Avainsana: leuchtturm1917

Bullet Journal 101 – Aukeamapankki

Kyselin tuossa muutamia kuukausia sitten ryhmässä, mikä bullet journalointiin eli bujoiluun liittyvä asia teitä kiinnostaisi ja usealta tuli pyyntönä jonkin sortin aukeamapankki, josta saisi inspiraatiota erilaisiin aukeama layouteihin. Joten tämänkertainen Bullet Journal 101 -postaus keskittyykin erilaisiin aukeamiin. Kaivelin omia bujojani viimeisen kolmen vuoden ajalta ja tässä onkin erittäin kuvapainoitteinen katsaus siitä, millaisia aukeamia olen omassa bujossani tykännyt käyttää ja miksi.

Käytin pitkään todella yksinkertaista viikkonäkymää, jossa minulla oli viikko yhdellä sivulla, eikä kirjoitustilaa liiemmin ollut ylimääräisille merkinnöille, sillä en kaivannut siihen aikaan kummoisemmin ylimääräistä tilaa. Tämä toimii myös hienona muistutuksena, että bujon ei tarvitse olla sieltä kaikista koristeellisimmasta päästä, kunhan se vain toimii juuri sinun käytössäsi.

Kovassa käytössä minulla oli yhteen vaiheeseen tällainen viikko yhdellä aukeamalla näkymä, jossa viikko oli jaettu kuuteen pystypalkkiin ja aukeaman ylin kolmannes oli varattu koko viikon muistiinpanoille ja koko viikon to do -listalle sekä minikalenterille. Minusta tämäkin on ihanan yksinkertainen ja toimiva näkymä ja tämä oli myös mukavan nopea toteuttaa, mikäli viikkonäkymän tekoon ei ollut paljoa aikaa.

Vaikka lähtökohtaisesti sanon aina vannovani pystypäivien nimeen, käytän bujoaukeamissani myös satunnaisesti paljon vaakanäkymää. Tätä mallia olen käyttänyt niin, että olen rajannut joka päivälle omat tilat sekä niin, että olen jättänyt molempiin marginaaleihin tilaa niin muistiinpanoille kuin to do -listallekin, hieman oman tarpeen mukaan. Usein jos tiedän jo etukäteen, että tulen kirjoittamaan enemmän viikolle, saatan käyttää vaakanäkymää pystyn sijasta.

Päivät on myös helppo jakaa erilaisiin ja välillä jopa yhden viikon sisällä eri kokoisiin tai eri mallisiin laatikoihin, jotka tuovat jo oman kivan estetiikkansa aukeamalle. Nämä ovat myös kätevä tapa lisätä tai vähentää koristeltavan tilan määrää riippuen ihan siitä, kuinka paljon kyseinen viikko / päivä tarvitsee kirjoitustilaa.

Tykästyin myös yhdessä välissä siihe, että minulla on viikolle vaakanäkymä toisella sivulla, usein työajoille lisättynä vielä oma boksisarakkeensa sen lomassa. Toinen sivu oli varattuna puolestaan muistiinpanoille tai viikon to do -listalle, hieman tarpeen mukaan.

Valmiita viikkokittejä voi käyttää myös luodakseen bujoaukeaman. Boksitarroilla ja muilla kitin tarroilla leikittely toi hieman erilaista tekemistä viikkoaukeaman luomiseen ja huomasin ainakin omalla kohdallani, että käytin ihan erilaisia tarroja tehdessäni aukeaman pelkillä kittien tarroilla.

Yksi hauska efekti on päivien sijoittelu hieman miten sattuu. Näissä molemmissa minulla on pohjalla ollut valmiit koristeet, joiden lomaan viikonpäivät on sijoitettu. Toki voi hieman katsoa sen perusteella päivien väliin jäävää tilaa, mitä viikolla on tiedossa, tai sitten varaa vielä erillisen to do -näkymän johonkin väliin. Nämä ovat täysin kiinni siitä, mitkä ovat viikkoaukeaman tarpeet sillä hetkellä.

