innostuksesta luopuja.

Tästä syystä oli ymmärrettävää, että kun aloitin bujoilun ja siitä kiihkoisasti ystävilleni paasasin, suhtautuivat ystäväni vähän varauksella. Selitin jokaiselle, joka vain jaksoi kuunnella (ja niillekin jotka eivät), kuinka siisti juttu tää bujoilu on ja kuinka innoissani olen!

Sunkin pitäis kokeilla! Elämä järjestykseen! Kato näitä ihania washeja!

”Noh – katotaan uudestaan, jos oot viel yhtä innoissas kahden kuukauden päästä”, sanoi mulle sitten vastaukseksi eräs ystävä. Ja ihan for your information – ne ihanat washit on nykyään ihan kamalia, koska silloin kelpasi mikä vaan. Älä osta mitä vaan, vaan tutki vähän vaihtoehtoja – niitä on PALJON.

Kuitenkin nyt on kulunut reilut vuosi ja kahdeksan kuukautta siitä, kun bujokärpänen minua puraisi. En voisi kuvitellakaan eläväni ilman ja mikä parasta – olen ollut luovimmillani tämän vajaan kahden vuoden aikana, kuin pitkään aikaan!

Kalenterimanian ryhmässä törmää kuitenkin usein hetken bujoilleiden kysymykseen; kuinka saatte pidettyä inspiraatiota yllä? Mitään oikeaa vastausta tähän ei tietysti ole, mutta voin jakaa oman näkökulmani ja vinkkini tähän probleemaan! Tästä lähtee:

Koska tiedostin ongelmani mielenkiinnon hiipumisen todennäköisyydestä, tein bujooni asioita, jotka tavallaan pakottivat minut ottamaan sen käteeni päivittäin. Seurasin aluksi ahkerasti mielialaa Year in pixels -kaaviolla ja lisäksi tein jokaisen kuukausiaukeaman yhteyteen habit trackerin, jossa oli listattuna sellaisia asioita joita halusin seurata muuten vain, ja joita minun olisi hyvä seurata ihan päivittäiselläkin tasolla. Koska näitä taulukoita oli mieluista ja hauskaa täyttää, tuli sitä vihkoa plärättyä ja päivitettyä joka päivä. Ja mitä pidemmälle sitä teki, sitä enemmän siitä tuli rutiini. Ja rutiineistahan monissa pysyvissä asioissa on kyse.

Lisäksi merkitsin ylös ihan pienempiäkin juttuja, mitä piti tehdä.

Tiskaa – check

Tee ruokaa – check

Soita mummolle – check

Yhtäkkiä sitä huomasi sitten kirjoittavansa ylös ihan ”järkeviäkin” ja sovittuja juttuja!

Mun suositus myös on, ettei kuukausi- ja viikkoaukeamia (tai päiväsivuja, jos niitä käyttää) tee hirveästi etukäteen, sillä silloin homma pysyy mielenkiintoisena ja tuoreena joka viikko. Minulle on sunnuntait muodostuneet bujoiluilloiksi, jolloin teen seuraavan viikon valmiiksi. Se voi varmasti olla mikä tahansa muukin päivä, jolloin sulla ei oo erityisemmin tekemistä ja voit omistaa sen bujoiluusi tarvittavan määrän sen tekemiselle. Kuukausiaukeamat teen itse yleensä samana sunnuntaina, kun se kuukausi sitten vaihtuisi seuraavalle viikolle, eli silloin istun yleensä vähän kauemmin pöydän ääressä näpertämässä.

Yleisesti ottaen minua inspiroi se DIY-meininki – saan tehdä juuri sellaisen kalenterin kuin haluan, sellaisella layoutilla kuin haluan ja vaihdella sitä niin usein kuin haluan. Se virkistää mieltä. Tämä on ehkä se syy miksen tee viikkoa enempää eteenpäin – ettei se kolmen viikon päähän tehty aukeama tuntuisi sitten silloin jo huonolta. Nyt olen erityisen innostunut tuosta vertikaalisesta ulkoasusta, mitä näkee Happy Plannereissa yms. On kivaa käyttää MAMBIn tarroja ja kittejä, joita olen tähän intoon tilannut joitakin Etsystä.

Suosittelen kokeilemaan rohkeasti erilaisia aukeamia vaikka joka viikko. Jos satutkin sitten löytämään itsellesi toimivan ulkoasun, niin voit tottakai siinäkin pysyä. Olen itse revitellyt enemmän kuukausiaukeamien kanssa, vaikka niihinkin olen nyt vihdoin löytänyt itselleni tosi toimivan systeemin.

Mutta ehkä tärkeimpänä: en ole ottanut stressiä bujon tekemisestä. Pinterest, Instagram ja ryhmä ovat pullollaan kauniita aukeamia ja sivuja, mutta jos se ei ole sun juttu, niin se ei ole sun juttu. Jos et osaa piirtää – ei haittaa, käytä tarroja ja die cutseja ja lehtileikkeitä ja papereita koristeluun, jos koristella haluat. Tai opettele piirtämään, se on helpompaa kun uskotkaan! Minä osaan piirtää, mutta en silti tee sitä juurikaan bujooni, koska tarrat ja teipit on vaan best. Jos taas olet minimalistinen ja funktionaalisempi tyyppi, tee sitä. Lähtökohtana kannattaa ajatella, että teet bujoa itsellesi, et Instagramin seuraajien tai ryhmäläisten ihastelun vuoksi. Sinun työkalusihan se on.

Vaikka olen itse hyvin vahvasti koristelijatyyppi, niin välillä on tietysti niitä viikkoja, kun ei yksinkertaisesti ole kerennyt tai jaksanut, enkä ota siitäkään stressiä. Se minulle – ja sinulle – sallittakoon! Elämää pitää kuitenkin elää ja toteuttaa ne kaikki planneroidut asiat! Kun en jaksa, niin teen silloin paljon simppelimmän ulkoasun, joka luonnistuu noin kymmenessä minuutissa. Simppelin aukeaman tekemiseen käytän ehkä kahta kynää, ehkä washia ja lisään funktionaalisia tarroja viikon edetessä, jos tarvitsen. Aiemmin mainitsemani Pinterest ja Instagram ovat tällaisina ”en jaksa/en oo ehtiny” -sunnuntaina hyvä inspiraatio minimalistisiin aukeamiin, jolloin visuaalisuuden perään kuuluttavalle aukeamat pysyvät kuitenkin myös omaa silmää miellyttävinä.

Ja jos se bujo joskus jääkin hetkeksi sivuun – älä tunne huonoa omatuntoa. Avaat sen sitten uudestaan, kun siltä tuntuu, ja jatkat siitä.

Lovee, Katri