Avainsana: kiireinen arki

Arki vs Kalenteri

Postauksessa nähtävä Ajaston Time Square on saatu kaupallisessa yhteistyössä Ajaston kanssa.

Kiireinen arki on vienyt aikaa ja voimia kalenteriharrastukselta, vaikka viikonloppuisin olisi hyvin tilaa koristella ja pohtia kuluneen viikon tapahtumia. Todellisuudessa viikonloput menevät akkujen lataukseen ja sosiaalisiin tilanteisiin, jotka niin ikään ovat elämän tärkeitä elementtejä. Rakkaudesta kalenteriin ja sen koristeluun, mutta aika ei aina tahdo riittää sille rakkaalle harrastukselle. Ei, vaikka kuinka yrittäisi tehdä tilaa kalenterille, tai sen päivittämiselle. Toisinaan iskee myös jonkinlainen vastustelu päälle, eikä kauniita aukeamia tule valmiiksi, vaikka yrittäisi miten päin.

Arvaan, että tilanne on monelle tuttu, joten halusin nostaa sen esille ja näkyväksi. Toisaalta haluan lohduttaa kaikkia myös tämän kautta, ettei kalenterin tarvitse olla ajantasaisesti koristeltu mikäli arki ei anna siihen myöten. Haluan lohduttaa jokaista myös sen suhteen, että kalenteri voi kulkea mukana eräänlaisena muistilapputelineenä, jossa jokaisen muistilapun sanoma on tärkeä. Jokainen harrastaa tätä omalla tavallaan ja omin voimavaroin, joten kaikki on sallittua. Tämä on myös hyvä tapa toteuttaa itselleen armollisuutta ja lohduttautua, ettei kaikilla muilla ole kalenterit viimeisen päälle laitettuina joka viikko. Vaikka niin haluaisi ajatella.

Tällä hetkellä ihanat Ajastot (Time Square ja Project 365) kulkevat monta viikkoa jäljessä koristelujen osalta, kun taas bullet journal elää tätä viikkoa vahvasti mukana (kiitos Kalenterimanian Youtube-kanavan). Olen armahtanut itseäni siinäkin, ettei bujossa tarvitse olla koristeluja valmiiksi ja pelkät viikkopohjat riittävät. Aikaa koristelulle ja muulle oheistoiminnalle tulee vastaan myöhemmin. Olen vakavasti pohtinut tulevaisuuslokin käyttöönottoa bujossa, sillä se helpottaisi oman mielen painetta valtavasti.

Arjen ja vapaa-ajan yhdistäminen on osoittautunut siis todelliseksi haasteeksi, mutta näen tässä suuren mahdollisuuden harjoitella armollisuutta itseään kohtaan sekä keskeneräisyyden sietämistä. Vielä tulee sellainen tilanne, jossa ehdin koristelemaan useamman aukeaman eteenpäin ja täyttämään näitä viikkoja vain tapahtuneilla asioilla. Enkä epäile millään tavalla sitäkään, etteikö näistä kiireisistä viikoista olisi opittu jotain. Ainakin korvaamatonta oppia ovat olleet ajatukset omasta jaksamisesta, oman itsensä kuuntelu ja omien voimavarojen huomioiminen. Ja mieluummin koristelen kalenteriani hyvällä fiiliksellä, kuin väkisin ja uupuneena raskaan työpäivän jälkeen, kun mikään ei onnistu.

Muista olla itsellesi armollinen myös kalenteriharrastuksen suhteen. Koristelet kalenteria omien voimavarojen mukaan, eikä se tee sinusta yhtään sen parempaa tai huonompaa harrastajaa, jos koristelut laahaavat monta viikkoa jäljessä. Olet ihana juuri noin ja omien voimavarojesi kanssa. Kiitos, että olet.

Rakkaudella ja armollisuudella, Terhi

Planner-tytöstä bujoilijaksi – pieni kalenterielämänkerta

Olen aina tykännyt askarrella ja koristella kaikkea. Kalenterissa se on näkynyt vaihtelevasti vuodesta 2008 alkaen, jolloin vaihto-oppilaana ollessani tavallinen kalenteri sai täytteekseen lehtileikkeitä, valokuvia ja tarroja. Kymmenen vuotta myöhemmin, loppukesästä 2018 asiaan syvällisemmin perehdyttyäni, löysin sille nimen – plannerointi.

Päätin vihdoin hankkia julkaisusta asti ihailemani Ajaston Project365rengasplannerin, koska tietyistä muista haluamistani plannereista poiketen kaipasin tavallisen rei’ittimen ja A5-koon helppoutta. Minulle oli kuitenkin selvää, että teen kaiken sisällön itse, koska valmis kalenteripohja ei miellyttänyt minua eikä oikein sopinut tarpeisiini. Suunnittelin siis ulkoasut ja laitoin tulostimen laulamaan. Käytin ensimmäistä luomaani pohjaa vuoden vaihteeseen asti, jonka jälkeen tein hieman muutoksia ulkoasuun sen pohjalta, mitä olin käytössä huomannut tarvitsevani.

