Avainsana: leuchtturm1917

Hitit ja hudit – Mirppu

Postauksen kuvissa näkyvä leuchtturm1917 muistikirja on saatu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Kirjakaupan kanssa.

Aiemmissa hitti ja huti-postauksissa olen nostanut esiin selkeitä hankintoja, mutta tällä kertaa ajattelin lähestyä asiaa toiselta kantilta. Harrastamiseen liittyy niin paljon muutakin, kuin ostosten tekeminen ja se on tärkeä muistaa. Nostankin tämän kertaiseksi hitiksi Art Journal-kurssin, jota veti meidän ihana Taru Paraisten työväenopistolla. Kurssi tapahtui etänä, joten meidän eiparaislaisten oli myös helppo osallistua.

Olen jälleen kerran koittanut hypätä mukavuusalueeni ulkopuolelle, olen tarttunut siveltimeen ja koittanut pohtia maailmaa tarrojen ulkopuolella. Ja se on kannattanut – aukeamat näyttävät eriltä, miljoonat kynät joita omistan, ovat päätyneet käyttöön ja pää pursuilee ideoita. Vielä en ole kovin taitava, mutta pikkuhiljaa. Art Journal-kurssi oli kuin piste iin päälle, en tehnyt niitä tehtäviä mitä kurssilla tehtiin, mutta tekniikat jäivät takaraivoon muhimaan. Tein kyllä kaikenlaista muuta, maalasin, piirsin, tein viikkopohjia jne. Ja se onkin mielestäni kaikkien kurssien tärkein anti, avata niitä lukkoja mitä meillä välillä on. Auttaa luovuutta virtaamaan. Ja tietenkin ne auttavat ajattelemaan asioita boxin ulkopuolella.

Ja boxista päästäänkin siihen tämän kerran hutiin. Joka on – rumpujen pärinää – itsensä tekemään pakottaminen. Ai että, kun osaisi päästää irti siitä tunteesta, että tätäkin harrastusta pitää suorittaa. Ei pidä. Jokainen meistä tekee itselleen ja se on hyvin tärkeää muistaa. Emme tee tätä voidaksemme ottaa kuvia ja esitellä lopputulosta muille, emme tee tätä tykkäyksien ja kehujen takia. Me teemme tätä itsellemme. Minä teen, jotta saan pääni sisällön järjestykseen ja jotta saan aina ylikierroksilla käyvät aivoni nollattua. Minä teen, jotta pystyn rentoutumaan. Monen kohdalla, myös itseni, olen huomannut, että harrastus menee suorittamiseksi. Tulee se tunne, että on pakko tehdä tai jää jostain paitsi. Muistutankin nyt kaikkia, että olet ihan yhtä paljon maniaperhettä silloin, kun luovuutesi ei kuki kuin silloin, kun koet tarvetta tehdä asioita 24/7 ja nukutkin kalenterisi vieressä.

Päätän tämän postauksen sanomalla: uskaltakaa hypätä kokeilemaan uusia asioita, mutta älkää kuitenkaan painostako toisianne. Jokainen tekee omilla ehdoilla ja omalla tavalla. Jokainen tapa on ihan yhtä hyvä ja arvokas.

-Mira

Tahdon2013

Leuchtturm1917 Bullet journal -muistikirja saatu yhteistyössä Suomalaisen kirjakaupan kanssa

Sunnuntaina vietämme rakkaani kanssa meidän hääpäiväämme. En olisi milloinkaan uskonut, että alle 30-vuotiaana saan juhlia seitsemättä häävuosipäivääni tai syyskuussa kohottaa maljan kymmenen vuotta kestäneelle yhteiselle matkalle. Rakkaus on ihmeellinen asia.

Se on asia, josta olen kiitollinen joka ikinen päivä ja haluan sen myös välittyvän kalenterissani. Rakastan teemoittaa aukeamia vuodenaikojen, juhlapyhien ja merkkipäivien mukaan. Joskus pelkästään yksi päivä voi määrittää koko viikkoa kantavan teeman. Parasta on löytää juuri sille tietylle päivälle tai tapahtumalle sopiva tarra ja sen vuoksi varastoistani löytyykin tarroja joka lähtöön.

Ajatus viikon koristelusta lähti full boksi -tarrasta, joka on peräisin Happy Plannerissa käyttöön tulevasta viikkokitistä. Erityisesti minua ilahdutti tarrassa se, että siinä oli ajateltu myös meitä ei heteronormatiivista oletusta hääparista. Värimaailma viikolle muodostui viikonpäivätarrojen ja valikoidun washiteipin mukaan. Vaaleanpunaista ja sinisen eri sävyjä.

Yleensä aina tuunatessa taustalla joko soi musiikki tai silmäilen jotain kesken olevaa sarjaa. Nyt soittolista pyöritti meille tärkeitä kappaleita vuosien varrelta. Kupissa höyrysi tuore kahvi ja aurinko valaisi ikkunan takaa pitkälle iltaan. Tuunatessa aika lakkaa merkitsemästä ja saatan istua kalenterini ääressä tunteja. Se on minun omaa aikaani, kunnes on taas meidän vuoromme.

Rakkauden täyteistä viikkoa, Nanna