Avainsana: oma juttu

Sannan matka Kalenterimaniassa

Moi! Mä kerron teille nyt oman tarinani. Olipa kerran sellainen heikko hetki live-elämässäni, sellainen fiilis mikä varmaan jokaiselle äidille tulee joskus. On niin väsynyt arkeen ja arjen pyörittämiseen, että toivoo voivansa vaan kadota johonkin parin kuukauden lomalle. Ajattelin sitten, että kyselen muilta äideiltä yhdessä Facebook-ryhmässä, että mitä ne tekee kun tuntuu että ei vaan jaksa. Millä piristää itseään tyyliin nollabudjetilla?

Monelta tulikin vastauksia kynttiläillallisesta suklaalevyn syömiseen ja saunomiseen, kynsien lakkaukseen ym. Tavallaan kivalta kuulosti kaikki, mutta ehdotuksissa oli monta muttaa. Meillä ei oo saunaa, ei voi polttaa kynttilöitä, kun hömelöt koirat varmaan tönäisisi pöytää niin, että kynttilät kaatuisi. Enkä ole osannut koskaan kaunistautua millään muotoa jne. Sitten ihanaakin ihanampi Anna-Johanna vinkkasi kalenterituunauksesta. Olin että täh, mikä/mitä se on? Googlailin hieman ja heti alkoi tuntua, että joo, tämähän voisi ollakin kivaa, ja laitoin liittymispyyntöä Kalenterimania ryhmään. Seuraavaksi googlailin kaikenlaista aiheesta ja ryhmään päästyäni minua vietiin. Ryhmä täynnä ihanaa positiivisuutta, ryhmä täynnä ihania ihmisiä. Jonkun julkasun teinkin ryhmään siinä heti ihan alkumetreillä ja moni ihana ihminen ilmoitti haluavansa lähettää minulle happy mailia. Saamieni happymailien avulla pääsin ihanasti alkuun tuunailussa, rahat kun olivat kutakuinkin nollissa.

Nyt on hetki tässä harrastuksessa mukana roikuttu, alkuun Elämäni vuosi -kalenterilla. Aika nopeesti sitten alkoi himottaa Happy Planner ja oman kalenterin tekeminen ensi vuodelle. Jossakin vaiheessa sain sitten käsiini sen Happy Plannerinkin ja Elämäni vuosi jäi taka-alalle. Hokasin, että tavallaanhan mulla on ollu pitkin elämääni eväät tähän harrastukseen, mutta en ole osannut yhdistää harrastuksiani yhteen. Tarroja olen aina tykännyt katsella ja yhdelle kalenterille teinkin itse kannet joskus vuosia sitten. Olen myös tuunannut kannet yhteen A5-kansioon (tämä kuva löytyi vanhoista kuvista, tehty tilkkumaalaustekniikalla), ja se sisälsi Burden kalenterin ja muita tärkeitä juttuja.

Aika alkuvaiheessa tein kannet myös Elämäni vuosi -kalenterille, jotka ovatkin vilahdelleet lataamissani kuvissa Kalenterimaniassa. Tuunaukseen etsin mainoslehdistä kuvia, ostin joitain markettitarroja ja pohdin koko ajan, mitä vielä voisin hyödyntää jotenkin tässä harrastuksesa.

Tärkein aarteeni ovat nuo minun kalenterikoruni, kun tietysti jossain kohtaa alkoivat sellaisetkin himottaa. Olin nähnyt niin ihania koruja ihmisillä. Pitkään etsin ja mietin, että millainen koru olisi minun näköinen. Eräänä päivänä pojat toivat koulussa tekemänsä avaimenperät kotiin ja ne nähdessäni palaset loksahtivat paikoilleen. Tiesin heti, että siinä ovat nyt minun kalenterikoruni!

Kun minulla ei ole rahaa ostaa tarroja, mutta kankaita on nurkkiin kertynyt ja on taitoa ommella. Niin keksin sitten eräänä päivänä huhuilla ryhmässä, että haluaisiko joku vaihtaa tarroja johonki ommeltuun. Moni halusikin, ja nämä ompeluksista saadut Happy mailit ovat ollet minulle iso pelastus, joiden avulla pääsin niin ihanasti aloittelemaan tätä harrastusta.

