Searching for "Muistot"

Muistot vain jäi

Nuorena säästin kaikki kalenterini, KAIKKI. Niitä oli iso kassillinen jo siinä vaiheessa kun muutin ensimmäiseen omaan kotiini.

Olen aina ollut sellainen joka säästää kaiken. Sellainen pieni hamsteri. Vanhat kalenterit, päiväkirjat, vihot, kansiot ynnä muut. Kaiken millä vähänkään voi olla vielä tunnearvoa.

Sitten yhdessä muutossa kaikki vanhat kalenterini ja päiväkirjani hävisivät. Menivät vahingossa roskiin, katosivat kuormasta, en tiedä. Mukana katosi myös kassillinen vanhoja valokuvia. Sitä menetettyjen muistojen määrää!

img_20161123_1846421

Mukana oli relax-kalentereita parikin kappaletta, demi-kalenteri, rengaskalenteria ym. Ja niitä muistoja ja salaisuuksia. Yläasteen kalenterit vielä olisi ollut ehkä sisällöltään sellaisia mitkä olisi voinut vaikka lapsille säästää luettavaksi joskus kun ovat siinä iässä, että äiti ei ymmärrä nuoria (todisteeksi että onpas äitikin joskus sentään ollut myöskin nuori). Siitä parin seuraavan vuoden kalenterit olisi ollut visusti lukkojen takana. Omaksi iloksi, silloin kun tekee mieli muistella menneitä. Tai ehkä lähinnä nauraa niille. Mitä on Miran kanssa tullut tehtyä silloin joskus vuonna nakki ja papu. Kaikki kun tottakai piti kirjoittaa ylös. Lukiossa ollessa, ensimmäiseen omaan kotiin muutettua, ihastukset, rakastumiset, vihat, surut. Kyllä harmittaa ja paljon, ja usein.

 

Toisaalta kun niitä aikoja rupeaa oikeasti muistelemaan, niin tulee kyllä mieleen myös että ehkä hyväkin ettei ole todistusaineistoa nuoruuden toilailuista. Osa olisi kiva pitää muistissa, mutta osa saa kyllä hyvin mielin hävitä kadonneiden kalentereiden mukana.

 

Tyydyn siis jatkossakin vain ihailemaan teidän muiden vanhoja kalentereita ja niitä kaikkia ihania tarinoita niiden takana.

Vieläkö sinulla on vanhat kalenterisi tallessa? Ovatko visusti piilossa, vai uskaltaisiko niihin muutkin kurkata?

 

-Sanna

 

 

Perjantaipäiväkirja – Tia

Yhteistyönä: Wega Life 2023-2024 Ajastolta sekä muistikirja saatu Otavalta.

Osa kolme! Huhtikuun lopussa edellisen kerran kirjoitettu tänne päiväkirjaa ja niin hassua miten asiat on niin samalla tavalla, mutta niin eri tavalla. Työkyvyttömyyseläke jatkui kesä-syyskuun ja lokakuussa haettiin jatkoa vuoden loppuun. Elokuussa aloitin personal trainerin pienryhmävalmennuksen ajatuksena lisää liikettä ja voimaa proteesipolvelle, sekä surkastuneille lihaksille. Treenaamisen ykköstavoite on ollut päästä portaat jouluksi ylös ilman, että kirjaimellisesti edelleen roikun kaiteissa. Asumme kaksikerroksisessa rivitalossa, joten ihan kotiarkeakin suuresti auttava tekijä on päästä rappuset omin jaloin ylös ilman, että samalla vetää itseään käsillä kaiteista eteenpäin.

Ei tarvinnut odottaa jouluun, wohoo, pääsen rappuset ylös! Toki vaikeita päiviä on edelleen, mutta tämä on niin paljon enemmän ja nopeammin mitä osasin toivoa. Valmennus loppui, mutta ohjeet itsenäiseen treenaamiseen on ja nyt lähetään hakemaan jalkoihin lisää voimaa. Seuraava tavoite voisi siis olla se, että jalat kestäisivät työpäivän enkä olisi kipeä töiden jälkeen kotona.

Tästä päästäänkin siihen, että olen syksyn käynyt kuntoutuskumppanilla ja kuntouttava työkokeilu pitäisi aloittaa tammikuussa. Paikkaa työkokeilulle ei vielä ole, mutta katsotaan kuinka käy. Jokin kevyempi kuin oma työ ja työaika 4-5 tuntia näin aluksi. Tämä tarkoittaisi sitä, että syy kantaa työkalenteria (tai itse sanon laukkukalenteria) palaa taas arkirutiineihin. Tammikuu tarkoittaa muutenkin uutta alkua, uusi vuosi, uusi kalenteri, enkä malta odottaa. Sain yhteistyönä Ainoalta ihanan Annika Välimäen 2024 kalenterimuistion.

Vuoden viimeinen kuukausi kuuluu siis kuntouttavaa työkokeilua etsien ja joulua laittaen. Porkkanalaatikot ovat jo pakkasessa ja lihapullat päätyvät sinne loppuviikosta. Koitan tehdä kaiken, tai niin paljon kun suinkin pystyn tänä jouluna ennakkoon. Ajatuksissa viettää rento ja kylläinen joulu. Eilen juuri päivitin perheen ruokatoiveet jouluplanneriini. Joulu, mikä ihana syy omalle kalenterille, heh! Kalenterimanian facebook-ryhmästä voi huomata, etten ole yksin jouluplannerini kanssa.

Toivotan tämän vuoden viimeisen perjantaipäiväkirjan myötä oikein ihanaa joulunodotusta. Rauhallista, iloista ja makoisaa joulua kaikille. Ylläpidon perjantaipäiväkirja-postauksia pääset lukemaan tästä linkistä.

Tia