Avainsana: kalenterimanian Laura

Pimenevät illat inspiraation lähteenä

Postauksessa näkyvä muistikirja on saatu kaupallisessa yhteistyössä Vihkokaupan kanssa.

Minä olen syksyn lapsi. Vaikka kesän valoisuus tuo paljon energiaa, rakastan yli kaiken sitä, kun illat rupeavat pimenemään ja puiden lehdet vaihtavat väriään tuoden värien kirjon mukanaan. Pimenevien syysiltojen viettäminen lämmin teekuppi kädessä joko lukien kirjaa tai istuen alas askartelupöydän äärelle on niin rentouttavaa. Ja kuinka ihanaa onkaan kuunnella sateen tasaista ropinaa kaikessa hiljaisuudessa.

Syksy on myös hyvä tekosyy lukittautua neljän seinän sisälle vedoten juurikin pimeään ja sateeseen, paneutuen vaikka uusiin juttuihin tai vanhoihin turvallisiin tapoihin. Olen huomannut, että mitä pidemmälle olemme tätä vuotta menneet, sitä enemmän olen taas kaivannut uusien asioiden kokeilemista ja sitä terapeuttista tekemistä, mitä askartelu on minulle parhaillaan ollut.

Tässä postauksessa näkyvä sivu on muhinut ideana päässäni jo useamman päivän, kun olen samalla miettinyt, miten ihmeessä haluan sen toteuttaa. Tuppaan välillä ylianalysoimaan tekemisiäni, jonka takia itse aloittaminen saattaa olla hankalaa. Nyt nappasin vain itseäni miellyttävät musteet hyllystä ja surutta lähdin tuputtelemaan väriä sivulle. Vaikka huomasin kesken kaiken, että en omistanutkaan pientä pyöreää leimasinta, omalla tavalla tykkään jopa enemmän tästä hätäratkaisusta, jonka sain aikaiseksi söpöllä minisydänleimasimella.

Mikä on sun lempiasia syksyssä? Tuoko syksy sulle uutta inspiraatiota vai tuntuvatko pimenevät illat enemmänkin väsyttäviltä? Tule keskustelemaan tästä lisää Kalenterimanian Facebook-ryhmän puolelle! Oikein ihanaa ja rentouttavaa viikkoa kaikille!

– Laura

Bullet journalin hiljainen kausi

Tyhjää. Todella tyhjää. Siltä näyttää tällä hetkellä suurin osa bullet journalin loppukevään ja kesän aukeamista. Viime viikon maanantaipostaus inspiraatioblokista osui itselläni myös erittäin lähelle tätä tilannetta, sillä olen kärsinyt joka kesäisestä inspiraation katoamisesta, väsymyksen lisätessä omaa vaikeustasoaan tilanteeseen.

En varmasti ole ainoa, jolla kasvaa kynnys palata takaisin muistikirjan tai kalenterin pariin kun päivät venyvät viikoiksi ja viikot kuukausiksi ja yhtäkkiä huomaat, ettet ole koskenutkaan kalenteriin muutamaan kuukauteen. Tilanteessa on vain pakko osata olla itselleen armollinen ja muistuttaa, että aina ei ole pakko jaksaa, aina ei pysty jaksamaan, ja se on ihan okei. Siitä huolimatta, että tiedän tämän, olen saanut itseni kiinni siitä, että syyllistän omaa jaksamistani (tai oikeastaan sen puutetta) ja puuttuvaa inspiraatiotani ties mistä turhasta.

Vielä en ole tosin löytänyt sitä virallista syytä, että miksi tämä sama tilanne tuppaa olemaan joka vuosi kesällä, oli sitten kyse alku- tai loppukesästä. Osaksi tämänhetkinen tyhjyys Nuunani sivuilla on perua loppukevään ja alkukesän vaivanneesta ylitsepääsemättömästä väsymyksestä, joka vei energiani kaikelta muulta kun yritin keskittyä siihen, että selvisin työpäivistäni hengissä. Nyt voin onneksi hyvillä mielin sanoa, että tuo väsymys alkaa olemaan takana päin, ja koen uutta energiaa ja jopa kaipuuta työpöytäni ääreen.

Koska hallitsen arkeani lähtökohtaisesti bujoni avulla, on pakko kuitenkin hehkuttaa, että kaaos ei ole iskenyt, sillä future logini eli tulevaisuuslokini on toiminut tänä vuonna enemmän kuin hyvin. Kenties tämä on ollut myös yksi mielenrauhani pelastaja, kun ei ole ollut pakko väkisin kaivaa tuunaustarvikkeita esille ja tehdä niitä aukeamia, jotta pysyisi itse kartalla menoistaan.

Näen kuitenkin tulevan valoisempana ja uskon, että tästä blokista selvitään kyllä, kuten aikaisemminkin on selvitty. Uudella tarmolla ja inspiraatiolla vain kiinni kun siltä tuntuu. Ja siihen asti aion nauttia ja ihastella mitä ihanaa muut ovat saaneet aikaiseksi Kalenterimanian Facebook-ryhmän puolella.

Joten ollaan armollisia itsellemme tällaisissa tilanteissa ja luotetaan siihen, että kyllä se into sieltä vielä palaa. Ihania kesäpäiviä! – Laura