Avainsana: inspis

Inspiraationa itselle tärkeä henkilö – Laura

Kun ylläpidon keskuudessa sovittiin tästä haasteesta, tiesin heti kenet valitsen. Tietysti inspiroidun todella monesta ihmisestä, mutta tällä artistilla on sydämessäni erityinen paikka. Tämä artisti on Juha Tapio.

Olen kuunnellut Juha Tapion musiikkia 17 vuotta. Se on aika pitkä aika, yli puolet elämästäni. Olen ollut aina sellainen yksinäinen sielu, lapsena ja nuorena oli vaikea löytää ystäviä, ja olin pitkään koulukiusattu. Vuosien ajan etsin omaa paikkaani, kipuilin ja koin, etten kertakaikkiaan kuulu mihinkään. 15- vuotiaana menin sitten Oronmyllyn rippikouluun, joka oli yksityinen rippikoulu. Ja siellä suurin osa ei tuntenut toisiaan, olin kuin uuden alun edessä.

Rippikouluaika oli kuin olisin ollut jossain kuplassa missä kaikki oli hyvin, lauloin, nauroin ja tunsin olevani elossa ja pidetty. Kotiin palattuani pidin yhteyttä rippikoulukavereihin, kirjoiteltiin ja soiteltiin. Vuoden päästä siitä oli juhlavuosi Oronmyllyllä ja sinne oli kutsuttu kaikki sielä rippileirillä olleet vuosien ajalta. Intoa puhkuen lähdin Oronmyllyä kohti, teltta kainalossa. Päästyäni paikalle kupla rikkoontui. Kaikilla olikin tällä kertaa mukana aiemmin leireillä olleet sisarukset, kaverit ja sukulaiset. Oli kuin olisin tullut aivan eri paikkaan. En osannut mennä mihinkään porukkaan, kasasin teltan ja mietin mitä ihmettä teen. En muista enää olinko yhden vai useamman yön, mutta yhtenä iltana oli leirikeskuksessa esiintyjä, jota sitten kaikki menivät kuuntelemaan. En ollut itse rahaa ottanut mukaan, joten jäin lukemaan kirjaa aulaan. Jonkun ajan kuluttua mies tuli kysymään, enkö osallistu tilaisuuteen. Kun kerroin tilanteen, minut ohjattiin takakautta kuuntelemaan musiikkia. En kehdannut kieltäytyä, ja siinä sitten hiippailin takariviin.

Kun sitten kitara alkoi soida ja Juha laulaa, tuntui että laulut olisi tehty suoraan minulle. Tuo silmät kiinni laulava artisti lauloi niin osuvin sanoin, että kyyneleet vain valuivat poskilleni. Loppureissu on hämärän peitossa. Mutta muistan maanneeni teltassa, jotenkin tietäen että elämä kantaa. Vaikka mitä tulisi, tulisi aina uusi aamu. Kotona kerroin tietysti kokemuksestani ja varsinkin äitini kanssa jaamme tämän fanituksen. Olen ollut monilla keikoilla, kuunnellut kappaleita uudestaan ja uudestaan, ja eheytynyt itse siinä samalla. Se on aika paljon se.

Haasteen toteutin traveler´s notebookin vihkoon. Valikoin yhden suosikki kappaleistani sekä aiheeseen sopivia tarroja. Tätä oli todella mukava tehdä ja tykkään millainen aukemasta tuli.

-Laura

Ps. Kurkkaa ennen minua inspiroituneet: Milja, Inka, Mirppu, Suvi, Nanna, Piia, Carita ja Aj.

.

Inspiraationa itselle tärkeä henkilö – Inka

Kuten jo ennen minua AJ, Milja ja Piia ovat tehneet, inspiroiduin minäkin tätä haastepostausta varten itselleni tärkeästä henkilöstä. Ensin mieleen tupsahteli ideoita inspiroiduttavista henkilöistä kuin sieniä sateella. Lopullisen päätöksen tekeminen oli kuitenkin vaikeaa. Päässä pyöri drag queeneja, muusikoita joiden musiikki on merkinnyt itselleni paljon, perheenjäseniä, ystäviä.. Lopulta mietin pitkään että kuka on se henkilö, joka vaikuttaa elämääni konkreettisesti aikalailla joka päivä. Tuo oma avomieshän se on. Tämä valinta toi mukavasti myös haastetta, sillä vaaleanpunaiset washini ja yksisarvistarra-varastoni eivät tämän valinnan tehtyäni kovin auttaisi minua aukeamantuunauksessa eteenpäin.

Tein alkuun päästäkseni itselleni listaa ranskalaisin viivoin siitä, mitä asioita miehestäni tuli mieleen. Mitkä ovat hänen harrastuksiaan, mielenkiinnon kohteitaan (itseni lisäksi siis tietenkin), mitä me olemme yhdessä tehneet ja niin edelleen. Sellaisia asioita joista keksin tapoja jolla ne voisi tuoda kalenteriaukeamalle. Sitten alkoi hillitön Googlen kuvahaun laulattaminen ja Pinterestistä kuvien talteen tallentelu. Toki myös omien tuunaustarvikekätköjen läpikäyminen sillä silmällä tuli tehtyä.

Kun kaikki kuvat oli printattu ja leikelty irtonaisiksi, oli hauskaa katsella kasaa pieniä miehestäni muistuttavia kuvia. Aivan erilaista tuunausta kuin koskaan olin ennen tehnyt! Jo värimaailma kuvissa oli puolihuomaamatta aivan erilainen kuin mihin normaalisti olen tottunut. Mikä on tässä tapauksessa vain hyvä asia – eihän tästä pitänytkään tulla minun näköistäni aukeamaa vaan inspiroivan ihmisen!

Aukeama syntyi lopulta kuin itsestään, ja tarrajemmoistakin löytyi selaillessa useampiakin tarroja jotka löysivät tiensä tähän aukeamaan. Tuntuu melko henkilökohtaiselta jakaa tämä postaus kuvineen muiden kanssa, vaikka eipä tästä kaikki merkitykset varmasti välitykkään kuin allerkirjoittaneelle ja muusalleen. Paljon muistoja ja rakkautta tiivistyi tähän tuunaukseen, ja niin paljon olisi vielä voinut laittaa lisääkin asioita ylös.

Poikkeuksellisen tästä aukeamasta teki muiden seikkojen lisäksi se, että kun näytin tätä miehelle valmiina – sain normaalin ”mmm” vastauksen sijaan hymyn!

♥, Inka