Heipsis! Kesäkuun lopussa kirjoittelin tänne blogin puolelle perjantaipäiväkirja-postauksessa kertoen, että on sitä vahvemminkin elämä sujunut. Nyt, pari kuukautta myöhemmin voin ilokseni todeta, että vaikka on sitä vahvemminkin elämä sujunut, niin paljon selvemmillä vesillä jo selkeästi soudellaan.
Soutamaan olen päässyt ihan kirjaimellisesti, kun olemme kesän aikana päässeet liki kymmenen vuoden tauon jälkeen käymään muutamaan kertaan pappani mökillä. Järvenranta, puusauna, soutelua, savustetut kalat, iltojen syvä hiljaisuus, mustikat metsästä… Mökkeily teki hyvää niin sielulle kuin ruumillekin.
Ja voinnin paraneminen on pikkuhiljaa alkanut peilaantua myös luoviin puuhiin – olen esimerkiksi ollut viimeisimpiin viikkoaukeamien tuunailuihin tyytyväisempi kuin pitkään aikaan. Uusia tekniikoitakin on tullut rohjettua kokeilla niin ikään pitkän paussin jälkeen. Kuittipaperin musteilla ja leimoilla tuunaamisesta löytyy Facebook-ryhmästä tallennettuna yölive, ja myöhemmin syksyllä blogista tulee löytymään postaus siitä mitä puuhattiin elokuun lopussa lapsen kanssa Dubloilla tähän harrastukseen liittyen.
Viime viikkoina on sadetta piisannut enemmän kuin tarpeeksi. Täällä odotellaan ja toivotaan teemuki kädessä aurinkoista sekä värikästä syksyä. Tuokoon se mukavuutta, inspiraatiota ja omenapiirakkaa tullessaan!
Taannoin Aliisa kyseli ryhmässä, mikä kaikkia inspiroi harrastuksen saralla juuri nyt. Tällöin aloin itsekin pohtia tätä aihetta enemmän, ja lyhyesti ketjuun silloin vastattuani päätin pohtia aihetta vähän syvällisemmin. Inspiraatio on itselleni sellainen asia, joka usein tulee ja menee ja riippuu paljon elämäntilanteesta, vallitsevasta vuodenajasta ja kaikesta muusta, mistä se inspiraatio kulloinkin löytyy.
Vastasin ketjuun, että tällä hetkellä minua inspiroi tuleva syksy. Vuodesta toiseen vuodenajoista syksy on ollut se, joka inspiroi kaikkein eniten, vaikka jokaisessa vuodenajassa onkin oma taikansa. Syksyssä parasta on kuitenkin se, että luonto on niin kaunis. Rakastan yleisesti värejä, mutta kallistun enemmän murrettuihin kuin todella kirkkaisiin väreihin. Ja niitähän syksyisestä ympäristöstä löytyy. On todella upeita punaisen, vihreän ja keltaisen sävyjä ja paljon sellaisiakin värejä, joita ei ehkä ensimmäisellä vilkaisulla edes löydä. Ne vivahteet ovat jotain omaa luokkaansa. Varsinkin maalaamisesta innostuneena löydän syksyisistä maalauksista jotain aivan erityistä ja toivonkin, että jonain päivänä osaan oikeasti vangita kaikki värit ja sävyt paperille niin kuin ne näen.
Muita itseäni viime aikoina inspiroineita asioita oli vaikeampia miettiä, sillä syksy oli jotenkin niin ilmeinen. Sitten muistin, että Ainoa julkaisi juuri uudet upeat Aura-muistikirjat kahdessa värissä. Omaani en ole vielä hankkinut, koska en ole osannut päättää, kumman värisen haluaisin. Ne kuitenkin kummittelevat mielessäni sen verran paljon, että voin kaiketi sanoa niiden inspiroivan minua. Ehkä se, että ne inspiroivat minua vain jo kauniilla ulkonäöllään, on hyvä syy hankkia sellainen. Sitähän en sitten tiedä, mihin tarkoitukseen sellaisen tarvitsisin, mutta eiköhän niitä tarpeita aina jostain synny, kuten tähänkin asti aina uusien muistikirjojen kanssa.
Olen myös viime aikoina ollut kovin inspiroitunut erilaisista videoista Instagramissa. Katselen pääasiassa maalaukseen liittyviä reelsejä ja niitä Instagram on oppinutkin minulle tyrkyttämään sattuneesta syystä. Olen tallentanut niitä itselleni muistiin sopivaa hetkeä varten. Mikä olisi sen parempi inspiraation lähde kuin muiden ihmisten taitavat aikaansaannokset.
Arjen taas alettua kesäloman jälkeen on ollut jälleen vaikeampi löytää aikaa tekemiselle ja helposti käykin niin, että kalenteriin ilmestyvät kaikki pakolliset aikataulumerkinnät, mutta kaikenlainen fiilistely jää vähemmälle. Kuitenkin ne omat hetket ovat todella tärkeitä, joten olen päättänyt yrittää löytää niille tilaa myös kiireen keskeltä. Tavallaan ajattelen, että kun inspiraatiota on, sitä pitää päästä toteuttamaan. Aina se ei toki ole mahdollista, mutta mahdollisuuksien mukaan. Tiedän, että kun talvi tulee, vaivun aina jonkinlaiseen horrokseen ja saan eniten lohtua arjen keskelle kynttilänvalosta ja lämpimästä viltistä. Sekin voi olla todella antoisaa aikaa kalenteriharrastuksen näkökulmasta, mutta yleensä silloin mukavuudenhalu voittaa.
Lupaankin pyhästi itselleni, että ensi viikonloppuna otan aikaa tämän harrastuksen parissa ja hyödynnän sitä inspiroitunutta fiilistä, joka nyt on päällä. Se kantaa kuitenkin taas kauas arjen keskellä.
