Heipsis! Kesäkuun lopussa kirjoittelin tänne blogin puolelle perjantaipäiväkirja-postauksessa kertoen, että on sitä vahvemminkin elämä sujunut. Nyt, pari kuukautta myöhemmin voin ilokseni todeta, että vaikka on sitä vahvemminkin elämä sujunut, niin paljon selvemmillä vesillä jo selkeästi soudellaan.
Soutamaan olen päässyt ihan kirjaimellisesti, kun olemme kesän aikana päässeet liki kymmenen vuoden tauon jälkeen käymään muutamaan kertaan pappani mökillä. Järvenranta, puusauna, soutelua, savustetut kalat, iltojen syvä hiljaisuus, mustikat metsästä… Mökkeily teki hyvää niin sielulle kuin ruumillekin.
Ja voinnin paraneminen on pikkuhiljaa alkanut peilaantua myös luoviin puuhiin – olen esimerkiksi ollut viimeisimpiin viikkoaukeamien tuunailuihin tyytyväisempi kuin pitkään aikaan. Uusia tekniikoitakin on tullut rohjettua kokeilla niin ikään pitkän paussin jälkeen. Kuittipaperin musteilla ja leimoilla tuunaamisesta löytyy Facebook-ryhmästä tallennettuna yölive, ja myöhemmin syksyllä blogista tulee löytymään postaus siitä mitä puuhattiin elokuun lopussa lapsen kanssa Dubloilla tähän harrastukseen liittyen.
Viime viikkoina on sadetta piisannut enemmän kuin tarpeeksi. Täällä odotellaan ja toivotaan teemuki kädessä aurinkoista sekä värikästä syksyä. Tuokoon se mukavuutta, inspiraatiota ja omenapiirakkaa tullessaan!
”There is something good in every day. (Sometimes it is that the day is over.)”
Ensimmäinen kalenterini
Rehellisesti täytyy myöntää etten ole yhtään varma! Olen melko vakuuttunut että jo lapsena on varmaankin joku kalenteri löytynyt piirrustusvihkojen joukosta, mutta varmuudella muistan kauppis-aikojen kalenterit! Näitä pieniä, pinkkejä pingviinikalentereita minulla oli ainakin nämä 2 perättäisinä vuosina, joku saattaa olla ajansaatossa kadonnutkin. Fun fact: pingviinikalenterin uumenista löytyy yksi lempparein porkkanakakkuresepteistäni!
Unelmieni kalenteri
Visuaalisesti miellyttävä ja käytännössä toimiva! En osaa vastata, onko jossain maailmassa olemassa joku täydellinen the yksilö odottamassa löytymistään, mutta onneksi erilaisia ihania kalentereita on jo matkaan mahtunut testailtaviksi. Ensi vuodelle odotan pääseväni testailemaan Ajastolta saatua Leatherettea, joka seuraa tämän vuoden Ajaston Project365:ta. Niin erilaiset, mutta molemmissa moni asia miellyttääpi.
Kolme tarviketta, joita ilman en tule toimeen
KYNÄ! Mitäs sitä kalenterilla tekisi jos ei voisi merkitä menoja ylös millään. Mujin .038-kärkinen musta geelikynä on ollut jo vuosia kiistattomasti lempikynäni kalenteriin kirjoittamiseen.
Tarrat! Tarrat, tarrat, tarrat, rakastan! Bokseja, hahmoja, koristeellisia.. kaikelle voi olla oma tarransa!
Washit. Washiteipeissä vain on sitä jotakin, eikä ne varmaan enää koskaan tule jäämään pois kalenterintuunailuista, tai muistakaan papaeriaskarteluista.
Vaaka- vai pystypäivät?
Pystypäivät! Joitakin vaakapäivä-kalentereitakin on tullut käytettyä (ensimmäisenä mieleen tulee Ajaston Note A5 joka olikin rakas käytössä!), mutta kyllä ne pystypäivät vievät kuitenkin voiton leikiten.
Keräilen salaa
Jos mieheni saisi vastata niin hän varmaan sanoisi että roskia… Mutta erilaisia pakkaustarvikkeita on tullut kyllä haalittua askarteluja silmälläpitäen melkoisesti. Vaikka lieneekö tuo nyt mikään salaisuus.
Kauanko olen ollut kalenterimaniassa?
2. huhtikuuta 2016 asti. Huh huh, kyllä on vuodet vierineet nopeasti! Taisi olla 2017 kesän kieppeillä kun hyppäsin mukaan ylläpidon porukkaan, jollen aivan väärin muista.
Olenko ollut Kalenterimanian miitissä tai haluanko joskus osallistua?
Kyllä ja kyllä! Monta miittiä takana ja toivottavasti myös vielä edessäkin.
Paras muistoni Kalenterimaniaan liittyen?
Se, että se toi Miran elämääni. Monen monta muutakin tärkeää ihmistä on Kalenterimania elämääni kuljettanut, mutta muita väheksyttämättä Mira: olet rakas!
Tunnustan tässä ja nyt, että olen aina halunnut
Ampua pistoolilla! Tästä on miehenkin kanssa jo varmaan kolmisen vuotta puhuttu. Ehkä vielä joku kaunis syntymäpäivä tai joulu jompikumpi muistaisi muistaa meitä ruudinkatkuisella laatuajalla, hah!
