Avainsana: brusho

Inspiraationa värit – Emmi

Ihanaa torstaita kalenterikansa! On mun vuoroni tarttua meidän torstaihaasteeseen, jossa tällä hetkellä on haasteena värit – jokainen ylläpitäjä valitsee kaksi väriä, joista toteuttaa jotain luovaa tai kalenterituunailuun liittyvää. Rakastan Kalenterimaniaa erityisesti siksi, että se haastaa mua kokeilemaan uusia juttuja. Haasteet ja teematekeminen saa mut astumaan täysin totutun mukavuusalueeni ulkopuolelle!

Näin ollen päätin sitten ottaa tämän tilaisuuden ihan kunnon haasteena. Valitsin käyttööni värit joita harvoin, jos ikinä käytän (joulun ulkopuolella) tuunailussa, ja valitsin vielä itselleni hankalamman ja tuntemattoman tavan toteuttaa haaste. Päätin maalata punaisella sekä lilalla, ja käyttää vesivärejä, brushoa sekä hyytelöglitterväriä (suurin osa näistä saatu lahjoituksena meidän ihanalta Super-Saleniukselta ylläpidosta). Yleensä käytän ruskeita, vihreitä ja muita maanläheisiä värejä ja usein teen kahvi- tai luontoaiheisia luomuksia.

Olen Kalenterimaniaan liityttyäni ihastunut ATC-kortteihin, meillä on ollut niistä mm. vaihtoja, ja ne on kivan pieniä ”luovia pyrähdyksiä”, joiden tekeminen ei yleensä ota paljon aikaa tai vaivaa. Sellaisen valitsin tähänkin toteutettavaksi.

Otin vesivärikartongin palasen ja rajasin siihen ATC-kortin kokoisen alueen, jonka taustan ensin maalasin punaiseksi. En uskaltanut käyttää liian paljon väriä, että päälle saisi vielä muitakin juttuja kerrostettua. On myönnettävä, että en osaa oikein vielä käyttää värejä, en tiedä miten ne käyttäytyvät eri tavalla käsiteltäessä ja sekoittaessa, joten tämä kaikki on hyvinkin kokeellista tällä hetkellä.

Sitten suihkautus vettä kortille, ja lilanväristä brushojauhetta perään! Yritin tässä saavuttaa brusholla vähän sellaisen valuvan vaikutelman.

Mitenkäs tämä hyytelövesiväri sitten? En ole koskaan käyttänyt tällaista, mutta sitä oli kiva sekoitella lilan ja punaisen kanssa!

Haluaisin pientä kimallusta kortin ylälaitaan ja jätin lilan alalaidan ”glitteröimättä”.

Vesiväreissä jännittävintä on se, että lopputulos värien kuivuttua ei ole ollenkaan sitä, miltä se märkänä näyttää. Katselin kortin kuivumista hieman hämmentyneenä – tästä oli tulossa pinkki! En myöskään oikein tiennyt, mitä tehdä seuraavaksi. Tästä puuttui nyt ”se jokin”.

Päätin alkaa kaivelemaan happy mail -varastojani. Joku ihanista vaihtokavereista olisi varmaan lähettänyt mulle jotain punaista tai lilaa, mitä omista varastoista ei löytyisi, jolla kortti saisi loppusilauksensa!

Löysin muutaman kauniin värisen kuusikulmion kartonkipalasen ja piirsin kortille vielä reunat valkoisella tussilla. Taideteos oli valmis!

Kiva haaste, josta alunperin otin ehkä vähän liikaakin paineita. Mutta jos jotain olen Maniassa oppinut, on se, että riittää kun asioiden tekemisestä nauttii – aina oppii jotain uutta ja tekeminen on hauskaa, kaiken ei tarvitse aina olla täydellistä ja instagram-kelpoista!

Mitä uutta sä kokeilisit vaikka viikonloppuna? Tuu kertomaan meille ryhmässä!

Kevätterkuin, Emmi

Lauran Art Journal matka – katsaus kuluneeseen vuoteen

Postauksessa näkyvä muistikirja on saatu Vihkokaupalta.

Siitä on jo yli vuosi, kun sain käsiini Dingbats Pro -muistikirjan, josta oli tarkoitus tulla ihka ensimmäinen art journalini! Sitä ennen olin vain katsellut muiden upeita tekeleitä, mutta se rohkeus hypätä syvään päähän ja kokeilemaan, oli liian suuri. Ja jos sinulla on samanlaisia ajatuksia, että art journal kiinnostaisi, mutta luulet, ettet osaa, niin kyllä sinä osaat. Jokainen osaa ja jokainen tekee tätä omalla tyylillään, oli se tyyli mitä tahansa. Tämä postaus on sinun merkkisi tarttua härkää sarvista ja aloittaa art journal.

