Avainsana: tuunailuhetki

Kaljumman puolison tuunaama viikko

Helou helou helou! Täällä kirjoittelee Inka, mutta postauksen tuunaussisältö on poikkeuksellisesti jonkun muun kuin allekirjoittaneen käsialaa. Nimittäin Mutkun, tuon parrakkaan miehen jonka kanssa yhdessä asustelen. Tätä postausta varten on tehty pitkäjänteisesti työtä jo useamman vuoden ajan. Alunperin kysyessäni tuunaisiko mies minulle kalenteriin aukeaman, vastaus oli poikkeuksetta jyrkkä ei. Siitä edettiin mutinan, joojoo-tuskastelun ja ehkä joskus-vastausten jälkeen vihdoin erääseen kauniin keväiseen (lue: räntsäsateiseen ja raekuuroiseen) keskiviikkoon, jolloin mies todellakin istui alas keittiön pöydän ääreen ja suostui koristeluun yhden aukeaman verran.

Toki aiemminkin on miekkonen ollut avuksi blogipostauksissa, sekä vastatessaan ei vaan yhteen, vaan kahteen otteeseen tuunailusanasto-kysymyksiin, ja olemalla inspiraation lähteenä omalle tuunailulleni. Mutta onhan tämä nyt aivan eri asia ottaa tarrat kauniiseen käteen ja niitä lähteä lätkimään, kuin vain arvailla mitä mikäkin koriste-termi ehkä voisi tarkoittaa.

Liikkeelle lähdettiin valitsemalla kalenteri johon viikko tuunata. Vaihtoehtoina olivat Ajastolta saatu Note A5 sekä Happy Planner Classic, joista jälkimmäiseen päädyttiin. Tai no minä päädyin, kun valintakysymykseen sain tarpeeksi monta ”ihansamapäätäsä” ja ”en haluu tehä kumpaankaan” -vastausta.. Innostuneisuus leijui siis ilmassa lähes käsin kosketeltavasti, kuten ehkä alemmasta kuvastakin välittyy!

Kun kummankin kupeissa oli kahvia, minulla pullaa lautasella ja Dingo pauhasi puhelimesta soittolistalta, rajasin tarjolle tuomaani teippivalikoimaa pyytämällä miestä nimeämään neljä ei väriä. Mustaa, keltaista, sinistä ja punaista oli vastaus, joten näitä värejä sisältäviä teippejä tarjolle siis. Nappasin tarjolle myös muutaman tarrakirjan, lähinnä Me And My Big Ideasin boksi-tarravihkoja. Ajattelin että niitä olisi helppo tuunausneitsyen laittaa sivuille, mutta tästä meillä olikin eri näkymys. ”Emmä näitä haluu, eiks oo mitään muunlaisia?” Yllättyneenä roudasin boksitarrani takaisin askartelupöydälleni, ja kiikutin tilalle keittiöön lähestulkoon kaikki muut omistamani tarrat.

Hyvä tovi vierähtikin kun mies tutki tarroja, ja valitsi käyttöön haluamiaan. Yllätyin kysymyksistä joita tuunauksen aikana tuli; ”Miten sä näitä niinku teet, etukäteen vai jälkikäteen? Pitääks tietää jotain tästä viikosta?”. Jotenkin olin odottanut, että mies lätkäisisi aukeamalle muutaman ensimmäisenä käteen osuvan tarran johonkin päin sivua ja ilmoittaisi olevansa valmis, yrittäen päästä pälkähästä mahdollisimman nopeasti. Sen sijaan aukeamalta löytyy selkeästi oikeasti ajatusta. Washia ja tarrojakin on niin vaaka- kuin pystysuunnassa, funktionaalista tarraa palkkapäivää merkkaamassa ja koristeellisuuttakin.

Tänään postauksen julkaisupäivänä aion ilmeisesti miehen vision mukaan perua menoni joita tälle päivälle on kenties kaavailtu, tai ainakaan en taida olla niistä järin innoissani. Tietääköhän tämä sitä, että tänä lomaltapaluu-maanantaina minua on odottanut aikainen aamuvuoro..? Niin tai näin, mutta toivon että keskiviikon teksti ei ole paikkaansa pitävä ennuste – lunta en enää näin toukokuulle kovasti kaipailisi.

Tämä aukeama tulee varmasti jäämään yhdeksi kaikkien aikojen suosikeistani, tunnearvoltaan suureksi. Osan valituista tarroista voisi ottaa melkeimpä vittuiluna, mutta aika kivoja tsemppejäkin viikolta löytyy. Luulen että erilaisten värien uskaliaampi yhdistely voisi olla asia, josta ottaa omaankin tuunailuun oppia! Esimerkiksi keltaista ja sinistä en ole tainnut itse vielä ikinä kalenterissa yhdistää.

