Searching for "Kollaasi"

Ensimmäinen Hoboni

Tammikuun loppupuolella se heräsi: halu kokeilla jotain uutta. Olin reilu vuosi sitten hurahtanut tarrojen ja PET-teippien käyttöön arttikirjoissani, ja muistojen tallentaminen skräppäyksen muodossa oli jäänyt melkein kokonaan artteilun jalkoihin. Parin tutun innoittamana päätin kokeilla, osaisinko yhdistää artteilun ja muistojen tallentamisen päiväkirjassa. Halusin kirjan, jossa olisi sivu per päivä, valmiiksi päivätyt sivut ja vähän vettäkin kestävä paperi. Minulle suositeltiin Hobonichi Cousinia, ja loppu on historiaa.

Koska olin myöhään liikkeellä, kotimaisten kauppojen hobovalikoima oli suppea, ja otin melkein vahingossa Avec-version, jossa vuosi on jaettu kahteen kirjaan. Nyt ajattelen, että se oli oikeastaan täydellinen valinta, koska haluan ottaa kirjan myös matkoille mukaan, ja näin siinä on vähemmän kannettavaa. Kansiin valitsin lempivärini turkoosin (ja lisäksi kirkkaat suojakannet), mutta ne olivatkin sisältä vaaleanpunaiset. Totuin niihin nopeasti ja olen tykännyt, mutta ehkä joskus siirryn asiallisempiin nahkakansiin. Toistaiseksi kansia koristaa myös Maiju Liisin epäasiallinen tarra.

Hobon myötä alkoi tietysti armoton säätö kynien kanssa. Aiemmin lempikynäni oli ollut Pentel Energel, joka kyllä toimii tomoe river -paperilla, mutta huomasin heti kaipaavani jotain kapeakärkisempää ja nopeammin kuivuvaa. Testasin helposti saatavilla olevaa Uni Jetstreamia ja opin, että kuulakärkikynän paksuus 0,7 mm on kapeampi kuin geelikynän 0,5 mm. Vaikka Jetstream olikin ihan kiva, kun olin tilaamassa kirjoitusalustaa (pencil board), otin samalla kokeeksi myös 0,5-millisen Zebra Blen -kuulakärkikynän. Siinä olen toistaiseksi pysynyt, mutta veikkaan, että jossain vaiheessa kyllästyn kuivakkaan riipusteluun ja tutustun täytekynien ihmeelliseen maailmaan…

Ihmeen hyvin olen jaksanut ja ehtinyt tuunailla päiväkirjan sivuja, olen tykännyt päivittäisestä luovasta hetkestä. Joskus panostan koristeluun enemmän, joskus vähemmän. Tykkään käyttää taustalla Distress Oxide -musteita, kuten yllä olevassa aukeamassa (jossa käytössä vielä Jetstream-kynä). PET-teipit, tarrat, siirtokuvat ja washiteipit ovat myös kovassa käytössä, ja olenpa kokeillut aukeamiin vesivärejä, gessoa ja servettejäkin. Tuoreimpaan sivuun tein vähän kollaasia vanhoista kirjansivuista ja muista lippulappusista. En oikein osaa vielä arvioida, miten paksu kirjasta tulee tällaisella käytöllä, mutta sen näkee sitten. Ilmeisesti hoboissa on ainakin kestävä sidonta.

Olen miettinyt, rupeaisinko tekemään jotain myös viikko- ja kuukausisivuille. Luen paljon, joten voisin merkitä lukemani kirjat kuukausinäkymään kansikuvatulosteilla. Viikkonäkymään taas voisin tulostaa viikon aikana ottamiani kuvia memory planning -tyyliin. Varsinaisena kalenterina minulla on pitkään ollut Google, mutta saa nähdä, mihin tämä hoboharrastus tästä vielä kehittyy!

Tanja

Kalenterimatkani – Terhi

Ihanaa torstaita kaikki! On minun aikani tarttua torstain haasteeseen. Muiden ylläpitäjien kalenterimatkasta voit lukea täältä.

