Avainsana: Mimmimaija

Missä tuunaan – Inka

MAINOS kuvissa näkyvä Project 365 saatu Ajastolta.

Helou helou helou! Nyt meneillään olevassa haastepostaus-sarjassa kurkitaan, millaisissa tiloissa ylläpidon tyypit tuunailevat. Ajattelin itse että tästä saan varmasti hyvän motivaation työpisteen raivaamiselle ja siivoamiselle, niin pääsee esittelemään sitten oikein nättiä järjestystä! Noh, kuvat puhukoon puolestaan tämän toteuttamisen onnistumisen suhteen…

Niin – ei tullut lavastettua jämptiä järjestystä, vaan tuli kasojen rakentajille vertaistuki-kuvia! Pöydän ja lipaston etureunat toki ovat mukavasti näkyvissä, mutta sekin johtuu rehellisyyden nimissä pääosin talouden taaperosta. Mikäli etureunalla jotain mukavaa olisi näkösällä, löytyisi se pian lattialta. Tai pyykkikorista. Tai eteisestä kenkien sekaan jemmattuna.

Työpöytä itsessään on niin täynnä kaikenmaailman silppua ja nippelinappeleita, etten ole 100% varma mitä kaikkea keoista löytyykään. Sen sijaan pienen valkean lipaston sisukset ovat järjestyksessä, kiitos lapsen uteliaisuutta rajoittavan kenkälusikka-patenttiratkaisun. Vetolaatikot ovat syöneet sisäänsä säilöön washit, kimalleliimat, die cutsit, isommat liimat ja kaksipuoliteippien varaston. Lipaston päälitasolla on laatikossa tarrat ja tarrakirjat, tai ainakin ne tarrat jotka eivät ole levinneet pitkin pöytää. Ideana on ollu pitää tässä pikkulaatikostossa pöydän vieressä usein tarvittavia tykötarpeita, kätevästi käden ulottuvilla.

Korkeammasta turkoosista lipastosta taas löytyy hieman harvemmin käytettyjä asioita: maalit, musteet, sapluunat, paperit & paperikot, nauhoja, korttipohjia ja kirjekuoria. Tälle lipastolle en ole vielä keksinyt pitävää lukitusratkaisua taaperon tutkimista hillitäkseni, kenties liimaan tämän vielä jesarilla joku kaunis päivä kokonaan lukkoon!

Pöydällä itsessään KUULUISI olla paikat kynätelineelle, kori aktiivisimmin käytössä oleville kamppeille ja pienempi korilaatikko pikkusälälle. Pöytätason alla olevassa vetolaatikossa on koti klipsuille, eniten käytetyille liimoille, kaksipuoliteipille ja muutamille muilla usein käytetyille pikkutavaroille.

Roskakori-asia on vielä ratkaisematta, ja sillä selitän nyt pöydälle kynätelineen juureen kertynyttä roskakasaa… Aiemmin työpisteeni oli nykyisessä makuuhuoneessamme, mutta huonejärjestyksen vaihtuessa muutin hieman pakon edestä olohuoneeseen. Tuntuu etten oikein saa asioita vieläkään asettumaan halutulla tavalla uuteen pisteeseen, vaikka onhan tässä useita kuukausia jo pulattu. Mutta kyllä se siitä, kyllä se siitä!

Karkkipaperi joka on matkalla joidenkin kansien väliin muistoksi, täysi mini art journal, uusi ihana Project 365, lehtileikkeitä, paperisilppua – muunmuassa niistä on mun työpiste just nyt tehty!

-Inka

Höpötipöö ja muita kuulumisia

MAINOS, postauksessa näkyvä muistikirja saatu Ajastolta.

Höpötipöö, siinäpä sana, jota ennen kulunutta vuotta tuli harvemmin käytettyä ja nykyisin sitten senkin edestä. Vauvavuosi on nimittäin nyt taputeltu, ja nyt löytyy kotoa valtuutettuna tuunailuassistenttinani virallisesti taapero. Assistentin tuunailut tosin on vielä, kuten ehkä arvata saattaa, hieman nopealentoisia. Allekirjoittanut on sitkeästi tasaisin väliajoin tarjonnut kynää lapsosensa käteen, mutta piirtelylysti loppuu vielä hyvin nopeasti taidetarvikkeen yrittäessä eksyä suuhun. On tuo teletappi kuitenkin jo vähän kalenteriakin saanut tuunata, kuten *tässä postauksessa*. Alempana näkyy kuvassa viimeisin taideteos, joka Ajaston muistikirjan sivulle ilmestyi.

Omat tuunailut ovat painottuneet kalenterin nopeisiin koristeluihin ja vauvakirjan täyttelyyn, ja suuremmat artteilut ovat jääneet taka-alalle. Kaipailen jo hieman maalien ja mömmöjen parissa läträämään, mutta nyt ei ole arki tehnyt sellaiselle sotkottelemiselle sopivaa aikaa. Tai siis minä itse en ole ottanut sitä aikaa siihen, omat hetken on kuluneet muihin asioihin… Ja se on ihan täysin okei, sitä koitan itsellenikin jankuttaa. Maalailuun ja yhtäjaksoiseen luomiseen uppoutumiseen varmasti tulee vielä olemaan aikaa, vaikkei sitä juuri nyt olisikaan.

Vauvakirjanani on, kuten jo aiemminkin on blogissa näkynyt, Oot niin ihana -vauvakirja, jota RAKASTAN. Sitä on ollut mukava täytellä, ja keksiä oma tapansa täyttää sivuja. Seuraava harrastusprojektini voisikin olla tuunata itse kansien väliin ”jatko-osa” -sivuja tuleville vuosille, nyt kun kuukausisivut ovat jo tulleet käytetyiksi. Tai sitten päädyn investoimaan valmiisiin lisäsivuihin, ken tietää!

Ihanaa ja aurinkoista kevättä,

♡ :llä Inka

Ps. Ihanaa ensimmäistä syntymäpäivää rakas pallopääni, vaikket sinä tätä postausta voikaan vielä lukea. ♡