Avainsana: brusho

Lauran Art Journal matka – väriterapiaa

Postauksessa näkyvä Dingbats Pro -muistikirja saatu yhteistyössä Vihkokaupan kanssa.
Mainos: osa Brushoista ostettu Suomen Taidetarvikkeelta.

Heipä hei ja tervetuloa mukaani tämänkertaiseen art journal postaukseen! Ryhmän puolella on taas näkynyt Brushoja, joten oli pakko kaivaa taas omat esille ja lähteä sitä kautta rakentamaan tämän kertaista työtä. Rakastan sitä, miten monipuoliset nämä jauhemuodossa olevat akvarellivärit ovat, eikä koskaan tiedä tarkalleen millainen lopputulos tulee olemaan.

Suojattuani muistikirjan sivut teipillä ja paperilla, lähdin ripottelemaan jauhetta sinne tänne aukeamalle. Suihkuttelin vettä perään, joka saa aikaan hienoja kuvioita ja roiskeita. Muutamiin kohtiin lisäilin vielä lisää väriä, kun tuntui tyhjältä. Erittäin märät kohdat imeytin paperin avulla ja osaa puhaltelin pillin avulla, jotta sain levitettyä väriä hieman eri tavalla.

Kun sivut olivat kuivanneet tarpeeksi, nappasin mustan Sakura Pigma Micron 08 kuitukärkikynän ja lähdin doodlailemaan mustia kiekuroita sinne tänne. Tämän lisäksi piirtelin kahdella eri Uni Poscan maalitussilla viivoja ja rukseja sivuille.

Koska en ollut kovinkaan tyytyväinen doodlailuihini, päätin ottaa peittokeinoja käyttöön. Distress Oxide värissä Walnut stain (tämä on yksi uusi lempparini!) ja sapluuna tulivat apuun. Harjailin hieman doodlailujeni päälle mustetta.

Lisäksi peittokeinoksi valikoituivat nämä super kätevät Distress spray värit. Ruiskuttelin värejä hieman sinne tänne. Suojasin pöytääni muovilevyllä, josta lopulta painelin ylijäämä roiskeet sivuille. Maalien kuivuttua, leimailin sivulle mustalla Archival Inkillä pieniä kukkakuvioita. Jostain syystä äitiaivoni pettivät tässä vaiheessa, enkä ottanut lainkaan vaihekuvia. Hupsista!

Päätin käyttää tälle aukeamalle vihdoin jo pidemmän aikaa odottaneet tekstit, mitkä leikkasin paperikosta tehdessäni joulukuun työtä. Siellä totesin, että näemme todennäköisesti tämän voimalauseen myöhemmin, ja nyt oli sille sopiva hetki! Leikkasin tekstejä irti toisistaan ja trimmailin reunoja hieman pyöreämmäksi, sillä aiemmat laatikkomalliin leikatut eivät mielestäni istuneet tähän. Liimana käytin jo aiemminkin töissäni tutuksi tullutta gel mediumia, joka kuivuessaan muuttuu värittömäksi.

Loppusilauksena rajailin tekstejä Uni Poscan valkoisella tussilla ja toisella sivulla sekä valkoisella että mustalla. Olin laittanut muistikirjan kiinni ennen kuin liima oli kunnolla kuivunut, joten jouduin hieman korjailemaan muutamia tekstejä niiden revetessä, kun avasin kirjan. Sopii hyvin voimalauseeni teemaan.

Perfect sanan viereen lisäsin vielä hahmotarran, koska se mielestäni tarvitsi jotain pientä. Mielestäni lopputulos oli varsin kiva, vaikka alun epäonnistunut fiilis doodlailujen kohdalla hieman epäilyttikin. Tarkoitus oli aluksi tehdä täysin eri suuntaan menevä työ, mutta niin se tuntuu aina menevän. Väriterapiaa tämä ainakin oli, kun sai vain roiskia maalia.

Ihanan aurinkoista kesän jatkoa juuri sinulle! Tuttuun tapaan pääset lukemaan tämän postaussarjan aikaisemmat osat täältä.

– Laura S.

Kalenterivuosi 2021 – Laura S.

Yhdessä viikkoaukeamassa käytetty alekoodilla ostettua Brushoa (Suomen taidetarvike).

Heipä hei kaikille! Tällä kertaa on minun vuoroni paneutua ylläpidon haastepostauksen pariin ja esitellä teille hieman ajatuksiani kalenterivuodesta 2021.