Olin halunnut jo pitkään aloittaa bujoilun ja yritinkin 2019 syksystä tovin traveler’s notebookin (eli TN:n) kanssa, jossa seurasin urheiluharrastustani. Oli kuitenkin itselleni liian työlästä ylläpitää samanaikaisesti sekä planneria että TN:ää, koska olen työn ja urheilun vuoksi aika kiireinen. TN siis jäi aika nopeasti, koska sellainen data, jota siellä seurasin, oli paljon yksinkertaisemmassa ja helpommin seurattavassa muodossa jo parissa eri sovelluksessa. Tästä johtuen ehkä koinkin, että bujoilu ei olisi minulle aikataulusyistä mahdollista, vaan että tarvitsen valmiit viikkopohjat, joihin voin vain lisätä koristelut. Olin kuitenkin löytänyt jo alusta asti kalenterirauhan Project365:n kanssa, enkä kokenut ahdistusta tai turhautumista, vaikka jatkoinkin sen parissa.

Sitten tuli korona ja monenlaiset muutokset työn ja urheilun vuoksi muuttivat myös plannerointiani. Etätöihin siirtyminen, iso määrä ylitöitä ja tapahtumien sekä suuren osan muista kalenterimerkinnöistä peruuntuminen johtivat siihen, että kalenterin tuunailu olikin enää vain koristelua ilman suurempaa sisältöä. En muistanut enkä ehtinyt tuunailla ja tein aukeamia viikkoja myöhässä. Plannerissa oli niin rajattua se, mitä sinne saattoi tehdä säännöllisen layoutin vuoksi, että jossain kohtaa se tuntui jo rajoittavan luovuuttani ja kaikki mielenkiinto tarrojen lätkimistä kohtaan hävisi.

Marraskuun alussa tein sitten nopean päätöksen ostaa bullet journalin, johon siirryinkin heti sen hankittuani. Pelkäsin aloittaa tekemään mitään uuteen Nuunaani, koska en halunnut ”heti pilata sitä” (Tämä lienee tuttu tunne monille harrastuksen parissa). Selailin nettiä ja somea löytääkseni vinkkejä, mitä ensimmäisille sivuille voisi laittaa, ja mitä perinteiseen bujoon ”tulee sisällyttää”. En ole piirtänyt varsinaisesti sitten ammattikorkeakoulun, jossa muotisuunnittelua ja vaatetusmuotoilua opiskellessani piirtäminen oli päivittäistä, joten otin siis ensin esiin luonnoskirjan, johon aloin suunnitella bujoni sisältöä. Lopulta uskalsin tehdä ensimmäiset sivut Nuunaan ja siitä alkaen bujoilu on ollut huomattavasti rennompaa ja pelko sivujen ”pilaamisesta” on jo tiessään – aina voi tehdä jotain muuta päälle, jos lopputulos ei miellytäkään!

Koristelutyylini ja lempivärit sun muut ovat alusta asti pysyneet aika samoina, ja pitkälti saman henkisenä tyylini on pysynyt myös bujoon siirryttyäni. En kuitenkaan koe mitään yhtä tiettyä tapaa ainoaksi suosikikseni tai tee viikosta toiseen täysin vastaavia aukeamia, vaikka rakastankin tarroja ja ne näyttelevät kyllä suurta roolia kalentereissani.

Bujossa olen alkanut monipuolistaa eri tekniikoiden käyttöä, ja nyt kun ei ole enää rajoittavaa ulkoasua, tulee tehtyä todella erinäköisiä aukeamia. Piirrän yhä enemmän ja käytän runsaasti papereita. Olen jopa uskaltautunut muutamiin vesivärikokeiluihin, jotka tulevat ehdottomasti jatkumaan osana bujoiluani.

Lisäksi kaikenlaiset kuukausien etusivut, seurantasivut ja muut välisivut tuovat ihanan oman lisänsä kalenterin oheen. On mahtavaa, kun voi mille tahansa sivulle tehdä käytännössä mitä vain ja jatkaa kalenteria taas seuraavalla aukeamalla! Nämä ovat itselleni juuri niitä pieniä juttuja, joita olin selkeästi kaivannut, kun käytössäni oli pelkkä planneri. Nyt tunnen koko ajan piirtävän ja keksivän ideoita uusiin viikkoaukeamiin. Vaikka kalenteriin ei vieläkään tule varsinaista sisältöä tapahtumien tai tapaamisten muodossa, on bujon sivujen tekeminen itse tarkoitus.

En voi muuta kuin suositella bujoilua lämpimästi ihan kaikille ja toivon tämän rohkaisevan myös niitä, jotka ovat vielä bujoilun aloittamista syystä tai toisesta arastelleet, uskaltautumaan uuden äärelle kokeilemaan. Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen siihen, että otin itse nämä askeleet ja nautin nyt vielä syvemmin rakkaasta harrastuksestani! Mielestäni tärkeintä on muistaa, että bujojakin on niin monta erilaista kuin on tekijääkin – ei ole siis mitään yhtä oikeaa tapaa aloittaa tai tehdä, vaan bujosta tulee juuri sen näköinen kuin sinä siitä teet. Haluan myös toivottaa ihanaa alkavaa kevättä ja raikkaita tuunailuhetkiä kaikille, oli työn alla sitten bujo, planneri, TN, tai mikä tahansa muu tuunailun kohde!

– Henna