Avainsana: ompelu

Oma kirjaseni

En ole koskaan ollut valkoisten sivujen ystävä ja tämä on johtanut siihen, että olen vuorannut bullet journaleiden ja muistovihkojen sivut kuviopaperilla, jonka seurauksena vihko on ollut niin paksu, että selkä on pettänyt tai sivut ovat repeytyneet irti niiteistä. Aloin tekemään omia bujovihkoja traveler’s notebookin väliin, jotta saisin valmiiksi kuviollisia sivuja. Siitä se ajatus sitten lähti tehdä oma kirjanen/journal muistoille. Tykkään tulostella kuvia ja tehdä journal/mixed media/skräppisivuja omien valokuvien kanssa.

Tein tämän oman kirjasen kannet ihan elintarvikepahvipakkauksesta, joulukonvehtirasiasta. Leikkasin yhden sivun auki ja pienensin pakkausta haluamaani kokoon; päällystin kannet kuviopahvilla ja ompelin vihkoja sivuiksi. Sivuja kirjassa on noin 100. Kirjasen materiaalit ovat 99% suomalaisista askartelukaupoista tai kirpparilta. Käydään alla tarkemmin läpi miten kirjanen rakentuu ja vähän vinkkejä jos olet kiinnostunut tekemään oman ja mitä opin (eli älä tee niiin kuin minä tein). 

Ulkokansien kanssa aloitin selkämyksestä. Liimasin sen ensin ja sitten kansiin paperit. Kansien ulkopuolen päällystin Piatekin vähän paksummalla paperilla, jolloin kansiin tuli vähän enemmän tukea. Käänsin ulkopaperin kannen sisäpuolelle, niin kuin koulukirjoja kontaktimuovilla päällystettäessä. Liimaukseen käytin Erikeeperiä ja laitoin painoa päälle liimauksen kuivumisen ajaksi, jotta märkä liima ei saa pahvia käpristymään. Kannen koristelu oli vaikea päätös jota pohdin viikon. Lopulta päädyin laittamaan pätkän washia, tekemään vessapaperilla ja liimalla muottiin tarot -kortin (ja maalasin sen akryyliväreillä) ja palasen kosmetiikkapakkausta.

Sitten liimasin selkämyksen sisäpuolelle. Sisäpuolen selkämykseen käytin riisipaperia, jonka olen ostanut joitain vuosia sitten Tallinnan askartelukaupasta. Jos selän paperit ovat liian paksuja, ne repeävät, joten riisipaperi toisella puolella tekee selästä ohuemman ja taivutusta kestävän. Ja sitten vielä liimasin sisäkansien paperit, Craft Smithin paperia. Laitoin sisäkannen ja pahvin väliin nauhat, jotta kirjan saa sidottua kiinni. Sitten ompelin ompelukoneella kansien ympäri ja samalla ompelin sisäpuolelle taskut. Stanssasin selkään “2023”, tässä vaiheessa vielä kuvittelin, että tästä tuisi vuoden 2023 muistojournal. Kiinnitin taskut klemmarilla ompelun ajaksi kiinni. Tikkaus antaa kivasti tukea kansille, mutta ei ole mitenkään pakollista. Takakannessa ompelukone sai hepulin ja melkein sahasi pätkän selkämystä rikki, joten ompelin päälle pätkän nauhaa, jonka olen ostanut kirpparilta. Nauha menee reunan ympäri, eli se näkyy oikeinpäin sekä sisä- että ulkokannessa. Päälystin kannet decoupage -lakalla ja kiinnitin kulmiin metalliset kulmapalat.  

Tein neljä vihkoa kirjan sisään, jossa kussakin on noin 28 täysikokoista sivua + pienempiä paloja lisäksi, eli 14 paperia. En suosittele 14:ta paperia, se on aika vaikea ommella selkään. Seuraavaan kirjaseen aionkin tehdä useamman vihon, joissa on vähemmän paperia per vihko. Myös paksut askartelupaperit ovat hankalia ommeltaessa selkämykseen, suosittelen välttämään niitä, niin säästyy tuskailulta ja neulan katkeamisilta. Valmiit sivut ompelin selkämykseen neulalla ja langalla. Ennen ompelua tein piikillä reiät selkämykseen. Lankana kannattaa käyttää jotain paksumpaa lankaa, ei ompelukonelankaa. Itse käytin vahapäällystettyä lankaa, jonka olen joskus tilannut suomalaisesta askartelukaupasta. Tiedän, että jotkut käyttävät myös erilaisia kirjailulankoja. 