Omassa bujossani olen käyttänyt hävettävän vähän Dutch dooreja. Se on kuitenkin erittäin kätevä tapa lisätä tilaa viikkoaukeamalle ja itse olenkin lähtökohtaisesti käyttänyt sitä erillisenä muistiinpanoläpyskänä. Tällä tavalla voi myös säästää aikaa ja vaivaa, jos haluaa vaikka koko kuukauden asiat saada näkyviin aukeaman pohjalle: sivuista leikataan hieman pois, jolloin aukeaman pohja tulee näkyviin. Tällä tavalla voi joko tehdä joka päivälle tai joka viikolle oman sivun ja pohjalla näkyy joko esimerkiksi koko viikon tai kuukauden asiat.

Yksi tapa tehdä bujoa on ollut viimeisimpänä ehkä suosikkini, eli käytännössä virallisen bullet journal metodin noudattaminen. Olen joka aamu tai edeltävänä iltana kirjannut yhden päivän asiat (onnekseni olen saanut pidettyä kuitenkin viikon aina per aukeama). Tämä on tietenkin vaatinut sen, että minulla on ollut toimiva future log, sillä viikko on rakentunut muistikirjaan sitä mukaan kuin se on ajallisestikin edennyt. Koristelut olen lähtökohtaisesti tehnyt etukäteen, mutta lisäillyt usein fiiliksen mukaan esimerkiksi tarroja, mikäli tila on näyttänyt omaan silmään liian tyhjältä.

Kuten jo ylempänä mainitsin, pystypäivät ovat se minun juttuni. Näitä erilaisia pystypäivänäkymiä onkin vuosien aikana tullut tehtyä jos jonkilaista ja usein olen myös jättänyt sen suuremmat päivien laatikkomaiset rajaukset tekemättä. Näissäkin kuitenkin selkeästi olen mennyt tarve edellä ja välillä koristelut ovat olleet ihan minimissä ja välillä tulee fiilis laittaa aukeamalle paljon tarroja: ja kumpikin tapa on täysin okei.

Toivottavasti näistä oli teille edes pientä inspiraatiota. Toivon kuitenkin myös, että jokainen joka on tuijotellut Pinterestin tai Instagramin täydellisiä aukeamia, muistaa sen, ettei kannata verrata sitä omaa tekemistä ja omaa bujoa suoraan näihin. Minä ainakin itse joskus tähän olen syyllistynyt ja vieläkin katson haikeana upeita maalauksia, joita ihmiset lisäilevät bujo aukeamiinsa (harjoitus tekee mestarin!). Tämän harrastuksen on tarkoitus olla arjen apuri ja jokainen bujo on kuitenkin tekijänsä näköinen, mikä onkin tässä parasta.

Aivan ihanaa loppuvuotta jokaiselle!

– Laura

Kuinka minä kesytin kaaoksen?

Kirjekuoren kulmaan raapustettuja puhelinnumeroita, hukkaan joutuvia post it -lappuja, tapaamisia, jotka unohtuvat tai tuplabookkauksia. Tätä mun elämä on ollut vuosia: tuskattuttavaa kaaosta. Taisin löytää Kalenterimanian jo viitisen vuotta sitten (vai neljä, onko sillä niin väliä?) ja sen myötä olen kokeillut lukemattomia erilaisia kalentereita. Traveler’s Notebookit eli TN:t, Mambin (Me and My Big Ideas), valmiskalenterit, palannut takaisin lippulappusotkuun ja aloittanut kierroksen alusta. Eli ihan käsittämätön määrä turhautumista, hukkaan heitettyä rahaa, eikä mistään silti ole ollut minulle apua. Rakastan listoja, taulukoita ja selkeyttä, vaikka itse olen yksi sekametelisoppa.  

