Avainsana: työpöytä

Missä tuunaan – Janita

Tänään alkaneessa torstain haastepostaussarjassa pääsette tutustumaan ylläpidon ”missä tuunaan” ratkaisuihin. Onko se kokonainen huone pyhitettynä askartelulle vai pieni nurkka yhdistettynä muuhun asuintilaan? Seuraavien viikkojen aikana pääsette ottamaan siitä selvää.

Työtilani on jo vuosia sijainnut makuuhuoneemme yhteydessä ja olen todennut sen itselleni toimivaksi. Tuunauspöytänä toimii Ikea Micke -työpöytä, joka on samanaikaisesti myös tietokoneen käytössä. Onneksi läppäri on pieni ja käyttämättömänä mahtuu asustamaan toisessa pöydän laatikoista.

Pöydän työskentelytila ei päätä huimaa ja välillä saan harmaita hiuksia siitä, etten mahdu levittämään kaikkia haluamaani pöydälle. Välillä tarrakansiot valtaavat myös sängyn, kirjahyllyn ja lattian oikein kunnolla innostuessani. Kummasti tilaa kuitenkin riittää asioiden hukkaamiseen, jossa tunnun olevani oikea mestari. Tilaa vieviä tarrakasoja ilmestyy pitkin pöytää, enkä aina edes tiedä mitä ne ovat syöneet.

Pöydältä tilaa vie myös pari säilytystarkaisua palalipas ja kori, jossa tussit ja muutamat tarrat asustavat. Kuvassa näkyvä kynäpurkki on löytö Lontoon Disney Storesta ja minulle hyvin tärkeä muisto.

Ilman Råskog -tarjoiluvaunua tila makuuhuoneen nurkassa ei todellakaan riittäisi kaikkien tuunaustarvikkeiden säilyttämiseen. Kansioihin lajittelemattomia tarrakasoja löytyy jatkuvasti kirjahyllystä, kun allekirjoittanut on laiska organisoimaan niitä. Todellisuudessa 99 % ajasta työpöytä näyttää hyvin kaoottiselta ja saan raivata itselleni tilaa asioita paikasta A paikkaan B siirtämällä.

xoxo Janita

Kalenterimaanikon haaveiluhetki

Helou helou helou! Pää pilvissä haaveillen lähestulkoon ilmassa leijuva Inka täällä kirjoittelee. Tässä on kulunut jo aika hyvän aikaa niin, että kalenteriharrastukseen liittyvien ostoksien tekeminen on ollut kovinkin maltillista itselläni. Nyt alkaa tuntua siltä että hankinta- & haavelistoille on alkanut taas kertyä hieman asioita, ja ajattelinkin näitä haaveita hieman jakaa teille tämän postauksen muodossa.

Oikeasti tarpeeseen tulisi tilata jostain viikonpäivä-tarroja. Ne olen onnistunut käyttämään täysin loppuun, eikä jemmoista ole löytynyt enään edes yksittäisiä, yksinäisiä viikonpäiviä. Kovin vaikeaa on vain päättää haluaisiko suomenkielisiä tarroja, vai kenties englanniksi päivien nimet. Noh, haaveillahan voin vaikka molemmista – erilaisilla fonteilla ja väreillä! Toinen halu jolle olisi myös edes jonkinlainen järkiperuste, on washivaraston täydentäminen. Vaikka rullia toki lipaston laatikossaan pyöriikin ihan reilulla kädellä, on viime kuukausina useampikin lemppariteippi tullut käytettyä loppuun. Kesällä tuli myös myytyä pois reilu pino washeja, joten tiedän että varastossani olisi kyllä tilaa jokuselle peruskuvioiselle rullalle. Ehkäpä tieni tässä pian vie vaikkapa Teippitarhan sivuille selaamaan, ja joku kaunis päivä osaan valita tilattavaksi asti juuri ne lemppareimmat ihanuudet…

Ja kun nyt on puhe haaveista, niin listaampa tähän niitä villimpiäkin askarteluasia-unelmia:

Iiiiiiso stanssikone! Omistan oikein näppärän söpön pienen masiinan kyllä, mutta iiiiisolla koneella mahtuisi käyttämään mitä vain stansseja! Tämä haave sisältäisi siis tietenkin myös loputtoman budjetin stanssien hankkimista varten.

Ammattilaisen järjestämä, uusi ja kaunis askartelutila. Tilanne askartelupisteelläni on kyllä melko hyvä nytkin, mutta aina voisi olla vielä hieman loogisempaa, helppokäyttöisempää – ja visuaalisesti ainakin säilytysratkaisujen suhteen yhtenäisempää!

Unelmien tarrat Me And My Big Ideasin tarrakirjoista – ilman niitä sivuja joille ei ole itsellä käyttöä! Ei ole hyvään toviin tullut näitä tarrakirjoja ostettua uusia, kun piheys ja ehkä jopa järkikin ovat tulleet väliin koska ”tarpeeksi suuri osa” tarroista ei ole aiheuttanut hengen haukkomista ihastuksesta.

Ja mistähän sitä vielä oikein haaveilisi… Ainakin energiasta ja sopivasta ajasta toteuttaa kaikkia niitä ideoita jotka kyllä päässä muhivat. Ja ISONA unelmana haaveilen että edelleenkin jylläävä pandemia olisi vielä joskus muisto vain, ja pääsisi taas pelotta tapaamaan ja halaamaan rakkaita kanssamaanikoita. On ikävä!

Peace and love, Inka.