Avainsana: minun kalenterini

Siirtyminen bujosta planneriin – elämäni paras asia

Täällä kirjoittelee Aleksi, entinen vannoutunut bujoilija.

Joulukuussa olin yhdessä pikkujoulumiitissä. Olin jo hetken pohtinut, että onko bullet journal enää se just mun juttu. Kyseisessä miitissä monella oli Happy Planner ja ajatus alkoi muotoutua. Mukana oli monia epävarmuuksia; osaisinko koristella Happy Planneria, kun olin tottunut bujoon ja sen muokattavuuteen, pystyisinkö mukautumaan renkaisiin, entä sitten hinta? Koska tottahan se on, että Happy Plannerilla osaa olla melko suolainen hinta ainakin, jos haluaa boksin kuten minä halusin…

Tammikuun alussa opintolaina tuli ja olin jo koonnut valmiiksi ostoslistan. Klemmarikellariin lähti yli sadan euron tilaus, mukanaan myös iki-ihana budjettiboksi. Tilausta sain odotella aikani, mutta samalla ehkä sain myös hiukan malttia ja pohdittua, miten lähtisin totuttelemaan itseäni kyseiseen kalenteriin.

Kalenterimanian facebookryhmään tein livelähetyksen, kun paketti saapui ja kerroinkin hieman ensifiiliksiä sen loppupuolella. Ensifiilikset oli tiivistetysti hämmennys, ilo, ihmetys ja ehkä epäuskokin. Toisaalta halusin uskoa tottuvani valmiskalenteriin, toisaalta pelkäsin hyvin paljon sitä, että mitä jos en opikaan elämään Happy Plannerin kanssa ja joudun keksimään jotain muuta ja myymään tuon pois. Paluu olisi siinä tapauksessa ollut siis takaisin bujoon.

Alku oli vaikein; en esimerkiksi tammikuun kuukausinäkymää osannut tehdä lainkaan, helmikuun meni jo hiukan paremmin. Viikkoaukeamankin tuunaus oli alkuun vaikeaa. Tuntui, että aukeama jäi liian tyhjäksi, vaikka sen täyttikin teksteillä. Lopulta totesin, että oikeastaan on kivaa vaihtelua saada hiukan tyhjemmät viikkonäkymät. Usein bujossa on kuitenkin ollut aukeama täynnä tekstiä ja muistiinpanoja. Toki tässä ei ole samanlaista mahdollisuutta saada enemmän tilaa yksittäiselle päivälle, jos silloin tiedossa paljon muistiinpanoja, jotka tykkään kirjoittaa nimenomaan kalenteriin, mutta muista päivistä saa napattua tarvittavan tilan suhteellisen mukavasti.

Näin kuukauden käytön jälkeen jälki alkaa kuitenkin olla jo hyvää. Erityisesti olen ihastunut ystävänpäiväviikkooni, jolloin käytin washiteippejä eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin – eikä samaa mahdollisuutta olisi välttämättä tullut bujon kanssa. Tai ainakaan ideaa.

Kalenterin koristelu vaatii harjoittelua, joka mulla alkaa tulla vähitellen luonnostaan. Ideoita saa myös kanssamanialaisilta.

Ensimmäisen parin viikon koristelun jälkeen kuvittelin tarvitsevani viikkokittejä eli tietyllä teemalla suunniteltuja tarrasettejä, jotka saa helposti asetettua yhdelle viikolle. Tässä vaiheessa alkaa kuitenkin olla sellainen olo, että kitit ehkä jopa rajoittavat. Enemmän käytän lähinnä washeja ja erilaisia boksitarroja sekä yksittäisiä kuvia/quoteja täyttämään tyhjempiä päiviä. Tai ainakin näin toteutettuna tulee omasta mielestäni hienompia aukeamia!