Minun kalenterimatkani on alkanut jo teini-ikäisenä, jolloin tutuiksi tulivat niin Pop&Rock- ja Demi-kalenterit. Tuunailin kansista oman näköiseni, kun valmiit kuvat eivät miellyttäneet itseäni. Oli myös Soodaa ja kalenteria, jossa sai itse valita kannen kuvan sekä yksi Karvinen-kalenteri! Eli voisi sanoa kalenteriharrastuksen alkaneen vuonna 2003!

Värikoodaus tuli tutuksi Ajaston Wega-kalenterin kanssa ammattikorkeaopintojen aikana. Usean vuoden ajan, ehkä kahden tai kolmen, ostin Wegaan uudet sisukset ja käytin kansia uskollisesti. Sitten löytyi Personal Planner! Oi sitä riemua, kun sai itse suunnitella kalenterin ja sen kannet. Kansiin päätyikin kollaasi tärkeistä ihmisistä ja asioista, joista olin kiitollinen.

Kalenterimanian löytymisen aikaan mulla oli käytössä sekä Personal Planner että Bullet Journal, jota tein itselleni sopivin metodein. Pian saapuivatkin kaikki muut kalenterit kokeiluun. Heidi Swapp, Travelers Notebook, Happy Planner ja Glitterin kalenteri. Sitten löytyi Burden Life Planner ja Ajaston ihana Project 365, jotka palvelivat hyvin. Mutta voi sitä onnea, kun ensimmäisen kerran löysin Happy Plannerin ja huomasin, että sitä oli vielä saatavana eri kokoisina! Voisi sanoa, että elin kalenterikriisin keskellä tietämättä, mikä oikeasti olisi se mun juttu.

Monen kokeilun jälkeen se hahmottui. Ymmärsin, etten voisi tulla toimeen vaakapäivien kanssa, vaikka niitä kokeiluja on tasaisesti kokeiltukin. Viimeisimpien vuosien kalentereista parhaiten itselleni ovat sopineet kalenterit, joissa on sivu päivälle tai pystynäkymä. Nämä yksityiskohdat tuskin tulevat muuttumaan seuraavienkaan vuosien aikana. Mukana on kulkenut vaihtelevasti myös erilaisia muistikirjoja ja vihkoja, jotka ovat sisältäneet päiväkirjoja, erilaisia kokeiluja, listoja sekä tällä hetkellä kalenterimaisia piirteitä päivälistausten muodossa.

Se oma tyyli koristella ja merkitä asioita ylös, muuttui myös vuosien aikana. Tarrahuumassa tarroja oli joka lähtöön ja kaikki merkittiin värikoodauksen jälkeen tarroilla. Oli pyykki- ja tiskitarraa, salitreeneille omat tarransa, tarrat työlle ja vapaa-ajalle. Kun siihen tarrojen maailmaan löysi, oli sieltä vaikea päästä pois. Mutta kaikki tämä washiteippeineen ja muunlaisine koristeluineen on tuonut minut tähän hetkeen. Oma tyyli muuttuu ja muovautuu silti kokoajan, mutta peruspilarit ovat ehkä jo hallussa. Saattavat nekin muuttua tässä lähivuosina.

Tietysti kalenterimatkaani varjostavat mielenterveyden keikkuminen, elämään kuuluneet muutokset ja oman tiensä etsiminen. Mitä mä haluan tehdä, mitä mä oikeastaan olen ja mihin haluan keskittyä. Näkyvät ne kalenterissakin erilaisina kokeiluina, pitkinä tyhjinä jaksoina sekä ostomaniana, kun kaikki oli saatava. Onneksi ainakin ostomaniasta on päästy, vaikka kokeilut tuskin loppuvat koskaan ja tyhjät jaksot ovat osa elämää. Siltikin tämä 20 vuoden kalenterimatka on ollut opettavainen, ihana ja täynnä oivalluksia, kohtaamisia sekä onnistumisia.

Halauksin, Terhi