Avainsana: kevään odotus

Perjantaipäiväkirja – Carita

Rakas perjantaipäiväkirja,

Kun tämä teksti julkaistaan, on jo maaliskuu. Minulle se tarkoittaa sitä, että on virallisesti kevät. Täytyy sanoa, että on sitä jo odotettukin. Talvi on ollut monilta osin ihana, mutta myös todella raskas. Etenkin alkuvuosi on kaikkine työkiireineen ja muine arjen haasteineen tuntunut kestävän ikuisuuden. Välillä on tuntunut siltä, että tähänhän tukehtuu. Samaan aikaan on kuitenkin lohduttanut tieto siitä, että tämä, kuten kaikki muutkin ajanjaksot elämässä, menee kyllä ohi.

Toivotankin kevään avosylin vastaan. Menee vielä hetki ennen kuin kaikki lumet ovat kunnolla sulaneet ja voidaan olla varmoja siitä, että uutta ei enää tule. Rakastan kuitenkin sitä, miten päivä päivältä voi nähdä enemmän ja enemmän kevään merkkejä heräilevässä luonnossa. Samaan aikaan päivä päivältä huomaa, miten omakin mieli piristyy samaa tahtia valon määrän lisääntymisen kanssa.

Minulla ei ole mitään erityisiä odotuksia tai suunnitelmia kevään varalle, mutta uskon ja toivon, että arki tasoittuu vähitellen. Töissä kiireet tuskin loppuvat, mutta kun oma mieli on virkeämpi, on myös enemmän sietokykyä jaksaa kiireiden ja stressin keskellä. On myös ihanaa, että voi taas pikkuhiljaa alkaa nauttia ulkoilusta enemmän, kun ei tarvitse joka askeleella pelätä kaatuvansa tai kastuvansa ihan läpimäräksi. Se tuo mukavaa vastapainoa työpäiville.

Toivon myös, että alkuvuoden sairastelut ja urheiluvammat alkaisivat nyt olla takana päin ja voisin taas keskittyä tekemään asioita, joita rakastan. Harrastukset ovat itselleni niin suuri voimavara arjessa, että huomaan olevani aivan kuin eri ihminen, jos en pääse toteuttamaan itseäni. Erityisesti liikunnan puute heijastuu suoraan omaan mielialaan ja yhdessä työntäyteisten viikkojen kanssa se on kyllä aivan takuuvarma kombo saada mieli matalaksi. Niinpä olenkin nyt ollut äärimmäisen onnellinen siitä, että olkapäävamman jälkeen olen uskaltanut vähitellen taas palata treenien pariin. Varovasti täytyy yhä ottaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta uskon vakaasti, että kyllä tämä tästä. Aikamoinen klisee, joka kuitenkin aika usein pitää paikkansa: Kaikki kyllä järjestyy.

Mukavaa alkanutta kevättä ja ihanaa naistenpäivää!

-Carita

Tule jo kevät

Talvi on ollut luminen ja kaunis, minkä vuoksi lyhkäisiä päiviä ja pimeyttä on tällä kertaa jaksanut jotenkin erityisen hyvin. Varsinkaan marraskuu ei tuntunut minulle niin pahalta kuin useampana aiempana vuonna, vaan suorastaan nautin talven fiilistelystä, kynttilöistä ja tunnelmasta.

Nyt vuodenvaihteen jälkeen on kuitenkin selvästi mieleen hiipinyt hyvin vahvana kaipuu keväästä. Tammikuu on tuntunut kovin pitkältä, vaikka lumesta ollaan saatu nauttia edelleen ja päivät ovat alkaneet hiljalleen pidetä. Mieli on selkeästi jo askeleen edellä, ja mielelläni kelaisinkin aikaa esimerkiksi maaliskuuhun. Ehkäpä tämä onkin juuri se kaikkein suurin ongelma Suomen talvissa. Ei se, että niitä on, vaan se, että niillä on välillä taipumus tuntua ihan ekstrapitkiltä.

Huomaan kevätkaipuun näkyvän myös tekemisissäni. Marraskuu on tyypillisesti näyttäynyt kalenterissakin tummana, joskus jopa vähän synkkänä. Se on sisältänyt paljon avaruutta ja tähtiä sekä mystiikkaa. Talvisten koristeisen kulta-aikaa minun kalenterissani on selvästi joulukuu. Nyt vuodenvaihteen jälkeen olen huomaamattani siirtänyt kalenteriakin valoisampaan ja hempeämpään suuntaan. Tummat värit ovat vaihtuneet pastelleihin ja avaruusteeman sijasta kalenteria koristavat kukkaset.

Tuntuu vähän hullunkuriseltakin, että ulkona on vielä täysi talvi päällä, mutta kalenterini on yhtä kukkaloistoa ja hempeitä värejä. Ehkäpä se on kuitenkin jokin mielen keino yrittää viestiä, että hei, jaksa vielä hetki. Ollaan selvästi jo menossa parempaan suuntaan, mutta ihan vielä ei olla perillä.

Joskus ajattelin, että kalenterin täytyy vastata vallitsevaa vuodenaikaa. Nykyään ajattelen, että sen täytyy vastata juuri sitä fiilistä, mikä itsellä milloinkin on. Vaikka se sitten tarkoittaisi kukkaniittyjä keskellä tammikuun kovimpia pakkasia.

Kivaa alkanutta vuotta ja kevään odotusta kaikille,
Carita