Avainsana: harrastus

Sinä ihana kamala harrastus!

Löysin Kalenterimaniaan marraskuussa 2017, ja se oli menoa. Aloitin samana iltana bullet journalin teon kotoa löytämälläni mustasivuisella viholla ja metallisävyisillä puuväreillä (ovat käytössä yhä) ja luulin pärjääväni niillä (ja olin varma etten koskaan luovu mustista sivuista).

Sitten tulivat kuvioihin tarrat ja taaaaas oli menoa, kun kirjoittaminen sai jäädä kokonaan pois, kun joka toiminnalle piti olla tarra. Listaukset ja bujomainen hallittu kaaos jäivät pois seuraavassa vihossa (jonka sivut olivat pahvinruskeat.) Kappas, tämä taitaa mennä DIY-kalenteriksi tämä homma.

Kirjoittaminen palasi kuvioihin DYMO juniorin ostettuani! Rakastan koholle nousevaa tekstiä ja kokeiltuani erivärisiä nauhoja totesin, että kyllä se musta nauha on se yksi ja oikea tähän tarkoitukseen. Samoihin aikoihin washit löysivät tiensä kalenteriini. Ensimmäisissä Happy Maileissa mainitsin inhokikseni washin. Niin se tuunaaminen muuttuu ja kehittyy, sillä nykyään jo toivon washeja.

Ensivuodelle ostin Kalenterimanian kirppikseltä Carpe Diem A5:sen ja tuntuu että se on taas menoa! Sinä ihana kamala harrastus! Onneksi joululahjojen hankkiminen on mulle tänä vuonna helppoa, joku kun on kysynyt niin olen suoran linkin johonkin verkkokauppaan ja tiettyyn tuotteeseen laittanut, että tämä!

Mä tahdon kaikkia Manialaisia kiittää, sinä ihana kamala harrastus olet meitä yhdistävä tekijä. Ja taaaaaas mennään!

-Tiia

Mun matka maniaan

Mä olin aina ollut luova. Vuosien saatossa se kuitenkin jäi, kaikki luovuus ja käsillä tekeminen. Mikä tähän oli ajanut? Se kuuluisa ajanpuute tietenkin, mutta myös se vaikeus aloittaa, kun edessä makaa vain tyhjä paperi. Mua aina harmitti, etten saanut piirrettyä, maalattua tai mitään muutakaan enää. En edes tiennyt, osaisinko enää mitään.

Eräänä heinäkuun päivänä tänä vuonna mulla oli harvinaisen tylsää. Makoilin sohvannurkassa ja selasin erään suuren Facebook-ryhmän harrastusketjua. Silmiin osui kuva laatikosta täynnä tarroja ja muuta askartelutavaraa, ja kuvatekstissä luki ”bujoilu”. Sisäinen Ulla ”En ole utelias vaan laajasti asioista kiinnostunut” Taalasmaani nosti heti päätään, ja oli pakko googlettaa noin jännän kuuloinen termi. Ja wau! Jos joku harrastus oli mulle tehty, niin se oli tämä! Olen organisointia, suunnittelua ja eritoten listoja rakastava tyyppi, ja tässä olisi mahdollisuus käyttää myös sitä mussa asuvaa, nukkuvaa luovuutta. Tässä olisi myös tietyt raamit, joiden puitteissa toteuttaa, joten se ratkaisisi tyhjän paperin ongelman. Kalentereita olin tuunaillut teininä, ja muistan sen olleen mukavaa hommaa. Täydellistä – nyt täytyisi vain päästä aloittamaan.

Seuraavat päivät vietin bujoilusta lukien ja tarvikkeita hankkien ja törmäsin sitten jonkun random-blogin kommenttikentässä mainintaan ryhmästä nimeltä Kalenterimania. Tätä kovasti suositeltiin kommentoijan toimesta. No, mähän olen aina ollut jollain tavalla hiukan maaninen (:D) tyyppi, joten tää vaikutti mulle oikein sopivalta ryhmältä. Vähänpä tiesin, minkälaiseen ryhmään päätyisin! Ja vielä vähemmän, mitä se mulle tulisi antamaan.

Ensin en tajunnut oikein mistään mitään ja luin keskusteluja hölmistyneenä. Planneri? HP? Tn? Insertti? Taas Google lauloi. Pikkuhiljaa aloin päästä jyvälle ja olin entistä enemmän innoissani. Nopeasti harrastukseni laajenikin bujoilun lisäksi ihanaan Heidi Swappin kultaiseen Memory Planneriin ja hiukan myöhemmin vielä traveler’s notebookiin. Huomasin myös jo alkuvaiheessa, miten poikkeuksellisen lämmin, aito ja välittävä ilmapiiri ryhmässä oli. Ensimmäistä kertaa aikoihin mulla oli tunne, että olen löytänyt kaltaisiani tyyppejä – sellaisia hiukan hyvällä tavalla hassuja – joiden edessä voi olla oma itsensä ja jotka eivät katso oudoksuen vähän erilaista persoonaa. Näille ihmisille mä halusin jakaa itsestäni ja näihin halusin tutustua.

Ja nyt, vain pari hassua kuukautta myöhemmin, ryhmästä on tullut mulle osa elämää ja jäsenistä tärkeitä, oon tavannut aivan ihania ihmisiä. Tuntuu, että olisin ollut ryhmässä aina ja tuunannut ikäni kalentereita. 😀 Lisäksi mun päivät ovat tämän harrastuksen myötä täynnä inspiraatiota, luovuutta ja hyvää fiilistä. Elämä tuntuu taas kokonaiselta. Oon löytänyt sen puuttuvan palasen jota tarvitsin: Kalenterimanian!

<3: Lotta