Minulla oli loppuvuodesta 2020 varsin selvät sävelet, millaisella kalenterikokoonpanolla halusin käynnistää uuden vuoden. Itselleni ”se tuttu ja turvallinen” valinta oli luonnollisesti bullet journal, eli tuttavallisemmin bujo, jonka tekemistä olen nyt harrastanut jo useamman vuoden enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Viimeiset kolme vuotta bujo on kuitenkin toiminut minulla pääasiallisena kalenterina.

Tämän vuoden muistikirjana minulla on käytössä ihanaakin ihanampi L-kokoinen Nuuna Graphic Moon, jonka itseasiassa ostin jo pari vuotta takaperin ja olen odottanut sormet syyhyten sen korkkaamista. Siirryin viime vuoden puolella Leuchttrum1917 (Lettu) -muistikirjasta Nuunan pariin ja ihastuin nopeasti siihen, kuinka paksut sivut Nuunassa oli Lettuun verrattuna. Tykästyin myös pienempään pisteväliin, joka tuntui sopivan omaan pieneen käsialaani.

Mutta onko Nuuna kuitenkaan minulle se täydellinen muistikirja? Sitä en tiedä. Olen viime aikoina haaveillut Letun uusista muistikirjoista, olen tuijotellut useaan otteeseen Archer&Oliven valikoimaa ja kaapissa puolestaan odottaa edelleen ihana Auran Monochrome sitä hetkeä, kun keksin sille sen täydellisen käyttökohteen. Vaihtoehtoja olisi monia, mutta ei siitä sen enempää.

Bujoilussa minua viehättää ehdottomasti sen vapaus. Vaikka on olemassa virallinen Bullet journal -metodi, jokainen voi muokata siitä itselleen sen kaikista sopivimman tavan hyödyntää arjen työkaluna. Se mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi jollain toisella. Minulla meni ikuisuus tajuta se, että en saa verrata omaa tekemistäni netin syövereistä löytyviin taideteoksiin. Tämän sisäistäminen vapautti lukon lähteä testaamaan eri tapoja työstää aukeamiani ja ainakin omasta mielestäni tyylini on vain laajentunut tässä jo esimerkiksi kuluneen vuoden aikana.

Vielä viime vuonna minulla oli pakkomielteenä pitää vahva teema per kuukausi aukeamissani ja se tuntui lopulta hieman rajottavan tekemistäni. En ota enää niin vakavasti sitä, että miten hyvin joku viikkoaukeamani sopii kuukausiaukeamaan. Menen mielummin inspiraatio edellä. Olen huomannut käyttäväni huomattavasti enemmän värejä kuin vielä jokunen aika sitten. Musteet ja vesivärit ovat löytäneet pikkuhiljaa tiensä kalenteriaskarteluuni kynien, washien ja tarrojen rinnalle.

Aukeaman ”väriräjähdys” on tehty Brusholla, joka on ostettu alekoodilla Suomen Taidetarvikkeelta.

Koska L-koon Nuuna on aikamoinen järkäle ihan tyhjänäkin (viime vuoden bujoni painoi vuoden lopulla yli kilon!), halusin tämän rinnalle valmiiksi päivätyn ja paljon pienemmän kalenterin mukana kannettavaksi. Päädyin ostamaan itselleni Hobonichi Weeksin, jota olin vain ihastellut muiden kuvien kautta. Yhteiselomme on tosin edelleen hieman takkuista, en tiedä johtuuko se siitä, että en ole vieläkään sinut vaakapäivien kanssa. Vai johtuuko se siitä, että minun on täytynyt haastaa itseäni ihan eri tavalla koristelun suhteen, sillä viikkokittien käyttö on ollut bujoilijana minulle aika vieras käsite. Huomasin myös, että minulla jäi useampi viikko ihan tyhjäksi erinäisten syiden takia. Mutta se on ihan ok.

Olisin halunnut tuoda tämän vuoden kalenterikattaukseen myös personal-kokoisen rengasplannerini, jonka maailmaan pääsin viime vuonna, mutta sekin jäi ajanpuutteen takia täysin olemattomalle käytölle. Kaapissani odottaa myös älyttömän kaunis Traveler’s Notebook (TN), jonka käyttöönotosta olen haaveillut ikuisuuden. Ja tällä hetkellä ryhmä on inspiroinut minua niin paljon, että ajatus myös Art Journalin aloittamisesta on vahvana takaraivossa.

Kalenterirauhaa en siis ole ainakaan toistaiseksi löytänyt, mutta olen suhteellisen tyytyväinen tämän hetkeen kokoonpanooni. Aika näyttää löydänkö näiden jo olemassa olevien kanssa rauhan vai lähdenkö tasapainoilemaan uusien juttujen kanssa.

Ihanan aurinkoista kevään alkua kaikille!

– Laura