Avainsana: maanantai

Uuden matkassa

Kalenteri saatu yhteistyönä Ainoalta, Kalenteri 2024 – Annika Välimäki.

Sain viime elokuussa Ainoalta yhteistyönä Annika Välimäen kalenterin vuodelle 2024, joka on ihan uusi tuttavuus itselleni. Tein siitä silloin esittelyn blogiin, voit lukea sen tästä. Tässä postauksessa katsotaan miten yhteiselomme on lähtenyt käyntiin nyt, kun viimein sain ”hänet” käyttöön.

Kansi on ihana laventelin sävyinen, mikä on osoittautunut todella vaikeaksi kuvattavaksi. Oikean värisävyn saaminen kotikonstein on haastavaa, mutta rakastan väriä silti. Laitoin kanteen vielä liilat PET-teippisyreenit tekemään siitä omani ja tunnistettavan. Liila sattuu olemaan yksi lempivärini.

Kautta aikain tuunaukseni ovat lähteneet washi-teipeistä ja edelleen hamuan ne ensimmäiseksi eteeni. Viimeaikoina olen käyttänyt paljon washi-sampleja, jotta saisin varastoani pienemmäksi. Kalenterin viikkoasettelu on niin erilainen, että jännitti asetella teippejä, kun en tiedä vielä mistä tyylistä pidän. Koitin myös tehdä tavasta poiketen aukeaman pelkillä tarroilla, mutta muutama washi tuntuu aina eksyvän joukkoon. Takasivulle testailin mustat lempikynäni ja näin tiedän, että kaikkia uskaltaa käyttää huolettomasti tämän kalenterin kanssa. Koitan jättää aluksi viikkosivuille enemmän tyhjää, jotta opin, paljonko tilaa tarvitsen. Tarroja saa aina lisättyä myöhemmin päivien kuluessa.

Ekojen viikkotuunausten lisäksi heti alkuun lisäsin muutaman tracker-tabin (asioiden seuranta) muistiinpanosivuille (joita on runsas määrä). Ensimmäisenä tein lukutrackerin, jossa seuraan kaveripiirin lukuhaastetta, 2024 luetut kirjat ja päiväkohtaista lukuaikatrackeria, jotka on jaettu jokaiselle kuukaudelle. Nämä sivut onnistuivat mielestäni todella kivasti.

Lisäsin myös tabit liikunnalle ja muille eläville muistiinpanoille. Käyn kerran viikossa personal tranerilla ja seuraan omaa aktiivisuuttani kuntoutumiseni saralla. Kuntoutumisesta olenkin kertonut perjantaipäiväkirjassa. Kalenterissa on kaksi merkkinauhaa ja toista pidän trackereiden välissä, toista kuluvan viikon välissä. Näin kuluvan viikon ja seurattavien asioiden toimittaminen käy vaivattomasti.

Kuukausiaukeamalle inspiraatiolauseen alle koitan aina kirjoittaa jotain kannustavaa ja tsemppaavaa. Koitan mennä positiivisuus edellä tämän kauniin kalenterin kanssa. Nähtäväksi jää pysyykö tyyli vai muuttuuko se matkan aikana. Ihanaa alkavaa viikkoa!
– Tia

Tule jo kevät

Talvi on ollut luminen ja kaunis, minkä vuoksi lyhkäisiä päiviä ja pimeyttä on tällä kertaa jaksanut jotenkin erityisen hyvin. Varsinkaan marraskuu ei tuntunut minulle niin pahalta kuin useampana aiempana vuonna, vaan suorastaan nautin talven fiilistelystä, kynttilöistä ja tunnelmasta.

Nyt vuodenvaihteen jälkeen on kuitenkin selvästi mieleen hiipinyt hyvin vahvana kaipuu keväästä. Tammikuu on tuntunut kovin pitkältä, vaikka lumesta ollaan saatu nauttia edelleen ja päivät ovat alkaneet hiljalleen pidetä. Mieli on selkeästi jo askeleen edellä, ja mielelläni kelaisinkin aikaa esimerkiksi maaliskuuhun. Ehkäpä tämä onkin juuri se kaikkein suurin ongelma Suomen talvissa. Ei se, että niitä on, vaan se, että niillä on välillä taipumus tuntua ihan ekstrapitkiltä.

Huomaan kevätkaipuun näkyvän myös tekemisissäni. Marraskuu on tyypillisesti näyttäynyt kalenterissakin tummana, joskus jopa vähän synkkänä. Se on sisältänyt paljon avaruutta ja tähtiä sekä mystiikkaa. Talvisten koristeisen kulta-aikaa minun kalenterissani on selvästi joulukuu. Nyt vuodenvaihteen jälkeen olen huomaamattani siirtänyt kalenteriakin valoisampaan ja hempeämpään suuntaan. Tummat värit ovat vaihtuneet pastelleihin ja avaruusteeman sijasta kalenteria koristavat kukkaset.

Tuntuu vähän hullunkuriseltakin, että ulkona on vielä täysi talvi päällä, mutta kalenterini on yhtä kukkaloistoa ja hempeitä värejä. Ehkäpä se on kuitenkin jokin mielen keino yrittää viestiä, että hei, jaksa vielä hetki. Ollaan selvästi jo menossa parempaan suuntaan, mutta ihan vielä ei olla perillä.

Joskus ajattelin, että kalenterin täytyy vastata vallitsevaa vuodenaikaa. Nykyään ajattelen, että sen täytyy vastata juuri sitä fiilistä, mikä itsellä milloinkin on. Vaikka se sitten tarkoittaisi kukkaniittyjä keskellä tammikuun kovimpia pakkasia.

Kivaa alkanutta vuotta ja kevään odotusta kaikille,
Carita