Avainsana: Happy Planner

Haasteet testissä – Carita

Oli minun vuoroni tarttua tämänhetkiseen ylläpidon haastepostaukseen eli valita jokin ryhmän menneiden haasteiden aiheista uudelleen toteutettavaksi. Valitsin aiheekseni nostalgian, joka on ollut kuukausihaasteen teemana muutamia kuukausia sitten. Valitsin aiheen, koska koin sen samaan aikaan inspiroivaksi ja riittävän haastavaksi.

Päädyin toteuttamaan haasteen Happy Planner Classiciin, koska olen viime aikoina koristellut sitä lähinnä Mambin (Me and My Big Ideas) omilla tarroilla ja halusin tehdä siihen vaihteeksi jotain ihan erilaista. Aloitin käymällä askarteluvarastojani läpi ja kokoamalla niistä mielestäni aiheeseen sopivia juttuja.

Suorastaan riemastuin löytäessäni erään vanhan, joskus jostain kirjastosta nappaamani kirjan. Olin nimittäin ottanut sen talteen nimenomaan askartelua varten, mutta sen olemassaolo oli päässyt jo täysin unohtumaan. Kirjan lisäksi riemastuin hieman lisää, kun löysin kätköistäni myös vanhoja kiiltokuvia. Ne, jos jotkut tuovat itselleni nostalgisen fiiliksen, koska lapsena niitä oli tapana keräillä enemmänkin.

Aloitin viikkoaukeaman koristelun kahdella Vihkokaupasta tilaamallani Paper Gardenin washilla. Ne ovat molemmat kauniita ja vintagehenkisiä, joten sopivat mielestäni hyvin nostalgiateemaan. Käytin washeja samaan tapaan kuin käytän monesti muutenkin Happy Planner Classicissa eli teippailin niitä päiväboksien alareunaan.

Tämän jälkeen siirryin löytämäni kirjan kimppuun. Leikkelin siitä mielestäni kivoja kuvia ja pieniä tekstinpätkiä ja liimailin niitä kalenterin sivuille sopiviksi katsomiini kohtiin. Kuten yleensä, en nytkään kauheasti uhrannut ajatusta etukäteen suunnittelulle, vaan tein aukeamaa täysin fiilispohjalta.

Kun olin liimaillut riittävän määrän leikkelemiäni kuvia ja tekstejä, täydensin aukeamaa kiiltokuvakukkasilla. Sen verran koitin miettiä mihin niitä liimaan, että jokaiselle päivälle jäisi edelleen riittävän paljon kirjoitustilaa. Se on mielestäni yksi Happy Planner Classicin parhaista puolista, että sitä voi koristella vaikka miten paljon ja tilaa jää runsaasti silti myös merkinnöille.

Aukeaman ollessa lähes valmis halusin vielä viimeistellä sen jotenkin. Löysin tavaroita tonkiessani kauniin vanhan postikortin ja päätin liittää sen viikkoaukeamaan mukaan. Päädyin käyttämään postikorttia samaan tapaan kuin journaling-kortteja eli teippaamaan sen washilla toisesta reunasta kalenterin sivuun kiinni. Näin saa mielestäni kätevästi lisää kirjoitustilaa. Vanhan postikortin toisella puolella oli jo ennestään tekstiä, joten päädyin teippaamaan siihen washilla valkoisen tyhjän journaling-kortin, jolle voisin kirjoittaa jotain.

Lopputuloksesta tuli mielestäni tosi kiva. Sain tästä haastepostauksesta kipinän koristella jatkossakin Classicia muullakin kuin Mambin omilla tarroilla ja löytämääni kirjaa aion takuulla hyödyntää uudelleen tulevaisuudessa.

Aikaisemmin ryhmän haasteaiheita ovat postauksissa testanneet AJ, Piia, Inka, Mirppu ja Milja.

-Carita

Kun aika ei riitä

Vuosi sitten olin vielä Kalenterimanian ylläpidossa ja täysillä mukana kaikessa Kalenterimanian Facebook-ryhmän toiminnassa. Välillä jotkut ihmettelivät, onko minun päivässäni enemmän tunteja kuin muilla, kun ehdin tehdä vähän sitä sun tätä. No eihän näin tietenkään ollut, vaan nipistin aikaa muun muassa yöunista (en muuten todellakaan suosittele tekemään tätä)  ja mistä muualta sitä nyt satuinkaan löytämään. Sitten kuitenkin iskivät samanaikaisesti työt, opinnot, asunnonmyyntiprojekti ja perheen tarpeet sekä tietenkin muut harrastukset. Yhtäkkiä aikaa ei tuntunutkaan enää löytyvän ja väsymys painoi päälle. Jäin haikein mielin pois ylläpidosta ja jouduin lopulta laittamaan jopa ryhmän ilmoitukset pois päältä. Piti raivata aikaa niille vielä tärkeämmille hommille.

Ryhmäläisistä oli tullut minulle hyvin tärkeitä, ja kun en enää ehtinytkään pitää päivittäin näihin ihmisiin yhteyttä, tunsin oloni haikeaksi ja tyhjäksi. Kuin olisin joutunut eroon perheenjäsenistäni. Myös siirtymä ylläpitäjästä rivijäseneksi oli minulle yllättävän haastava. Lopulta tein väliaikaisen irtioton ryhmästä ja se oli todella hyvä ratkaisu niin opiskelujen, töiden kuin uuteen rooliin totuttautumisen kannalta. Pikkuhiljaa viikot tuntuivat kuluvan nopeammin ja haikeus alkoi väistyä. Kun nyt olen jälleen ehtinyt olla läsnä ryhmässä enemmän, on myös rivijäsenen rooli tuntunut juuri oikealta tähän elämäntilanteeseen.

Niin entä se kalenteri sitten? Olen käyttänyt Happy Planner -kalenteriani melko vähän, vaikka se on pysynyt aika hyvin koko ajan esillä ja sinne on jopa tullut vähintään kuukausiaukeamille joitakin merkintöjä! Päiväämätön kalenteri olisi minulla jäänyt hyllyyn pölyttymään ihan vain siksi, että en olisi halunnut tuhlata sivuja kiireisiin hetkiin, jolloin sivuja ei ehdi edes koristella mitenkään.

Olen niin iloinen, että minulla on ollut taas aikaa tälle harrastukselle. Kalenterituunaus on minulle tapa rentoutua samalla, kun suunnittelen tulevaa. Enää en stressaa edes siitä, jos väliin jää tyhjiä viikkoja. Koska olen jonkinasteinen perfektionisti, tuntuivat tyhjät viikot aiemmin epäonnistumisilta ja se puolestaan aiheutti stressiä. Nyt olen hyvillä mielin vain mennyt eteenpäin ja miettinyt, että jos ehdin jotakin pientä sinne myöhemmin laittaa, niin hyvä ja jos en, niin ei haittaa. Tahdonkin toivottaa teille kaikille oikein ihania hetkiä kalenterien parissa! Aina sitä aikaa ei löydy, joskus taas puuttuu motivaatio, mutta onneksi vertaistukea on tarjolla ryhmässä tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Aurinkoisin terveisin, Sini