Avainsana: maanantaipostaus

Tule jo kevät

Talvi on ollut luminen ja kaunis, minkä vuoksi lyhkäisiä päiviä ja pimeyttä on tällä kertaa jaksanut jotenkin erityisen hyvin. Varsinkaan marraskuu ei tuntunut minulle niin pahalta kuin useampana aiempana vuonna, vaan suorastaan nautin talven fiilistelystä, kynttilöistä ja tunnelmasta.

Nyt vuodenvaihteen jälkeen on kuitenkin selvästi mieleen hiipinyt hyvin vahvana kaipuu keväästä. Tammikuu on tuntunut kovin pitkältä, vaikka lumesta ollaan saatu nauttia edelleen ja päivät ovat alkaneet hiljalleen pidetä. Mieli on selkeästi jo askeleen edellä, ja mielelläni kelaisinkin aikaa esimerkiksi maaliskuuhun. Ehkäpä tämä onkin juuri se kaikkein suurin ongelma Suomen talvissa. Ei se, että niitä on, vaan se, että niillä on välillä taipumus tuntua ihan ekstrapitkiltä.

Huomaan kevätkaipuun näkyvän myös tekemisissäni. Marraskuu on tyypillisesti näyttäynyt kalenterissakin tummana, joskus jopa vähän synkkänä. Se on sisältänyt paljon avaruutta ja tähtiä sekä mystiikkaa. Talvisten koristeisen kulta-aikaa minun kalenterissani on selvästi joulukuu. Nyt vuodenvaihteen jälkeen olen huomaamattani siirtänyt kalenteriakin valoisampaan ja hempeämpään suuntaan. Tummat värit ovat vaihtuneet pastelleihin ja avaruusteeman sijasta kalenteria koristavat kukkaset.

Tuntuu vähän hullunkuriseltakin, että ulkona on vielä täysi talvi päällä, mutta kalenterini on yhtä kukkaloistoa ja hempeitä värejä. Ehkäpä se on kuitenkin jokin mielen keino yrittää viestiä, että hei, jaksa vielä hetki. Ollaan selvästi jo menossa parempaan suuntaan, mutta ihan vielä ei olla perillä.

Joskus ajattelin, että kalenterin täytyy vastata vallitsevaa vuodenaikaa. Nykyään ajattelen, että sen täytyy vastata juuri sitä fiilistä, mikä itsellä milloinkin on. Vaikka se sitten tarkoittaisi kukkaniittyjä keskellä tammikuun kovimpia pakkasia.

Kivaa alkanutta vuotta ja kevään odotusta kaikille,
Carita

Tuunattavat mukana matkalla

Postauksessa näkyvät kalenterit saatu yhteistyössä Ajastolta.

Mukavaa marraskuista maanantaita ja terveiset täältä reissun päältä vielä tovin aikaa. Hetken olenkin ollut maniajutuista hieman taka-alalla, mutta nopeammin kuin huomaattekaan, joulukuun alusta olen jo takaisin täysissä tohinoissa. Reissussa ollessa kalenteri ja päiväkirja ovat kuin huomaamatta tulleet todella tarpeeseen ja toimivat matkan jälkeen niitä selaillessa erinomaisina aikakapseleina matkalla koetuista asioista. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että olen kaikista mahdollisista reissun päällä muuttuvista tilanteista huolimatta kirjoittanut menemisiäni, tekemisiäni ja tuntemuksiani muistiin, koska niitä ei voi missään valuutassa mitata, vaan ovat todellakin korvaamattomia kokemuksia.

Näin jälkikäteen pohdittuna matkalle valmistautumiseni tapahtui hyvin kaaoottisissa tunnelmissa. Lähtöaamuna sulloin vielä erittäin epämääräisen kasan tuunausjuttuja kangaskassiin. Hauska tapahtuma sattuikin heti Helsinki-Vantaan lentokentän turvatarkastuksessa, kun käsimatkatavaroiden läpivalaisun jälkeen virkailija halusi katsoa tarkemmin erään peltirasian sisältöä, joka tietysti oli tuossa kangaskassissa kaikkein alimmaisena ja sisälsi ylläripylläri washisampleja.

Edellä mainitun washirasian lisäksi otin mukaani Note Minin 2023, Kamun 2023-2024, art journalin, muistikirjan, listavihkon, Fiskarsin pienet suorakärkiset sakset, UHU-liimapuikon, Tacky Glue liiman, kaksipuolisen teipin, tarroja, papereita ja kaksi penaalia, jotka sisältävät hyvin kirjavan kokoelman erilaisia kyniä ja tusseja. Lähes kaikkea onkin tullut reissun aikana käytettyä, mutta ihan ne perusvälineet ja -materiaalit olen kokenut kaikista tarpeellisimmiksi, kuten hyvän kynän, sakset ja liiman. Matkan varrelta on myös mukaani tarttunut washeja, tarroja ja papereita, kuten erilaisia esitteitä, joita olen hyödyntänyt jo reissun päällä tapahtuneissa tuunailuissa. Kuinka kattavan tuunausmateriaaliarsenaalin sinä otat matkallesi mukaan?

Hyvää viikon alkua just sulle!
Reissuterveisin Aliisa