Tarroja alkoikin sitten kertyä kivasti ja ostinkin hologrammikuoria Tokmannilta, että laitan tarrat niihin. Melko nopeasti kuitenkin totesin, että ne ovat hankalat käytössä ja aloinkin miettiä, mikä olisi helppo ja kiva tapa kaikki tarra ihanuudet säilyttää. Sen mietinnän myötä syntyi tämä tarrakirja ja myöhemmin sitten näille markettitarroille oma pikkuinen tarrakirjansa.

Käsillä tekeminen on aina ollut minulle tärkeätä, mutta tämä on jotenkin niin erilaista, mieltä rauhottavaa. On kivaa, kun tätä voin tehdä kotona, kahvilassa (miitit) tai missä vaan!

Nauttikaa tästä ihanasta harrastuksesta, puhukaa muille siitä (osa haluaa kokeilla ja osa tyrmää heti, mutta ei lannistuta. Eikö olekkin ihanaa viedä tätä ilosanomaa eteenpäin?) ja rakastakaa omaa käden jälkeänne, kuka mitenkin sitä toteuttaa. Ei ole olemassa oikeaa eikä väärää tapaa tuunata!

-Sanna

Harrastuksen haasteet – Inka

Piia, AJ ja Milja ovat ennen itseäni jo pohtineet omalla kohdallaan harrastuksen haasteita. Nimetyiksi on tullut ihanien tarvikkeiden käyttäminen, tuunauskamojen mukana kuljettaminen ja oman tyylin löytäminen, sekä sille uskollisena pysyminen. Ja hitsi, voin sanoa että jokainen noista postauksista aiheineen herätti allekirjoittaneessakin myötäelävää hyminää; ”jep, kuulostaa tutulta”. Tarvikkeiden käytön ja kuljettamisen suhteen voisin kuitenkin sanoa, että ehkä tässä aletaan kohta kolmen vuoden mania-taipaleen jälkeen olla selvemmillä vesillä. Aikaa se on vienyt, mutta pikkuhiljaa on alkanut iskostua päähän se fakta, että käytettäväksihän niitä tarvikkeita hankitaan. Ja tulee nykyään jopa käyttäydyttyä tämän ajatuksen mukaisesti! Ainakin suurimmaksi osaksi aikaa..

Kuljettamisongelmat ovat myös kokemuksen myötä pienentyneet, ja miittiin tai reissuun koristeiden ja muiden tarvikkeiden pakkaaminen aiheuttaa aiempaa vähemmän harmaita hiuksia. Vaikka muutamia tuppoja tulee ehkä edelleen nyittyä kuontalosta irti kun tekee elämää suurempia päätöksiä sen suhteen, että mitkä washi-rullat juuri tänään ansaitsevatkaan tulla otetuiksi mukaan. Ovathan nämä sentään isoja kysymyksiä, hih.

Eniten ongelmia aiheuttaa nykyään itselleni Miljankin mainitsema haaste – kuinka muistaa shoppailuinnostus-puuskissa vaaleanpunaiset ostoslasit silmilläkin se oma tyyli, ja pysyä realistisena siitä mitä oikeasti itse käyttää. Kalenterin ja ehkä bujonkin osalta tämä oli jo hetkellisesti hallinnassa tuossa viime vuoden puolella, mutta sitten.. sitten tuli art journal. Art journal, johon olen oppinut käyttäväni myös sellaisia värejä, joille en muussa elämässä lämpene välttämättä lainkaan. Art journal, johon JOPA MINÄ _LEIMAILEN_. Art journal, joka aiheuttaa jatkuvasti tällä hetkellä jostain tavarasta luopumista miettiessäni ajatuksen ”mutta mitä jos tätä haluaisikin myöhemmin käyttää art journaliin..?”. Kalenterini sivuilla ei oikeastaan juurikaan vintage-tyyliä tai yltiöromanttisia hörhelöitä nähdä, mutta art journaliinhan niitä kyllä voisi kokeilla.. Mitenköhän muuten tuo vihreä väri, pitäisiköhän kokeilla kokonaan vihreää sivua art journaliin..? Aaaargh! Ymmärtänette idean.

Siispä jos oikein lyhyesti ja ytimekkäästi pitäisi nyt muotoilla yhteen lauseeseen, että mikä on suurin harrastus-haasteeni tällä hetkellä, menisi se jotakuinkin seuraavanlaisesti; Art journalin aloittaminen nollasi edistymisen oman tyylin löytymisessä – harrastuksen haasteet ovat alkaneet alusta!

♥, Inka