Kerta toisensa jälkeen lueskelin Bullet Journal -menetelmästä ja tilasin Ryder Carrolin kirjan. Aloitin siis ihan alusta: luin kirjan ja tein muistiinpanoja. Tilasin ensimmäisen Nuunani (tai oikeastaan kolme, koska en osannut päättää), hypistelin niitä ja lopulta uskalsin vetää ensimmäiset viivat valitsemaani vihkoon. Ensin tein orjallisesti Carrolin ohjeilla sisällysluetteloa ja avain -listan (key list). Käytännössä ne ovat minulle täysin turhat ja mieluummin merkkaan asioita sivuihin laitetuilla washiteipeillä, klemmareilla ja vastaavilla merkeillä. Yhdessä kohtaa jätin kuukausinäkymän pois kuun alusta, mutta se oli virhe. Onneksi se virhe oli helppo paikata seuraavalla kuulla. Future log on tärkeä, vaikka minulla suhteellisen vähän onkin pitkän ajan päähän sijoittuvia merkattavia menoja. Mutta sitten kun on, niin ne ovatkin todella tärkeitä. En todellakaan muista ensi kesänä, että Mersu pitää katsastaa heinäkuussa.  

Bujon loistavuus on sen muokkautuvuudessa. Jokainen bujo näyttää tekijältään. Omani tärkeimpiä aukeamia on esimerkiksi listat ensi vuoden vasikoiden nimiehdotuksista. Lasten terapia-asiat ja “muista ostaa T:lle uudet kumisaappaat” kulkee mukana siinä missä ensi viikon hierojan ajankohta ja suunnitelmat miehen joululahjoista. Ensimmäisen oikean bujoni aloitin huhtikuussa. Olen kohta kuluttanut muistikirjan täyteen, joten tammikuusta on ihana aloittaa taas puhtaalta pöydältä uuteen muistikirjaan.

Tai miten määritellään puhdas, ensi vuoden bujon rakennetta aloin hahmotella jo elokuussa, ensimmäiset aukeamat tein syyskuussa ja tätä kirjottaessa tammikuun kk-aukeama on valmis ja osa viikkoaukeamista. Olen varma, että ensi vuoden vihkoon tulee vähemmän hutiaukeamia, kun ensimmäiseen, mutta takuulla tulen tekemään erilaisia turhia sivuja. Mutta se ei haittaa. Se on elämää.  Oman bujoni koristelu menee laidasta laitaan, välillä hyvin minimalistista, välillä “parempi överit kun vajarit”, aina kulloisenkin fiiliksen mukaan. Siitä voisi kirjoittaa pitkästi, mutta se on tässä kohtaa sivuseikka. 

Ihan yhdellä muistikirjalla en kuitenkaan pärjää. Bujo on turhan massiivinen käsilaukussa kannettavaksi, joten kukkarokalenterina kulkee personal-koon TN, jossa on kalenterivihko ja eräänlainen brain dump -vihko, mihin kirjaan muistiin asiat ja siirrän ne sitten kotona bujoon paikoilleen. Työkalenterina on äärimmäisen yksinkertaistettu bujo vihreässä Letussa (Leuchtturm1917). Se on lähinnä vain Lettuun tehty kalenteri parilla lista-aukeamalla. Lisäksi erikseen on luettujen ja kuunneltujen kirjojen vihko, koska iski yhtenä unettomana yönä askartelufiilis ja tuli mieleen sellainen tehdä. Uutena, hieman takavasemmalta mukaan hiipi keltaiseen Lettuun asettunut Muutos -valmennus, kurssimateriaalimuistiinpanot ja omat mietinnät.  

Oma kokemukseni siis on, että jokaisen kannattaa ainakin kokeilla bujoilua. Siitä on niin helppo tehdä juuri omanlaisensa, ei tarvitse miettiä mistä löytää kalenterin vaakapäivillä tai jollain muulla tietyllä leiskalla. Sen kun tekee siitä sellaisen. Tai vaikka joka kuu erilaisen, niin minä muuten teen. On pari kolme lempileiskaa, mitä käytän useammin, mutta harvemmin kahta kuukautta peräkkäin. Lisäksi kokeilen hyvinkin ennakkoluulottomasti Pinterestistä tai muualta näkemiäni vaihtoehtoja. Mutta en kuitenkaan liikaa tuijota niitä superhienoja kuvia, koska niistä tulee turhia paineita, vaan rävellän omaan tyyliini. Joskus onnistuu ja joskus ei.

– Sini