Olen kuviopaperihamsteri, enkä raaski käyttää suosikkipapereitani useinkaan, mutta päätin käyttää tähän kirjaan lempipapereitani, jolloin ne ovat aina minulla tallessa. Vihkoissa on sekä yksipuolisia, että kaksipuolisia papereita, täysikokoisia sivuja ja pienempiä paloja väleissä. En ommellut taskuja tai koristeita sivuihin, koska tämä jää itselleni. Sivuina on niin uusia kuviopapereita, että vanhoja kirjojen sivuja. Neljä vihkoani ovat vuodenaikojen mukaan. Ensimmäinen vihko on kevät, mutta koska Suomen kevät on mitä on, niin papereissa on sekä tummia kuviopapereita, että kasviaiheisia.

Sitten on kesävihko, johon valitsin suosikki kesäisiä papereita, kuten Graphic 45 kesäpapereita, ne ovat vain harmillisen paksuja. Kolmas vihko on syksy. Syksyyn käytin paljon Fabrika Decorun ihania kaksipuoleisia syyspapereita. Fabrika decorun paperit ovat myös hieman ohuempia kuin G45:n, joten niiden ompelu selkään on helpompaa. Viimenen vihko on talvi, Priman ja Söstrenen paperit, joilla sain ihanan hyisen aukeaman tehtyä.

Koko kirjan läpi teemana on tummat sivut, rakastan jalokivisävyjä ja tummia kukkakuoseja ja ne toistuvat vihkosta toiseen, vaikka vihkon vuodenaika muuttuu. Sivuina on myös yksivärisiä violetteja papereita, joita olen joskus onnistunut nappaamaan mukaan askartelukaupan alen jämälaarista todella edullisesti. Olen myös käyttänyt vanhojen kirjojen tekstisivuja, kuvasivuja ja karttakirjan sivuja. Minulle oli tärkeää, että kirjan sivut sopivat yhteen keskenään ja sivujen välillä on miellyttävä “flow”, eli yksikään sivu ei pistä liikaa silmään ja liukuu seuraavaan aukeamaan miellyttävästi. Olen joskus käyttänyt myös kirjepaperia tn-vihkoon ja nekin toimivat ja ovat kivan ohuita. Lopuksi kun olin ommellut sivut, solmin nauhat yhteen ja kiinnitin niihin helmiä ja muita tinkelitankeleita.

Nyt jo odotan innolla ensivuotta, jotta pääsen täyttämään kirjaani. Arjen valokuvauksen kanssa täytyy koittaa tsempata, se kovin helposti unohtuu. Minulla on kotona parempilaatuisia tarrapapereita, jotta voin tulostella kuvia niihin, eikä tarvitse lisätä kirjaan enempää paksuutta valokuvapaperilla. En halunnut tehdä kovin isoa kirjaa, koska koen kammoa isoja sivuja kohtaan, mutta ensi vuosi sitten kertoo, onko kirjanen liian pieni makuuni.  Oman kirjaseni jälkeen olen testaillut myös ohuiden puuvillakankaiden liimausta selkään ja sekin toimii. Koko kannen voi myös peittää kankailla. Mielikuvitus vain rajana. Jos haluat kysyä jotain tarkemmin, niin minulle voi laittaa viestiä somessa,  

Enni, @ghost.tv.planning

Tiktokistani löytyy kaksi lyhyttä videota kuinka kokosin tämän journalin. Instaan on tulossa flippivideo. 

DIY – Pokémon korttipakkaukset penaaliksi

Tässä hauska sivutuote Pokémon-korttien kerääjälle tai jos perheessä on pienempiä keräilijöitä, kutein meillä. Korttipaperit kannattaa avata varoen ja hyödyntää ompelussa. Tänään siis vuorossa Pokémon-penaalin ompeluohje. Ideasta en voi kyllä kunniaa ottaa, vaan sain ystävältä inspiraation hänen omista tuotoksistaan.

