Avainsana: kirje vuodelle 2024

Kirje vuodelle 2024 – Suvi

Jaahas.

Sillä sanalla aloitan, kun kysytään tulevan (jo kuluvan) vuoden fiiliksistä. Jaahas. Nyt eletään ”jo” helmikuuta, mikä tarkoittaa omalla kohdallani, että vuosi on toden teolla lähtenyt jo käyntiin. Henkilökohtaisessa elämässä asiat hakevat hieman uomiaan ja meidän perheen naisväki totuttelee taas osa-aikaisesti päiväkotiin; niin hoidokkeina kuin hoitajanakin. Mitään kummallista spektaakkelia en odota tältä vuodelta, ja oikeastaan jopa toivon kaikista eniten, että saattaisin elää tasaisen paksua ja harmaata arkea niin pitkään ja paljon kuin mahdollista. Soisin kaikkien läheisteni pysyvän terveenä, tai ainakin niin terveenä kuin mahdollista. Itselleni toivoisin yhä jatkuvaa kehittymistä ja edelleen kuntoutumista AD/HD:n kanssa, mutta myös armoa ja höllentämistä.

Tänä vuonna haluaisin löytää sisäistä rauhaa ja omaksua tunteen siitä, että minä olen minun elämäni ohjaimissa. Usein ajaudun tilaan, jossa elämä vie ja minä valun perässä. Nyt haluan saada fokuksen asetettua ja pidettyä siinä, että minun oman elämäni langat ovat minun käsissäni.

Mitä tähän kalenteriharrastukseen tulee, on varmasti eniten siunaus, että on haksahtanut tällaiseen lajiin. Kun muistettavia, tehtäviä ja tapahtuvia asioita sekä kaikkea muuta on yllin kyllin, on jo joku ajatus siitä, miten, mihin ja miksi merkataan jotkin asiat. Aion vakaasti pysyä Note Minissäni, mutta töihin olen ottanut ”työraamatuksi” ison viivoitetun muistivihon, jossa on jaoteltuna söpöillä tabeilla eri osiot. Ja totta tosiaan, löysät on otettu pois. Työelämään paluu toi tullessaan myös opintoja ja ehkä vähän sellaista toivottuakin ”rotia”, puhtia. Välillä päivät venyvät varmasti ympäripyöreiksi, mutta näiden päivien vastapainoksi on vielä onneksi enemmän vapaapäiviä, joina keskittyä palautumiseen ja oman pienen perheemme arkeen. On aikaa nähdä läheisiä, kahvitella ja herkutella. Toivon myös, että tämä vuosi elvyttäisi taas vähän Kalenterimanian miittiskeneä ja päästäisiin taas hipelöimään toistemme tinkelitankeleita ja kalentereita oikein olan takaa.

Joten hei, 2024, please be gentle!

Suvi

Kirje vuodelle 2024 – Laura S.

Rakas 2024,

en halunnut tehdä tälle(kään) vuodelle suuria ja elämää mullistavia lupauksia. En halua pettyä vuoden lopussa, jos syystä tai toisesta elämä ei olisikaan mahdollistanut niiden saavuttamista edes pieneltä osin. Sen sijaan olen reflektoinut viime vuoden tapahtumia ja niiden pohjalta pohtinut pidemmän aikavälin tavoitteita, joille en kuitenkaan ole uskaltanut antaa määräaikaa, ainakaan vielä.

Haluan tänä vuonna (ja tulevaisuudessa) keskittyä oman hyvinvointini parantamiseen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen puhunut blogissa Perjantaipäiväkirjoissani minuuden kadottamisesta äitiyden roolin alle, väsymyksestä ja masennusdiagnoosista. Työkiireiden takia loppuvuosi tuntui osaksi menevän kuin sumussa, nyt kun yritän muistella niitä paria kuukautta. Voin kuitenkin ilokseni sanoa, että olen lähtenyt vuoteen ihanalla energialla. Uudet kalenterini ovat inspiroineet minua hurjasti ja toivon, että saan kehitettyä niiden pariin joka ilta istumisesta itselleni rutiinin. Päivittäinen journalointi on selkeästi rauhoittanut iltojani ja toivon sen jatkuvan vielä pitkään.

Kotitöiden kasaantuminen on aiheuttanut aina minulle stressiä ja lopulta lukittautumista liian monen tehtävän edessä. Niinpä pidän peukkuja, että rutiini näiden hoitamiseksi löytyisi taas kerran. Olen yrittänyt kirjata kaikki pienetkin kotona hoidettavat asiat kalentereihin – sekä omaani että seinällä roikkuvaan perhekalenteriin – jotta minulla olisi selkeä deadline asian suorittamiselle. Olen myös huomannut, että äänikirjojen kuuntelu ”tylsien” hommien lomassa on myös auttanut hurjasti, joten toivon tämän kikan vielä toimivan pitkään.

Tavoitteeksi olen myös asettanut, että haluaisin löytää takaisin urheilun pariin. Tähän mennessä aikaikkunan löytäminen perheen, töiden ja muiden harrastusten välistä on tuottanut sen verran päänvaivaa, että olen luovuttanut ajatuksen suhteen. Mutta tiedän, että oloni sekä itsetuntoni paranisi huimasti, mikäli pääsisin takaisin saliharrastuksen pariin, oli sinne lähteminen kuinka hankalaa tahansa.

Ja tietenkään en halua unohtaa, että luonnollisesti toivon sinulta vuosi 2024 ihania hetkiä perheen kanssa. Kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa, ihania luku- ja askarteluhetkiä tyttären kanssa (ja mielellään välillä myös ihan itsekseni) ja muutenkin myös sitä rentoa ja aikatauluttamatonta oleskelua kotona ilman suurempia suunnitelmia. Joten vuosi 2024, olethan minulle tällä kertaa lempeä.

– Laura S.

P.S. Muun ylläpidon postaukset tämänkertaiseen torstaihaasteeseen löydät täältä.