Avainsana: luovuus

Metsän Aika 2022 – Missä mennään nyt

Postauksen kalenteri on saatu yhteistyössä Metsän Ajan kanssa.

Sain viime vuoden lopulla käsiini tämän vuoden ihanan Metsän Aika -kalenterin. Tuolloin olin hyvin innoissani päästessäni tutustumaan tuohon upeaan, luonnonläheiseen kalenteriin enkä millään malttanut odottaa voivani ottaa sen tämän vuoden alussa käyttöön. Kaikki tammikuussa aloittamani kalenterit eivät suinkaan ole pysyneet aina mukana näin pitkälle vuotta, mutta tämän kohdalla voin ylpeänä ilmoittaa käyttäväni sitä edelleen.

Kalenterissa oli minulle ennestään suhteellisen vieras viikkonäkymä, joten en osannut yhtään ajatella, miten tulisimme sen kanssa toimeen. Hyvin nopeasti päätin luopua ajatuksesta käyttää orjallisesti päiväruutujen reunoissa olevia kellonaikoja tai ylipäätään noudattaa kauhean tarkasti päiväsarakkeiden rajoja. Minä kun satun olemaan vähän rönsyilevä ja suurpiirteinen ihminen, joten kauhean pikkutarkka ja säntillinen kalenterikoristelu olisi tuntunut hyvin vieraalta. Lisäksi koen sen antavan mukavasti luovuudelle tilaa, kun ei liian tarkkaan mieti, voiko esimerkiksi joku tarra mennä toisen päivän puolelle.

Olen kokenut helpommaksi tehdä jonkinlaisen aukeamapohjan valmiiksi ja täydentää sitä aina sitä mukaa, kun viikolle ilmestyy lisää merkintöjä. Olen myös huomannut noudattavani tämän kalenterin kanssa suhteellisen runsasta koristelutyyliä ja valkoisia tyhjiä kohtia aukeamille näin ollen ei juurikaan jää. Sivureunassa olevaa pystysaraketta olen hyödyntänyt vaihtelevasti. Joskus siihen on saattanut ilmestyä muistiinpanoja tai ostoslistaa, joskus taas olen peittänyt sen kokonaan esimerkiksi tarroilla. Toisinaan taas se on vain jäänyt tyhjäksi kokonaan. Samaten on käynyt alareunan viivoitetulle osiolle. Jos en keksi siihen mitään täytettä, annan sen olla tyhjänä. Alussa tämä häiritsi minua kovasti, koska haluaisin olla se ihminen, jonka kalenterisivut ovat täynnä tekstiä, täynnä elämää ja tapahtumia. Aina toisinaan olenkin, mutta huomasin hyvin nopeasti, että eivät ne sivut pakottamalla täyty, joten päätin olla stressaamatta asiasta ja mennä täysin fiilispohjalta.

Fiilistelyyn tämä kalenteri sopiikin täydellisesti. En vain meinaa saada tarpeekseni ihanista metsäaiheisista kuvituksista, joita kalenteri on pullollaan. Ne ovat yksinkertaisesti niin kauniita, että palaan aina välillä oikein erikseen ihastelemaan niitä ja lukemaan niiden ohessa olevia tekstejä. Kalenterin kaunis ulkonäkö onkin varmaan yksi iso tekijä siinä, miksi olen pysynyt sen parissa näin kauan. Se on ihan käsittämättömän inspiroiva.

Luulen, että inspiraatio herää vielä enemmän syksyä kohti mentäessä. Syksy on aina ollut minun mielestäni niin sanotusti parasta kalenteriaikaa, koska syksyn värit ja tunnelma herättävät minussa jotain sellaista, mitä muut vuodenajat eivät. Vaikka toisaalta olen myös sillä kannalla, että jokaisessa vuodenajassa on oma tunnelmansa.

Päätin tämän postauksen kunniaksi (ja aivan liian pitkään kestäneen maalaustauon selättääkseni) kokeilla, miten Metsän Aika -kalenterin sivut kestävät vesivärejä. Maalasin muutaman hyvin yksinkertaisen puurykelmän eri sävyisillä vihreillä ja odotin hieman kauhuissanikin, miten kalenterin sivut reagoivat. Ilokseni huomasin, että vesivärit eivät tulleet läpi juuri lainkaan. Jos olisin innostunut lotraamaan vedellä oikein kunnolla, olisi tilanne toki voinut olla toinen, mutta ainakin tämä kokeilu oli varsin onnistunut sen suhteen. Luulenpa, että tästä rohkaistuneena vesivärejä tullaan näkemään tämän kalenterin sivuilla jatkossa useamminkin.

Kaiken kaikkiaan olen ollut niin tyytyväinen tähän kalenteriin, että harkitsen vakavasti sen hankkimista itselleni myös ensi vuodeksi.

-Carita

Erilainen päiväkirja

Tammikuussa 2022 osallistuin Art-Hubin taidepäiväkirjakurssille. Vaihtoehtoina oli akryyli- tai akvarellikurssi. Valitsin akryylikurssin.

Kurssi kesti kolme viikkoa, joka aamu oli sähköpostissa uusi tehtävä videon muodossa. Kun on maksanut tuon kurssin, niin on mahdollisuus osallistua kerran viikossa järjestettyyn yhteismaalaushetkeen ( yksi tunti), missä kokoontuvat Zoomin välityksellä kaikki halukkaat maalaamaan.

Kurssin vetäjä pohjustaa illan aiheeseen ja pitää mindfulness-harjoituksen.

”Luova tekeminen rauhoittaa mieltä ja vähentää stressiä. Harjoitukset aktivoivat luovaa ajattelua ja edistävät kokonaisvaltaista hyvinvointia. Pääpaino on omassa ilmaisussa, kokeilemisessa, tässä hetkessä olemisessa ja intuitiossa. Jokainen voi löytää oman luovuutensa.” Lainaus Art-Hubin kurssiesittelystä.

”Taiteen tehtävä on luoda uutta. Taide syntyy luovuudesta.”

Maalaushetki on hyvä hetki nollata päivän tapahtumia ja maalata illan aiheesta, olla vain siinä hetkessä. Itse olen tykännyt maalaushetkistä tosi paljon, niistä oletkin saattanut nähdän maininnan Kalenterimania-ryhmän off-keskusteluissa.

Kerran kuussa saadaan kutsua ystäviä tutustumaan maalaushetkeen, kun on seuraava mahdollisuus kutsua laitan linkin taas ryhmään.

Tässä piti kirjoittaa joku asia, huoli tai ikävä asia jonkun muodon sisään ja sen ympärille piti luoda kauneutta.

Tee työ mistä tulisi sanomista, huono, sekasotku. Mulla on oikeus maalata miten huvittaa, mitä huvittaa.

Aiheena oli sanaparit : metsä – punainen, taivas – musta, niitty – sininen, vuori – violetti.

Ympyrä, voiko muotoa piirtämällä vaikuttaa mielentilaan?

Aiheena oli ihana taideteos. Aloitettiin piirtämällä paperille viivoja, valittiin värit, joista pidetään ja maalattiin kuviot.

”Hymy kasvoille, rento ja hyväksyvä meininki ja ei kun maalailemaan.”
Tässä on yksi tapa mihin voi käyttää työnantajan myöntämiä ePassi- tai muita vastaavia rahoja.

Aurinkoisia kevät päiviä kaikille,
Erja