Avainsana: dymo

Art journalia ja taulu sekatekniikalla

Helou helou helou, Inka täällä näppiksen takana naputtelemassa. Meinasin jo alunperin kirjoittaa tänään siitä, miten en ole saanut oikein tartuttua mihinkään artteilu-hommiin hyvään toviin ja kalenterinkin tuunailut on sujuneet melkoisen autopilotilla. Sitten sainkin yökylään yhden oman lapseni serkuista, ja hänellä oli toiveissa askartelu. Siitä se ajatus sitten lähti, ja laitettiin taidetuokio pystyyn minä art journalini ja lapsi taulupohjan kanssa.

Ryhmässä aiheesta jo huhuilinkin, kun esivalmistelin askarteluja leikkaamalla lehdistä kuvia jo valmiiksi. Lehtileikkeiden lisäksi käytettiin töihin:

Glitterliimat olivat ehdottoman tärkeä osa töitä. Ne oli kyläilijä nimittäin halunnut vartavasten ostaa jotta voi niillä yhdessä askarrella meillä!

Pohjan työstäminen aloitettiin repimällä lehdestä suikaleita ja liimaamalla ne paikoilleen. Oma taaperoni sai tässä kohtaa osallistua repimällä omaa lehden sivuaan palasiksi myös – hyvin viihdytti tämä puuha!

Maaleihin tartuttiin seuraavaksi, ja lohdittiin kirkas värimaailma keltaisella ja pinkillä akryylimaalilla. Maalin kuivahdettua levitettiin sinne tänne kohopastaa sapluunoiden läpi haluttuihin kohtiin.

Tässä vaiheessa koitti ulkoilutauko, ja hetken kuivumisen jälkeen kävin vielä itse piipahtamassa sisällä liimaamassa isot kuvat erikeepperillä paikoilleen. Ennen ulos siirtymistä tietysti katsottiin kanssa-askartelijan kanssa valmiiksi haluttu kohta kissan kiinnittämiselle!

Kun ulkoilut oli ulkoiltu, oli hyvä hetki tehdä töille loppusilaukset iltapala-aikaa odotellessa. Valittiin yhdessä pöytään muutama washi, maalikyniä, valkoinen vahakynä ja tietysti ne glitterliimat. Dymokin tarttui matkaan ja lainalapsen taulu sai sillä tehtyjä ”miau”-tarroja koristeekseen.

Vaikka itse sanonkin, niin aikas kivat työt satiin kyllä aikaiseksi. Väripläjäykset! Ja nyt kun katsoin hieman tarkemmin näitä kuvia, huomasin että olen lahjakkaasti unohtanut lisätä aikomani tekstin omalle arttisivulleni… Onneksi se ei ole vaarallista!

Sinä ihana kamala harrastus!

Löysin Kalenterimaniaan marraskuussa 2017, ja se oli menoa. Aloitin samana iltana bullet journalin teon kotoa löytämälläni mustasivuisella viholla ja metallisävyisillä puuväreillä (ovat käytössä yhä) ja luulin pärjääväni niillä (ja olin varma etten koskaan luovu mustista sivuista).

Sitten tulivat kuvioihin tarrat ja taaaaas oli menoa, kun kirjoittaminen sai jäädä kokonaan pois, kun joka toiminnalle piti olla tarra. Listaukset ja bujomainen hallittu kaaos jäivät pois seuraavassa vihossa (jonka sivut olivat pahvinruskeat.) Kappas, tämä taitaa mennä DIY-kalenteriksi tämä homma.

Kirjoittaminen palasi kuvioihin DYMO juniorin ostettuani! Rakastan koholle nousevaa tekstiä ja kokeiltuani erivärisiä nauhoja totesin, että kyllä se musta nauha on se yksi ja oikea tähän tarkoitukseen. Samoihin aikoihin washit löysivät tiensä kalenteriini. Ensimmäisissä Happy Maileissa mainitsin inhokikseni washin. Niin se tuunaaminen muuttuu ja kehittyy, sillä nykyään jo toivon washeja.

Ensivuodelle ostin Kalenterimanian kirppikseltä Carpe Diem A5:sen ja tuntuu että se on taas menoa! Sinä ihana kamala harrastus! Onneksi joululahjojen hankkiminen on mulle tänä vuonna helppoa, joku kun on kysynyt niin olen suoran linkin johonkin verkkokauppaan ja tiettyyn tuotteeseen laittanut, että tämä!

Mä tahdon kaikkia Manialaisia kiittää, sinä ihana kamala harrastus olet meitä yhdistävä tekijä. Ja taaaaaas mennään!

-Tiia