Tälläinen miehen tuunailu voisi olla mielestäni hauskaa toteuttaa joskus uudelleenkin. Tähän ehdotukseen kuitenkin sain vastaukseksi turhautuneen mulkaisun, jota en ehkä uskalla tulkita myöntäväksi vastaukseksi. Mutta never say never, ehkä jo ihan kohta pian 4 vuoden päästä saan taas katsoa Mutkua tuunailemassa kalenteria!

Ps. Miestä ei uhattu aseella tai muutenkaan saatettu hengenvaaraan prosessissa kiristyksen uhkailun ja lahjonnan osalta jota postauksen toteuttaminen vaati.

♥, Inka (& Mutku)

Avuliaat lemmikit

Moni eläintenomistaja varmasti tietää, miten lemmikeillä on usein tarve osallistua kaikkeen tekemiseen eli näin ollen myös kalenteriaskarteluun. Meidän taloudessamme asustaa kaksi kissaa ja koira, ja varsinkin kissat tuppaavat olemaan oikein avuliaita ihan pyytämättä.

Kuvitellaanpa esimerkiksi, että koitat ottaa kivoja kuvia uudesta kalenterikorusta, jonka olet juuri saanut kiinnitettyä traveler’s notebookiisi. Jos et ole ihan supernopea, huomaat pian, että se ei olekaan kissasi mielestä sinun. Kissa uskoo saaneensa uuden mielenkiintoisen lelun. Pian huomaat myös, että rakas TN:äsi on oivallinen makuualusta. Eli se siitä kuvan ottamisesta, ole ensi kerralla nopeampi.

Toisinaan saatat myös pohtia, mihin ihmeeseen se yksi kiva washirulla pöydältäsi katosi. Etsit rullaa katseellasi, mutta et näe sitä missään. Jossain vaiheessa kuulet kolinaa sohvan alta ja tajuat, että siellä se sinun rakas washirullasi nyt on mäiskittävänä. Saat ihan tosissasi tehdä töitä saadaksesi sen takaisin, sillä kissa ei siitä hevillä luovu. Se vasta hauskaa onkin, jos molemmat katit ovat yhtä aikaa kiinnostuneita samasta teippirullasta. Saat silloin taistella kahta kauheammin omaisuutesi puolesta.

Entäs sitten se upouusi kärry, jonka hankit kalenteritarvikkeita varten? Et ehdi kuin suunnitella aloittavasi sen kokoamista, kun kissa on jo sovittanut oman takapuolensa sen päälle. Ilmeisesti oletkin siis tietämättäsi hankkinut kissalle taas yhden makuupaikan lisää.

Jokainen kissanomistaja varmasti myös tietää tämän tunteen. Ehdit juuri levittää kaikki ihanat askartelutavarasi pitkin pöytää ja olet aloittamassa rentouttavan askarteluhetken kalenterin ja kahvikupin kera. Vaan kissa onkin eri mieltä. Kaikki levällään olevat paperit, die cutsit, tarra-arkit ja muut ovat sen silmissä vain lukemattomia mahdollisuuksia löytää joku kiva peti tai uusi lelu. Kun yrität epätoivoisena siirtää kissaasi, se löytää aina uuden kivan paikan, ja koitat siinä samalla vielä estää sitä kaatamasta kahvia kalenterisi päälle, saatat kyseenalaistaa miksi alunperin edes lähdit koko touhuun.

No entäs sitten se koira? Se ei välttämättä varsinaisesti varasta askartelutarvikkeita eikä onneksi hyppää pöydälle kesken tuunailujen. Mikä sen rooli sitten on? No näyttää söpöltä kuvissa tietenkin! Harmi, ettei meidän koiramme ainakaan ihan ymmärrä, miksi sen pitäisi poseerata kalenterin kanssa lampaantaljalla, kun olisi paljon hauskempaa tunkea esimerkiksi palloa avonaisen kalenterin väliin. Jos hyvä tuuri käy, saattaa jopa saada napattua ihan kivan kuvan koirasta ja kalenterista, vaikka aikamoista tuuria ja pelisilmää siinäkin vaaditaan.

Kyllähän nuo karvaiset perheenjäsenet tuppaavat aina toisinaan aiheuttamaan omistajalleen harmaita hiuksia ja häiritsemään kivaa ja rauhallista tuunaushetkeä, mutta ei kai sitä käy kieltäminen, että onhan se askartelu paljon hauskempaa, kun on seuraa!

Karvaisin terveisin
Carita ja eläimet