Meidän perheessä lapset jo tietää Pokémon-kortteja saadessaan, että äiti avaa paketit. Levittelin pöydälle keräämäni pakkaukset ja sommittelin kuvioita yhteen. Samalla kaivoin vetoketjulaatikon esille, niitäkin on kertynyt muutama ajan saatossa. Laatikosta valikoitui 25cm turkoosi vetoketju. Vetoketjun lisäksi tarvitset kristallimuovia, jota saa meillä esimerkiksi kangaskauppojen kerni- ja vahakangasosastolta ja on huomattavasti ohkaisempaa kuin tavan kerniliina.

Penaali tarvitsee myös vuorikankaan, eli sisäpussin. Kynien takia valitsin mustan lakanakankaan, näin mahdollinen sotkeentuminen ei harmita. Kannattaa myös muistaa, että muovi on läpinäkyvää ja ne kohdat joita korttipakkaukset eivät peitä, paljastaa vuorikankaan läpi. Etsin kyllä Pokémon-kangasta, mutten tähän hätään löytänyt mitään joustamatonta saati edullista.

Ennen kun leikkaan vuorikankaat sekä kristallimuovin, ompelen neljä Pokémon-korttipakkausta kyljistä kiinni ja toistan, jotta minulla on etu ja takakappale. Näin varmistan kuinka suuren penaalin saan ja paljonko kangasta tarvitaan. Pakettien koko vaihtelee sen mukaan miten ne on saatu avattua. Ompelen paketin taitteiden kohdalta ompelukoneen pisimmällä ompelella, jotta pakettimateriaali pysyisi ehjänä. Kannattaa muistaa, että kaikki hutireiät jäävät näkyviin, toisin kuin kankaissa. Paikkasin joitakin revenneitä kohtia ihan tavan kirkkaalla teipillä, koska se jää vuorin väliin piiloon, mutta pitää paketit kasassa ompelun ajan.

Kun paketit on ommeltu yhteen, leikkaan saksilla sisimpien saumojen ylimääräiset pakkausmateriaalit pois, jättäen kuitenkin reilun 1cm saumavarat purkautumisen estämiseksi. Saumoja ei ole päätelty, ettei materiaali vain repeä edestakaisen ompeleen takia. En kuitenkaan leikkaa uloimpien reunojen ylimääräistä osaa pois, koska ompelen apuompeleet korttipakkauksen reunoista kristallimuoviin, jotta ne pysyvät yhdessä kun päästään vetoketjuvaiheeseen.

Ommellun korttipakkausrivin avulla leikkasin vuorikankaan ja kristallimuovin. Seuraavaksi ompelen Pokémon-kortipakkaukset ja muovin toisiinsa päätyreunoista, niin reunasta, että sen voi lopussa leikata pois. On aina helpompi yhdistää osia, kun osa on jo toisissaan kiinni. Tasoiti saksilla yläreunan mihin vetoketju tulee, noin 0,5-1 cm päästä korttipakkauksen reunasta. Vasta sitten yhdistin vetoketjun muoviin ja vuorikankaaseen. Vetoketjun ompeluohjeen löydät täältä kuvien kera (tai vaihtoehtoisesti täältä).

Kun vetoketju on kiinni, ompelin sivut umpeen kuten linkin ohjeessa sillä erolla, että nyt ei ole yhtään kangasta taitteella, vaan kaikki saumat pitää ommella. Penaalin pohjaan vuorikankaaseen jätetään todella iso, melkein pohjan kokoinen kääntöaukko, koska materiaali on hankala kääntää jäykkyyden takia. Kun reunat on ommeltu mukaillen vetoketjun linjaa ja korttipakkauksien kuvien mukaan ympäri (muista kääntöaukko), leikkasin ylimääräisen materiaali pois säästäen 1cm saumavarat.

Käännä penaali ja asettele kulmat. Ompele kääntöaukko kiinni. Valmista! Halusin myös tähän penaaliin koristelenkin Aliisan vanhoista aarteista. Lenkki on lisätty niin kuin kahvipaketti-postauksessa. Seuraavaksi kokeilen tehdä pienemmän pussukan 15cm vetoketjulla.

Näin valmistui hauska penaali roskasta – Tia