Palatakseni kuitenkin omaan tekemiseeni: tämä matka on ollut sekä onnistumisia että epäonnistumisia täynnä. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja se toimii myös tähän harrastukseen täydellisesti. Olen hakenut omaa tyyliäni tehdä tässä nyt yli vuoden ajan, enkä vieläkään osaa sanoa tarkalleen, mikä on minulle ominaisin tapa tehdä art journalia. Olen tykästynyt kovasti mixed median maailmaan ja nautin siitä, kun pääsen kokeilemaan uusia tekniikoita. Sosiaalisesta mediasta saa niin paljon uutta inspiraatiota ja tekniikkavinkkejä, että tuntuu vuorokaudesta aika loppuvan. Niiden inspiroimana olenkin muutaman työn tehnytkin, esimerkiksi tämän musteläiskä- ja tämän gellityön.

Ryhmän haasteet ovat tuoneet paljon apuja silloin, kun oma inspiraationi on ollut hakusessa tai kaivannut hieman tukea. Haasteissa on se ihana puoli, että ne eivät kuitenkaan liikaa ohjaa tekemistä, toimivat enemmänkin vain tukena inspiraatiolle. Haaste on tässä kuluneiden vuosien aikana myös muuttanut muotoaan ja saanut uusia vetäjiä, mutta yhtä lailla niitä voi onneksi tehdä juuri silloin kuin itselle sopii: hakusanaksi kun kirjoittaa ryhmän puolelle ”art journal haaste”, löytää vaikka ja mitä! Toteutinkin yhden vanhemman haasteen yhdessä art journal postauksessani.

Tähän postaukseen olen koonnut vain muutamia töitä, joista pidän itse erityisen paljon. Niitä on lisää, toki joukossa on (kuten jo aiemmin ylhäällä mainitsin) myös niitä epäonnistuneita teoksia. Olen kuitenkin yrittänyt päästää irti omasta täydellisyydentavoittelustani ja olen kaikesta huolimatta postaillut ryhmään kuvia myös niistä sivuista, mitkä eivät ole itseäni miellyttäneet. Usein olen sen myös kuvan kommentissa maininnut. Hauska juttu onkin, että usein itse onkin se suurin kriitikko. Muut eivät näe niitä pieniä virheitä, mitä olet tehnyt. Muut eivät näe, ainakaan samalla tavalla, minkä takia koko työ on mielestäsi huono tai epäonnistunut.

Olen tämän kuluneen vuoden aikana oppinut käyttämään art journalia myös tapana purkaa tuntemuksia, niin hyviä kuin pahojakin. Taide on omalla tavallaan muuttunut hieman tuntemattomasta asiasta terapiaksi. On todella rentouttavaa vain levittää värejä paperille ilman kummempaa tarkoitusta. Usein näistä tulee hienoja taustoja tuleville töille, joskus ne saavat vain muutaman tekstitarran ja työ on valmis. Art journalin tekemisessä ei ole sääntöjä.

Muistikirja ei ole päässyt näin vuodessa vielä täyteen, mutta kovasti on saanut kaikesta huolimatta täytettä. Tekemistäni hidasti hetkellisesti #the100dayproject, jonka sain marraskuun alussa valmiiksi, mutta toisaalta se herätteli luovuuttani ihan eri tavalla henkiin. Innostuin minikokoisista jutuista ja kollaaseista, mutta en näe sen missään nimessä poissulkevan nyt sytytettyä paloa artteilua kohtaan. Minulla odottaakin kaapissa jo seuraava muistikirja, jahka tämä Dingbats täyttyy.

Ja vielä näin jälkikäteen haluan kiittää isosti Vihkokauppaa ja Sandya, tämä toi minulle ihan uuden ulottuvuuden tekemiseen. Ja Miraa, koska ”pakotit” minut hyppäämään ulos mukavuusalueeltani. Jos et ole vielä tutustunut art journal matkaani aiemmin, niin postaussarjan kaikki osat pääset lukemaan täältä. Vaikka tämä onkin Lauran art journal matkan viimeinen osa, matkani on oikeasti vasta aluillaan. Ihanaa loppuviikkoa!

– Laura S.