Avainsana: Kalenterituunaus

Perjantaipäiväkirja – Laura S.

Rakas perjantaipäiväkirja,

päivät tuntuvat sulautuvan tällä hetkellä toisiinsa. Välillä tuntuu siltä, että käyn autopilotilla, enkä muista mitä tein edellisenä päivänä. Arki rullaa eteenpäin kaikesta huolimatta varsin tasaisesti ja samoilla urilla päivästä toiseen. Siinä on tiivistetysti, mitä minulle tällä hetkellä kuuluu.

Yleensä olen aamuvuoroissa eli autoni starttaa pihasta 5:25 ja aloitan vuoroni 6:05. Työpäiväni hujahtavat välillä vähän liian kovallakin vauhdilla, enkä edes muista milloin viimeksi olisin päässyt lähtemään töistä ajallaan. Olenkin huomioinut tämän tyttäremme hoitoajoissa, ja lähtökohtaisesti suuntaankin suoraan (välillä kiirehtien) töistä päiväkotiin ja siitä kotiin. Puolisoni on tähän saakka tehnyt enemmän iltapainotteista vuoroa, joten usein olemmekin kaksin iltaan saakka. Nyt uhmaiän saavuttaneen taaperon kanssa pelkästään vaatteiden päälle saamisesta on tullut tahtojen taistelua. Ja minun surkeat hermoni ovatkin saaneet viime aikoina reippaat määrät harjoitusta.

Vaikka arki tuntuu paikka paikoin suorittamiselta, tiedän, ettei tämäkään vaihe kestä ikuisuutta. Teemme sen, mihin pystymme, ja kaikki ylimääräinen on vain positiivista. Ehkä kohta saan askarrella yhdessä tyttäreni kanssa ilman tahtotaaperon kiukunpuuskia, kun joku tarra ei irronnutkaan helposti. Kohta saan ehkä ottaa kalenterin pöydän ääressä esille ilman, että pitää varoa pienten (ja sitäkin nopeampien) sormien nappaavan kynän tai repivän sivun. Mutta tällä hetkellä voin vain hengittää lapsen sotkiessa kaikki paikat vesiväreillään ja hengittää vähän lisää itkupotkuraivarien saapuessa, kun joudun ottamaan samaiset värit pois niiden eksyessä koko ajan naamaan tai suuhun useista kielloista huolimatta.

Oma aika on luonnollisesti tällaisen arjen keskellä kortilla ja sijoittuu yleensä iltayhdeksän paikkeille. Illalla en jaksa suurempia projekteja enää aloitella, jotta pääsen nukkumaan ajoissa. Olen kuitenkin yrittänyt pitää päivittäistä journalointia yllä mahdollisuuksien mukaan – tässäkin armollisuutta harjoitellen. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun tekstini on alkanut sillä, että olen harmitellut väliin jääneitä päiviä. Olen kuitenkin huomannut, että tämä rutiini on saanut iltojani rauhoitettua ja tämä yhdistettynä painopeittoon, on nukahtamiseni helpottanut huomattavasti aiemmasta tuntien pyörimisestä.

Armollisuutta ja hengittämistä harjoitellen, Laura.

P.S. Aikaisempiin perjantaipäiväkirjoihini pääset täältä.

Överitarroitus

Helou helou helou! Ryhmästä on jo voinutkin nähdä että överitarroitus tai tarrojen megalätkintä, millä nimellä nyt tätä kutsuisikaan, on vienyt meikämetrilakun mennessään. Bongasin Instagramin inspiroivasta kuvavirrasta taannoin kuvan jossa oli muistikirjan sivu täytetty kokonaan keskenään samanvärisillä tarroilla ja kuvilla. Ja siitä se ajatus sitten lähti! Halusin tehdä ”päiväkirjasivun”, jossai paperi on muuten tarrojen peitossa, ja vain tietyn muotoinen alue jätetään tyhjäksi kirjoitustilaksi. Ensimmäiseksi testailin ideaa sekalaisten asioiden vihkooni livessä Facebookin puolella. Silloin käytettäväksi väriksi valikoitui pinkki, ja aukeaman tekeminen oli ihan superkivaa!

Postauksessa näkyvistä kuvista idean tässä tarraövereiden tekemisessä näkeekin helposti. Ohjenuoranani olen käyttänyt enemmän on enemmän -sanontaa, kuten nähdä voi. Tätä runsasta tyyliähän voisi toteuttaa myös värikkäästi välittämättä käytettävien tarrojen väreistä, mutta itse olen ihastunut erityisesti tähän yhden värin käyttämisen tapaan. Toki löytyyhän näistä pinkeiltä ja keltaisilta aukeamilta myös hieman muitakin sävyjä, mutta jokaisen tarran päävärin on täytynyt sopia visiooni valitusta väristä päästäkseen mukaan sivulle.

Miksi tämä tuunaustapa sitten on noussut suosikikseni? Ensinnäkin, se on hauskaa! Olen aloittanut tuunamishetken keräämällä valmiiksi pöydälle tarra-arkkeja joista löytyy haluamaani väriä – välittämättä mitä kuvia niissä on. On siis tullut käytettyä laajemmin ja monipuolisemmin tarravarastoja kuin etukäteen päätettyjen aihe-teemojen mukaan tehtyjäaukeamia tuunatessa. ”Liittyykö tämä japanilainen mansikkamaito-purkki nyt mitenkään tähän viikon teemaan?” -pohdinnat on turhia, kun ainut kriteeri tarrojen valintaan on väri.

Toisekseen on ollut ihanaa saada käytettyä pois arkkien jämiä ja yksittäisiä tarroja, jotka ovat pyörineet jemmoissa parhaassa tapauksessa vuuuuosia. Nyt vasta muutaman tälläisen tarraöveri-tuunauksen tehneenä olen saanut tyhjennettyä valehtelematta liki parikymmentä jämäarkkia käyttöön. Ja vielä sellaiseen käyttöön että lopputulos miellyttää.

Jos valittua väriä haluaisi korostaa vielä entisestään, voisi sivun pohjustaa ennen tarroja vaikkapa musteilla värjäten tai sopivilla washiteipin paloilla. Tälläistäkin täytyy joskus kokeilla. Ja mikä loputon määrä väriyhdistelmiä onkaan olemassa, jos käyttäisi yhteen sivuun vaikka kahta tai kolmea väriä!