Happy Planner ylitti siis täysin odotukseni. Olin epäileväinen monen asian suhteen, mutta lopulta olen erittäin tyytyväinen tähän. Olen myös tottunut hyvin nopeasti tämän käyttöön. Tällä hetkellä ei hirveästi ole menoja, joten ne harvat kirjoitan lyijykynällä viikkonäkymään tai sitten ne ovat kännykässä muistissa. Viikkoaukeaman koristeltuani kirjaan ne ylös oikeisiin kohtiin. Lisäksi olen huomannut ilokseni, että tästä on tullut myös hiukan päiväkirjamainen. Minua ei enää haittaa se, että kirjaan juttuja ylös jälkikäteen, vaan sen sijaan nyt tuntuu, että tästä tulee oikeasti kalenteri, jossa pysyy upeat muistot ylhäällä ja jota voi selata muutaman vuoden kuluttua ja muistella kunnolla vuotta – ei vain menojen ja hassujen kokousmuistiinpanojen kautta.

Tykkään ja paljon! Ehkä viimein se niin sanottu planner peace on saapunut mullekin! Vielä jos uuden kannen saisin joko tehtyä tai hankittua (jotain… vähemmän pinkkiä), niin tämä kalenteri olisi täydellinen.

Aleksi

Miten kaaokseen saatiin joku tolkku?

Minähän olen ollut juuri se, joka kirjoitti muistiinpanot ja tapaamiset johonkin kirjekuoren kulmaan ja hukkasi sen sitten heti seuraavassa käänteessä. Ihan tavalliseksi tuli ne puhelut, kun neuvolasta soitettiin ”sä et taida olla tulossa, kun ei vieläkään näy” ja vastaukseksi jouduin toteamaan ”Ai kato joo, tota, voitasko siirtää ens viikolle?”

Kolme lasta neuvoloineen ja muine tapaamisineen, maatila ja sen kautta tulevat lukemattomat kokoukset, palaverit, tapaamiset ja se aika vähä oma elämä mihin ehtii. Isännän kaikki menot. Ei tuo paletti pysynyt kasassa pelkkien post it -lappujen varassa.

Jo vuosi sitten eräs sukuun saatu naisihminen puhui mulle bullet journalista. Asiaa silloin hetken tutkin, mutta sehän jäi sitten kaiken säätämisen keskellä unohduksiin. Johonkin takaraivoon asia kuitenkin jäi kytemään, sillä viime syksyllä juttu pomppas uudestaan mieleen. Kyselin asiasta hieman enemmän ja tultiin siihen tulokseen, että perinteinen, muistikirjamainen bujo ei ole mun juttu. Tästä päädyttiin mietinnän jälkeen Traveler’s notebookiin. Kyllä, siinä se on! Selasin nettikauppoja ja löysin omannäköiseni kannet – tai kolmet, jos totta puhutaan. Kalenteri ja pakolliset muistettavat yhteen kokonaisuuteen ja parit kannet vihkoineen sitten erinäisille muille asioille, kuten lasten jutuille. Yhdessä TN:ssäni on vain harrastusjuttuja. Olin kovin tyytyväinen pari kuukautta.
Sitten tuli rinnalle Nuuna, kaunis ja oikein hehkuvan värinen Nuuna. En vieläkään bujoile, vaan Nuuna on saanut sisuksiinsa kaikki listat, suunnitelmat ja trackerit.

Ei vaan ollut kalenterirauha vieläkään balanssissa näidenkään jälkeen, ja jotain uupui vieäkin. Huomasin selaavani kauppojen sivuja edestakaisin, ja aina päätyväni MAMBI:n tuotteisiin. Ja sieltähän se yksi keskiviikkoilta sitten iski silmille; Happy Planner Super Mom! Siihen lisäksi vielä parit lisäinsertit ja aika iso kasa tarroja. Sain tuon Happy Plannerin kynsiini kaksi päivää sitten ja voin sanoa, että kalenterirauha on nyt saavutettu. Pikalistana toimii pikkuinen violetti Leuchtturm1917. Siihen tulee kaikki viikon tylsät hommat, jotka sitten iloisena vedän yli kun ne on tehty. Hyvin palkitsevaa sellainen, kun oikeasti näkee, että tälläkin viikolla on tullut jotain tehtyä, vaikka itsestä tuntuu, ettei mitään ole saanut aikaan.

Ottakaa kaaosta niskasta kiinni ja jos yksi kalenteri ei riitä, niin hommatkaa monta. Missään ei ole määritelty, paljonko saa olla kalentereita tai vihkoja, kunhan saat elämäsi järjestykseen.

Elämän keskeltä, Sini S