Kategoria: Maanantaimania

Ylläpidon terveiset

Kalenteri on kalenteri

Sekä Kalenterimanian Facebook-ryhmässä että ylläpidossa on viime aikoina ollut yllättävän paljon puhetta inspiraatiokadosta, ajanpuutteesta sekä ylipäätään vaikeuksista hypätä kalenteriharrastuksen pariin. Tämä sama on valitettavasti pätenyt myös minuun, mikä on toisaalta antanut hyvän hetken myös ajatella kalenteria toiselta kantilta. Kalenterointini on kaiken kiireen ja väsymyksen keskellä sisältänyt muutaman kuukauden ajan vain työvuorojen merkkaamista omaan mukana kulkevaan Midoriini ja keittiön seinällä roikkuvaan perhekalenteriin.

Palasin töihin maaliskuun alussa hoitovapaalta ja nyt elo-syyskuun vaihteessa myös mieheni palasi lyhyen hoitovapaan jäljiltä takaisin sorvin ääreen, mikä tarkoitti meillä ihan uudenlaisen arjen alkua tyttäremme aloittaessa päiväkotia. Molempien vuorotyöt tuovat pakkaan vielä omanlaisensa haasteen, joten huomasin yhtäkkiä olevani tilanteessa, että kalenteri on ihan oikeasti oltava toimiva eikä vain esteettisesti silmää miellyttävä kokonaisuus.

Yhtäkkiä pelkkään mustaan kynään luottanut joutui kaivamaan värilliset kynät penaalista ja lähteä värikoodaamaan molempien työvuoroja, tytön hoitoaikoja ja sitä, kumpi hoitaa viennin taikka päiväkodista noutamisen. Tätä menetelmää on nyt kulunut kuukauden päivät ja ainakin toistaiseksi se on toiminut yllättävän hyvin. Samaiset värit ovat myös siirtyneet Midorini sivuille, jotta pystyn tarvittaessa tarkistamaan mukana kulkevasta kalenteristani hakuaikoja tai puolison töitä.

Vaakasivut minulla eivät vieläkään toimi oman ajatusmallini kanssa, mutta olen pärjännyt tähän saakka, joten menemme hammasta purren vuoden loppuun saakka tällä kokoonpanolla. Hobonichini koki kahden kuukauden mittaisen hiljaisen kauden ja olenkin sitä nyt yrittänyt palautella päiväkirjamaisesti takaisin osaksi arkeani. Mutta tärkeimpänä on kuitenkin se, että kalenteri on ensisijaisesti kalenteri. Kalenteri on ajanhallinnan väline.

Haluankin siis muistuttaa Sinua siellä ruudun takana, että mikäli kalenterin koristelu on tuntunut välillä ylitsepääsemättömältä, se on täysin okei. Kalenterisi tarkoitus on auttaa sinua arjessa ja jos arki näyttää siltä, että aikaa taikka voimavaroja ei löydy sen koristeluun, silloin sen koristelu ei auta sinua arkesi hallitsemisessa. Ota siis syvä henkäys, ehkä toinenkin, ja käytä kalenteria siitä huolimatta. Tämän harrastuksen parhaita puolia on se, että se odottaa siellä pidemmänkin tauon jälkeen, yhtä lailla kuin ihana yhteisömme, maniaperhe, sitä hetkeä, kun olet valmis palaamaan.

Lempein terveisin, Laura S.

Maanikon järjestystuulet

Minun tuskin tarvitsee teille kertoa millainen on se fiilis, kun aloittaa asiat puhtaalta pöydältä? Tavallaan pääsinkin tämän tekemään nyt syksyllä. Edellisen kerran, kun kerroin kuulumisiani tässä postauksessa, olin pakkaamassa tavaroita muuttolaatikoihin heinä-elokuun vaihteessa. Nyt niitä laatikoita on täällä hiljalleen päästy sitten purkamaan.

Uusi osoite tarkoittaa kohdallani myös uusien säilytyskaluateiden hankkimista. Nyt kun niitä on saapunut ja pikku hiljaa kasattu, on täysin uusi – ja positiivinen – ongelma. En nimittäin tiedä alkuunkaan mihin tuunauskamani kasaisin. Tuntuu, että vaihtoehtoja ja tilaa on, huvittavaa kyllä, liikaakin. Edellisessä asunnossa tilanne oli tämän suhteen tyystin toinen.

Ideaali tilanteessa käyttäisin työhuonetta, mutta nyt kotoa työskennellessäni se ei ole lainkaan houkutteleva vaihtoehto. Tuntuu suorastaan ahdistavalta ja inspiraatiota syövältä jäädä samaan tilaan ja paikkaan, jossa viettää työpäivänsä. Olenkin alkanut hyödyntämään niin makuuhuoneen meikkipöytää kuin olohuoneeseen hankittujen Kallax-hyllyjen kangaslaatikoita. Näin pystyn tarpeen tullen loikoilemaan sohvalla tuunaillessani. Ajattelin myös käyttää osan kirjahyllystä plannereiden säilyttämiseen. 

Tilanne tilankäytön suhteen varmasti elää vielä paljonkin, kun viimeisiä asioita saadan kasatuksi ja käyttöön. Päivittelen varmasti tilannetta myös tarpeiden muuttumisen mukaan. Onko syksy tuonut muutoksia juuri sun tuunauskamojen säilytykseen?

-Janita R.